Kohti vuotta 2016

Kun kiireinen lukee blogia

Olen niitä ihmisiä, jotka pyrkivät monissa arkisissa asioissa äärimmäiseen tehokkuuteen. Niitä, jotka mielellään kelaisivat elokuvat pikavauhdilla loppuun, jotta "sais nyt selvyyden tähänkin asiaan". Niitä, jotka asettavat kirjoillekin tehokkuusvaatimuksen (=tarpeeksi tapahtumia, riittävän ripeällä kerronnalla, kiitos). Niitä, jotka katsovat kolmea televisiokanavaa yhtä aikaa samalla lukien kahta lehteä ja selaten Facebookia. Ja valitettavasti niitä, jotka joutuvat verkkaisemman puhujan kohdalla pinnistelemään, jotta jaksaisivat millään kuunnella jutun lähellekään loppuun, viimeistelemättä sitä itse. 

Siksi olen huomannut lukevani blogejakin samalla "poikki ja pinoon"-tekniikalla. Luen lauseen sieltä täältä, arvaan loput ja hyppään seuraavaan kappaleeseen. Samalla tehokkuudella välillä kirjoitan omaanikin: Henkeä vetämättä ja tiivistäen jokaisen turhan jaarituksen. Oletan, että jokaisella lukijalla on sen verran kiire, että ei tässä kannata turhia höpistä. Kuvatekstitkin varmaan kannattaisi melkein tavuttaa. 

Vaan tänään sattumalta luin pitkästä aikaa Project Mama-blogia, ja mitä tapahtuikaan! Luin säntillisesti joka sanan alusta loppuun saakka, voi sanoa jopa ahmien, haluamatta menettää sanaakaan. Välillä hörisin melkein ääneen. Kuvatkin muistaakseni katsoin. Eli loppujen lopuksi kyse on kait siitä, että löytää tekstin, johon uppoaa, ja josta haluaa jokaisen palan omalle lautaselleen.

Ehkä siis tulevaisuudessa voisin kokeilla kirjoittaa tätä omaanikin olettaen, että lukijalla on pitkäjänteisyyttä 2-vuotiasta enemmän. Silläkin uhalla, että joku saattaa jättää pätkän lukematta. Uskoen siihen, että kun teksti on tarpeeksi hyvä, se tulee luetuksi. Ehkä?

Joulukorttien kauneuskilpailut 2015

Olipas taas jännittävät joulukorttien kauneuskilpailut! Jos ko.traditio ei ole sinulle tuttu, olet laiskuuksissasi jättänyt lukematta Tämän postauksen.  Kertaahan siis vikkelästi, mistä tässä erittäin jännittävässä kilpailussa on kyse.

Kilpailut olivat taas kyllä maineensa veroiset. Yllätyksiltäkään ei vältytty. Pääsarjassa koettiin todellinen shokki, kun ensimmäisen kerran kilpailun monivuotisessa historiassa äänet hajaantuivat täysin. Sijoittuneita oli siis todella monta, ja voittajiakin oli jopa neljä kappaletta, koska niidenkin äänet olivat hajaantuneet. Raati oli siis hyvin erimielinen. Yhdellä raadin jäsenistä otti luonnolle, kun muut  (erityisesti hänen aviomiehensä) eivät olleetkaan hänen kanssa samaa mieltä, mutta saimme joulurauhaan vedoten hänet hiljennettyä.

Vas. ylhäällä Itsetehtyjen korttien sarjan voittaja. Muut neljä korttia ovat kaupallisten korttien sarjassa jaetulle 1-sijalle tulleet. Järjestys on siis satunnainen.

Osakilpailu 2:ssa osallistujia oli ennätysmäärä ja taso oli aivan järkyttävän kova. Siellä voittoon marssi jaetulle ykkössijalle kolme korttia ja kilpailun voidaan kyllä sanoa olleen kaikkien aikojen tiukin. Raadilla oli todella suuria vaikeuksia, kun sijoitusten ulkopuolelle jouduttiin jättämään erittäin kovatasoisia suosikkeja.

Osakilpailu 2:n voittajakolmikko. Järjestys on myös satunnainen.

Osakilpailu 3 meni taas päinvastoin, eli äänioikeutettujen raati oli ennätyksellisen suuri, mutta todella yksimielinen. Ylivoimaiseen voittoon kiri sinisävyinen, hilekoristeinen kortti. Vahva kakkonen oli sekin hilekoristeinen, kylämaisema.

Osakilpailu Kolmosen voittaja vasemmalla ja kakkonen oikealla.

Tämän vuoden trendeistä voidaan ehkä yhteenvetona sanoa, että hileet pitivät edelleen pintansa. Kuusimaisemat menestyivät myös suhteessa hyvin. Useissa menestyskorteissa oli myös etukannessa joku värssy. Trendit ovat pysyneet aika pitkälle samana, muutamat useana vuonna suosiossa olleet kortit tosin saattavat kärsiä inflaatiosta. Raati tuntuu kaipaavan kuitenkin uusia tuulahduksia joka vuosi. Kilpailijoiden taso on todella kova.

Joulusta suunta on uuteen vuoteen

Moni on kysynyt mitä nyt tapahtuu, kun joulukalenteri loppuu. No, jutut jatkuu, teemat vaihtuu. Seuraavaksi täytyy laittaa tämä vuosi pakettiin ja käsitellä tietenkin jouluun liittyvät asiat. Sitten suunta kohti seuraavaa vuotta. Tulossa on ainakin maalaiselämän aakkoset, joulukorttien kauneuskuningattaret ja eiköhän tässä leivotakin menestyksekkäästi jotakin.

Joulu oli oikeastaan täydellinen. Se oli hengähdystauko juuri oikeaan saumaan. Se oli juuri niin tavallinen ja epämuodollinen, kuin meille sopii. Se todisti sen, että vähän epätäydellinen on monesti juuri täydellinen. Ja ei tämä vielä ohi ole. Huomenna on vielä leppoisa päivä edessä ja päästään valmiiseen pöytään herkkujen ääreen.

Limppu päivystää arkena ja pyhänä

Epätäydellisestä puhuessa täytyy laittaa kuvaraportti näistä valkosuklaavaahtokarkeista, joita eräs valmisti aikomuksenaan antaa ne lahjaksi. Valitettavasti toteutus oli kuitenkin sen verran ontuva, että kaupan päälle olisi joutunut lahjoittamaan myös lautasen. Nämä jouduttiin kirjaimellisesti moukaroimaan irti alustastaan, mutta ajatus on tärkein. 

Jotakin tämän tyyppistä niiden vissiin kuului olla (kuva lainassa etsy.comista)

Lopputulos oli lähes yhtä hurmaava

Sain lahjaksi uuden kalenterin. On ihanaa korkata uusi tyhjä kalenteri, tavallaan jäsennellä tulevaa vuotta jo etukäteen. Pidän kalenterissani tarkkaa kirjanpitoa tapahtuneesta. Siniseen kalenteriini merkkaan kaiken peltotöistä perheriitoihin, syntymäpäivistä investointeihin. Kuuluu kait kuvioon, että alun huolellisen täyttämisen jälkeen, päivien edetessä käsiala huononee, kun kirjoitusvauhti tehostuu, välillä jää päiviä heikommalle kirjaamiselle, kun ei kerkeä kalenteria aukoakaan, välillä suunnitelmat muuttuvat ja vedetään yli merkintöjä ja välillä tapahtuu jotain niin mukavaa, ettei tiedä miten sen edes kirjoittaisi. Uusi kalenteri on uuden alku, vaikkei mikään niin muuttuisikaan.

Joulukalenteri: Luukku 24

24.12.2015

JOULUAATTO 

Ja niin pääsi maaliin ensimmäinen joulukalenterini. Ei uskois, että toteutuksesta vastasi allekirjoittanut: Sen verran tunnollisesti ja sutjakkaasti se syntyi, aikataulussa ja tarkkuudella.

On ollut mielenkiintoista kuulla, mikä itse kullekin on niin sanotusti kolahtanut. Ullan mielestä parasta on ollut räjähtänyt enkelitorttu, Tarun piti työpaikalla hillitä naurua koiran kipalakin kohdalla. Pirjo luki blogista ontuvista jouluvalmisteluistani ja toi pipareita. Eräs haksahti heti Fazerin lakritsarasiaan, kun luki siitä blogista. Yksi ihmetteli joulukorttien kauneuskilpailuihin tulleita joulukortteja lukiessaan, että "Lukiko siellä osoitetiedoissa Maailman paras blogi, vai miksi näissä niin lukee?". Jokainen näistä saapuneista korteista on kyllä täysi aarre ja lähettäjä vielä aarteempi! Ootte te just sopivan kahjoja, kun lähdette mukaan näihin kotkotuksiin :D 

Yksi lukijoista käynnistää päivänsä skarpisti lukemalla kalenterin, eli ei ole ollenkaan yhdentekevää, että postaus on julkaistu aamuvarhain. Merja oli sitä mieltä, että arvonnassa hänen lappunsa kuuluisi olla muiden lappuja huomattavasti suurempi, kun tuli vielä kaiken lisäksi valokuvakortin myötä diskatuksi joulukorttikisastakin. Jouni oli sanonut, että ennen riitti, kun jännitti, mikä kuva tulee luukusta, nyt jännittää aamulla, että kuka on töpännyt siihen malliin, että päätyy kalenteriin. Että kyllä näitä teidän juttuja kuunnellessa on saanut nauraa ihan joka luukun edestä.

Tonttu, kuin tonttu saattaa uupua kesken sesongin.

Arvontojen järjestäminen blogissa ylitti kaikki odotukset. Lähetänkin sata lentosuukkoa ja suurimmat kiitokset Dimexin ja IKH:n väelle, kun lähdette mukaan tonttutoimintaan täydellä teholla <3 

Ja blogin kirjoittaminen on muuten erittäin hyödyllistä. Kuten aiemmin syksyllä yhdessä taistelimme uunin lämmityksen kanssa, nyt olen saanut hyvillä ohjeilla lämmitettyä uunia ilman, että olemme savustuneet tajuttomaksi. Onnistumisista puheen ollen, olen myös onnistuneesti pilkkonut kokonaisen kalkkunan elämäni ensimmäisen kerran, vaikka ohjeistajana toimi ystäväni, jonka tiedot olivat tasolla "No silleen niinku jenkkileffoissa, otat haarukalla kiinni siitä ja leikkaat siitä viipaleita kyljestä". No ei muuten pitänyt paikkaansa, tämä ohje oli huttua; jenkkileffoihin ei ole täällä peräpohjolassa luottaminen. 
 

Nyt siirryn aattomoodiin. Se tarkoittaa, että aamusta saatan vähän tiuskia ja tuskailla keskeneräisten asioiden kanssa, kunnes tajuan, että kaikki on oikeastaan aivan reilassa. Tänään syödään riisipuuroa, saunotaan, syödään kinkkua, syödään kaikkea muutakin ihan liikaa, avataan lahjoja, katsotaan Joulupukki ja noitarumpu, käydään korttien kauneuskilpailut ja tehdään kaikkea mukavaa.  

Toivotan jokaiselle ihanaa joulua, rennosti nautiskellen, sopuisasti hörähdellen ja sopivan vastuuttomasti löysäillen. 

 

Joulukalenteri: Luukku 23

23.12.2015

Liikkeellä lässähtämistä

Olen saanut eilisen aikana paljon uutisia epäonnistuneista joululeipomuksista ja -valmisteluista. Jos rutinoituneimmillakin kotitalousihmisillä sattuu lässähdyksiä, meillä harjoitussarjalaisilla ei taida paljon muuta vaihtoehtoa ollakaan, kuin kompastua urheasti.

Kuvamateriaalia on muutamasta tapauksesta. Tein pikaisesti tiikerikakun, koska olin saanut päähäni, että sellainen kuuluu tehdä ennen joulua, jotta on jotain tarjottavaa kahvin kanssa tai sen voi vaihtoehtoisesti antaa jollekulle, joka ei itse leivo. Kaikki meni hyvin melkein loppuun saakka. Sitten osa kakusta päätti jäädä pysyvästi vuokaan. Siellä on ja pysyy. Ei mennyt edes hermot, koska tilanne ei tullut kellekään yllätyksenä. Ja tätä on kuulemma nyt liikkeellä, myös paremmissakin leivontapiireissä.

Ystäväni todisti sen säännön, että stressaantuneena ei voi onnistua edes leipomisessa. Hän uurasti hiki hatussa piparminttukeksien ja joulutoffeen parissa vain tajutakseen, että ne molemmat epäonnistuivat. En voinut muuta, kuin suositella siirtämään tonttulakin takaraivolle, ottamaan vähän suklaata ja antamaan joulun tulla ilman kotitekoista toffeeta ja keksejä.

Alhaalla vielä kerrataan keksien paistaminen pellillä ja kuinka käy, kun aikaa säästääkseen päättää paistaa kaksi pellillistä yhdellä iskulla.  
 

 Tiikerikakku

Tähän pyrittiin. Kuva prassen.fi

This is it! Tällä on mukava ilahduttaa jotakuta.

Piparminttukeksit

Piparminttu tuo kekseihin pirteän maun.

Vaan kelle lahjoittais jouluna pökäleitä?

Keksien paistaminen

Mallia näyttää tietysti Kinuskikissa

 Kotitaloustaidoista vielä sen verran kerrottakoon, että eräs tuntemani mies liotti likaista työtakkiaan viisi päivää ämpärissä. Kerroin hänelle, että epäilen sen mätänevän. Hän meni hetken päästä tutkimaan tilanteen ja kertoi, ottaneensa sen kuivalle maalle ja se tosiaan nyt tuoksahtaa voimakkaasti mädäntyneelle, mutta on huomenna varmaan kuivanut. Kysyin, että olettiko hän, että se olisi nyt puhdas. Oli kuulemma laskenut, että ei se siellä vedessä ainakaan miksikään mene. Päivän kotitalousopetus siis olkoon, että työtakki ja sikiö ovat kaksi eri asiaa. Toinen ei mene vedessä miksikään, toinen mätänee.

Joulukalenteri: Luukku 22

22.12.2015

Jouluostosten huumaa

Käsi ylös, kenen mielestä nämä 22. ja 23.päivä ovat sellaisia lupsakan leppoisia. Luulen, että monen käsi on tässä vaiheessa ainut lupsakka. Liikkeellä on nimittäin ennätysmäärin touhotusta, panikointia, hillitöntä valmistautumista ja loputtomia kauppaostoksia. Seurana on kaikki muut valtakunnan ahdistuneet.

Olen pyrkinyt juhlapyhien lähipäivinä pysyttelemään kotikunnan rajojen sisäpuolella ja se toimii erittäin tehokkaasti stressin vähentäjänä. Mun ei ole välttämätön tunkea sinne samaan markettiin koko muun Oulun seudun kanssa, koska samat tarvikkeet näyttää saavan myös omasta pitäjästä. Pääsee helpommalla, eikä tarvitse kuunnella kuulokkeista rauhoittavaa tunturipuron liplatusta ja hengittää autossa paperipussiin.

Eilen olin tosin isolla kirkolla shoppailemassa. Reissu meni hyvin. Vanhana taksarina suihkin autolla hyviä reittivalintoja pitkin, parkkipaikka tuntui vapautuvan aina aikalailla oven edestä ja Oulussa kallioparkki eli Kivisydän kyllä toimii näppärästi. Ja oman olemattoman pitkäjänteisyyteni tuntien välttelin pahimmat jouluhulluuskeskittymät. Samaa ei voi sanoa ystävästäni, joka viestitti oululaisesta marketista: "Virallinen jouluhelvetti irti". Kuulostaa rentouttavalta.

Oulun joulutori ei sykähdyttänyt maalaisvierailijaa.

Otin kuvan, kun rotuaari näytti aika hienolta. Ei pääse kuvassa oikeuksiinsa.

Viime jouluna kylläkin menin paniikkiin. Oli 23.päivä joulukuuta. Olin ostanut jo kaiken tarvittavan, mutta lähdin silti kauppaan paikkomaan tilannetta, varmuuden vuoksi. Näin kuinka kaikilla muilla oli kärryt täynnä tavaraa ja sain sen normaalin ahdistuksen "Miksei mulla oo mitään?!" "Meillä ei oo mitään syötävää jouluna!!" "Ainakaan mitään kalaa meillä ei ole!!!". Lähdin tohinalla ajamaan läheiseen kalaliikkeeseen, mutta kun huomasin parkkipaikan olevan aivan täynnä autoja, päättelin jonotusajan ja muistin, ettei meillä kyllä kukaan varsinaisesti syö kalaa. Ajoin kotiin. Pysyimme hengissä joulun yli. 

Joulukalenteri: Luukku 21

21.12.2015

Oi kuusipuu! 

Suomalaiset haalaavat tänäkin jouluna 1,5 miljoonaa joulukuusta pirtteihinsä. Pääasiassa nämä ovat kotimaista tuontantoa tai omasta metsästä haettua, mutta noin 150 000 kuusta tuodaan ulkomailta tänne metsätuotteiden landiaan. Että omastakin ois mistä ottaa, mutta kotimaisuusaste ei paina eniten joka jäbän vaakakupissa. 

Veikkaan, että viikonloppuna moni uurasti kuusenhaun parissa. Haettiin kuusi sitten kaupan pihasta tai metsästä, niin oma urakkansa se on joka tapauksessa. Oma kuusemme odottaa vielä metsässä, mutta ollaan perinteisesti haettu se 22.-23.päivä. Minusta se on juuri oikea ajoitus. Ei liian aikaisin, muttei sitä prosessia kyllä aatollekaan halua. Joulukuusi oli jo lapsuudessa mulle se the tärkein juttu. Niin taitaa olla vieläkin.

Vaikka joskus kaiholla kaupan pihassa katselenkin valmiita kuusirivistöjä, perinteisesti kuusi täällä maaseudulla haetaan omasta metsästä. Kuten Saara tuolla aiemmin kommentoikin, vaatimustaso kuusta kohtaan vain laskee, kun seurueessa on mukana noin 15 kiloinen muksu, jonka on välttämätöntä olla mukana, mutta häntä joudutaan kantamaan metsässä. Siinä alkaa vähän kierompikin ja harvempikin karahka kelvata, kunhan on tien laidassa. 

Kuusi saatetaan katsella valmiiksi jo vuoden mittaan, mutta joskus varas saattaa iskeä ennen, kuin itse ehditään poimimaan se talteen. Noo, sitten etsitään uusi. Onhan noita. 

Oon vähän huolissani kuusiperinteen hiipumisesta, kun yhä useammalla nuoremman sukupolven edustajalla alkaa olla muovikuusi. Usein syynä on allergia. Sitten on vain laiskoja jouluihmisiä, kuten eräs nimeltämainitsematon sukulaiseni, joka korvaa kuusen kuvassa olevalla pahvihärpäkkeellä. Hän pyysi mua tuomaan kyseisen "kuusen" Ikeasta, mutta hyllyn edessä pähkäilin, että voiko joku oikeasti haluta ko. esineen kotiinsa. Tarkistussoitto kuitenkin vahvisti, että näin hän halusi, joten toin kiltisti kuusen mukanani. Eipähän ainakaan varise. 

Kyllä tässä joulutunnelma viriää, kun tätä katsoo

Haluan vielä suositella lämpimästi kännykkään ladattavaa Metsäselain-sovellusta. Siihen kun kirjautuu omalla metsäsuunnitelmallaan, niin se näyttää omat metsät, niiden tarvittavat toimenpiteet ja sovelluksella pystyy paikantamaan itsensä. Tämän apuvälineen avulla pystyy siis lähettämään kaupunkilaissukulaiset hakemaan kuusta ilman, että on itse heitä ohjeistamassa. Se testattiin tänään.

Tekniikan avulla reissusta selvinnyt kaupunkilaissukulainen ja saha, jonka varmasti unohti palauttaa takaisin paikalleen.

Joulukalenteri: Luukku 20

20.12.2015

Meidän oma joulu-kirja

Apua, oon aina ajatellut, että kun joulukalenterin luukut alkaa kakkosella, niin siinä vaiheessa joulu käytännössä jyllää jo päällä. Sen sijaan, että olisimme laskeutuneet joulutunnelmaan, oon laskeskellut, että aika monta asiaa voi hoitaa "ensi viikolla". Lahjojen osto ja paketointi, leipominen, siivoaminen, kuusen haku ja koristelu, näin muutamia mainitakseni.

Tämän luukun teemana on yksi lempijuttuni, Meidän oma joulu-kirja. Se on nimittäin ihana! Sen lisäksi, että siitä löytyy joulutietoutta, joululauluja, kuvia ja tarinoita, tärkeimmässä roolissa on täyttää asioita omasta joulustaan.  Kirjaan saa täyttää omia muistojaan, perinteitään ja kertoa, mikä omassa joulussa on parasta. Lisäksi on tilaa kauneimmille joulukorteille, aikataulusuunnitelman laatimispohja, ostoslista-sivu ja sivu, johon voi jokaisen vuoden joulusta kirjata juttuja ylös.

Kirjastaa olen täyttänyt vuodesta 2010 ja sieltä on mukava lukea ehkä jo unohtuneitakin sattumuksia. Minä päivänä oltiin mummalla, kuinka iso kinkku paistettiin, mistä kuusi haettiin, ketä oli käymässä, mitä leivoin jne. Luen kirjaa uudestaan joka vuosi.

"Tämä kirja kokoaa kansien väliin kaiken sen, mikä Sinulle on joulussa tärkeää". Kirjan on kustantanut F-kustannus

Poimin muutaman kysymyksen kirjasta, joihin voit itsekin miettiä omat vastauksesi: 

- Adventtiperinteitäni: 

- Perheeni suosikkijoulukalentereita: 

- Joka vuosi annan joululahjaksi: 

- Mukavinta jouluvalmisteluissa: 

- Näistä perinteisistä jouluruoista en luovu: 

- Lapsuudenkodistani säilyttämiäni perinteitä: 

- Jouluaatossa parasta:

- Lapsena saamistani lahjoista muistan erityisesti: 

Tänään onkin neljäs adventti. Omiin perinteisiini kuuluu adventtikynttilät. Olemme kaikki lapset saaneet samanlaiset kynttilänjalat, kuin isällämme ja poltamme kynttilöitä samaan tapaan, kuin hänen lapsuudessaan.

Joulukalenteri: Luukku 19

19.12.2015

Joulukarkit

Jos en kirjoittaisi maaseutuaiheista blogia, pitäisin aivan ehdottomasti karkkiblogia. Siinä aiheessa mulla olis loppumaton intohimo ja syvä asiantuntemus. Siksipä joulukalenterissakaan, sen enempää kuin kaupassakaan, ei mitenkään voida ohittaa joulukarkkeja. Nyt eletään nimittäin karkkihullun sesonkiaikaa. On uutuuksia, vanhoja klassikoita, päivitettyjä perinteisiä ja ylettömästi varaa mistä valita.

Oijoi, en tiedä mistä aloittaisin, kun ruvetaan miettimään parhaimmistoa. Konvehtirasioissa mielestäni ei ole Pandan Juhlapöydän konvehtien voittanutta. Pandalla ollaankin sen suhteen paljon vartijoita, koska kyseessä on kansallisaarre. Toki ko. rasiassa on muutamia makuja, jotka eivät nouse suosioon kohdallani (Zabajoku ja ananas), mutta ymmärrän, että tämä on kompromissi, koska samoin joku voi inhota omia suosikkejani minttua ja sitä kukkaa, jossa on pehmeää toffeeta. Panda on käsittääkseni nyt lanseerannut uutuudet tästä klassikosta, tummana ja vaaleana suklaana, mutte näille kotkotuksille sanon pyh ja pah.

Joulukarkkien TOP4 valitsisin: 

1. After Eight - suveneeri ykkönen, ei ketään uhkaajaa näköpiirissä

2. Wiener Nougat

3. Vihreät kuulat

4. Dumle (mutta ei ne tummat tai oranssit!)

 

Toivon myös, että Fazerin lanseeraama lakritsisarja nousisi suureen suosioon, koska lakritsi kärsii mielestäni aivan turhaan alemmuuskompleksista suklaan rinnalla. Lakritsi on kuin raikas tuulahdus kolmen suklaarasian jälkeen, vähän niinkuin vaikka donitsi makkaraperunoiden päälle.

Mielestäni suklaadesignerit (sellaiseksi kait näitä uutuuksien suunnittelijoita kuuluu nykypäivänä kutsua) lankeavat usein liialliseen erikoisuuden tavoitteluun. Tropiikin hedelmillä höystetyt konvehdit tai piparkakku-kissanminttu-kaneli-marsipaani-konvehdit kun häviävät mennen tullen Wienernougatille tai Pätkikselle. Perusvarma on siis makeisten kohdalla hyvä. Ei kannata yrittää liikaa, koska kyse ei ole kovin monimutkaisesta asiasta.

Höpöhöpö-juttuja

Haluan vielä kertoa varoittavan esimerkin miehestä, jolla on liian suuri itseluottamus. Ko. mies oli kanssani kaupassa ja ilmoitti, että tartumme tällä(kin) kertaa Fazer-rasioiden tarjoukseen, jossa saa valita kolme rasiaa hintaan 11,50 e. Vanhoina hyvinä päivinä, ennen ruuan "halpuutusta", se oli muuten kolme rasiaa kympillä, mutta maailma on sikäli muuttunut. No enivei, tämä mies valitsi Geishan ja Pätkiksen ja sanoi, että minä saan valita sen kolmannen rasian. Valitsin DaCapon. Kotona rupesin ihmettelemään, kun tämä mies rapisteli komerossa juurikin DaCapo-rasiaa. Ihmettelin, että sehän oli juuri se mun rasia, että miksi hän sitä syö. Mies vastasi, että "Ei se ole sun rasia, vaan sää sait vaan VALITA".

Kuvat: Fazerin, Pandan ja Nestlen sivuilta

Navetan avajaisissa

Kävin tänään ensimmäistä kertaa navetan avajaisissa ja yllätyin miten en ole aiemmin näin hyviin kinkereihin päätynytkään. Väkeä oli, ku pipoa ja tunnelma erinomainen. 

Kyseessä olivat Luukisen tilan laajennetun parsinavetan avajaiset Limingassa. Uudessa pytingissä on 40 paikkaa ja poikimiskarsinat. Lietekuilut, pumppukaivo ja lietesäiliö ovat Mestarifarmilta ja parsikalusteet Merivirralta. Hanke on edennyt suunnitellussa aikataulussa ja budjetissa kohti avajaispäivää. Rakennustyöt aloitettiin 5 kuukautta sitten ja kustannusarvio on 300 000 euroa. 

 

Avajaisten tunnelmia

Navetan seinää koristava upea metallinen kyltti on Q-tarin valmistama.

Isäntäpari Hanna ja Pekka Luukinen

Hanna ja Leea huolehtivat, että vieraat saivat Atrian makkarat.

Hienolta näyttää uusi navetta

Mestarifarmin lieteallas

Avajaisissa kiiteltiin Luukisten maltillista laajennusratkaisua. Laajennukseen päädyttiin pitkällisten laskutoimitusten jälkeen, kun 1 robotin pihattoratkaisu päätettiin hylätä. Laajennusratkaisulla saatiin lisäpaikkoja täysin eri kokoluokan lainataakalla.

Näytillä oli myös Valtran T194D

Uuden navetan avajaiset ovat olleet harvassa, kun meneillään on maatalouden synkkä vuosi. Luukisilla kuitenkaan ei ollut varaa jäädä tuleen makaamaan, koska lisäpaikkojen tarve oli välitön tai hyviä eläimiä oltaisiin jouduttu laittamaan pois. Tilan emännän Hanna Luukisen toteamus "Kasva tai kuole" kuvastaa hyvin tämän hetken tuottajien tilannetta. Vaikean ajankin keskellä on pakko luottaa tulevaan ja pysyä kehityksen matkassa, jos meinaa jatkaa tuotantoa.

"Jouluksi kotiin" oli tavoiteaikataulu ja siinä pysyttiin.

Puurakenteinen navetta rakennettiin kappaletavarasta tilan isännän Pekka Luukisen ja kolmen kirvesmiehen voimin. Rutistus on ollut rankka, mutta avajaisia edeltänyt yö Luukisilla nukuttiin paremmin, kuin aikoihin. Se, että avajaiset päätettiin järjestää ja päivämäärä lyötiin lukkoon, loi positiivista pakkoa pysyä aikataulussa. 

Laajennusosan rakensivat tilan isäntä ja kolme kirvesmiestä.

Navetta oli valoisa ja tilavan oloinen. Eläinten siirtäminen uusiin tiloihin on vuorossa jouluviikolla. Nuorkarja pääsee sitten asuttamaan vanhaa navettaa.

Avajaisten pienempää osallistujakuntaa.

Onnittelujen aika rohkeille yrittäjille!