tiistai 11. elokuuta 2020

5 merkkiä, joista voi päätellä olevansa maalainen

1. Oravat eivät ole ihania
Nämä pähkinöitä mutustavat pikkusöpöläiset temmeltävät hetkessä välikaton palasiksi ja kuivaamon tulitikuiksi . Pörrökorvia kohtaan ainut järkevä tunne on murhanhimo.


2. Koira on no..koira
Joskus maalainen saa monttu auki seurata, kuinka hankalaa koiran omistaminen voi olla. Töistä on tulipalokiire pissattamaan koiraa, on koulutuspantaa ja aktivointilelua, on tassuvoidetta ja kiire trimmiin ja koirakerhoon. Koira on kauhea riesa, jonka takia sännätään häntä suorana huolesta harmaana. Huh hellettä. Ei maalla tarvi. Mustille voi antaa traktorissa puolet eväsleivästä.

Limppu,13 vuotta, voi vahvistaa, että ilman kummempia kommervenkkejä voi tulla toimeen


3. Auto on ajamista varten
Auto ei ole pesemistä, ei puunaamista, ei tuunaamista, eikä esittäytymistä varten. Autolla liikutaan paikoista toisiin, vaikka matkan varrella auto ei siitä varsinaisesti paranisi. Penkeille istutaan, vaikka haalarinpersuuksessa on kuraa.

4. Sälekaihtimet on hankalat
Kyllä umpimaalaiselle suurin kulttuurishokki taajama-asumisessa taitaa olla sälekaihtimet. Siis häh, ne pitää muistaa laittaa kiinni ja auki, aamua iltaa ja päivisinkin, jos erehdyt riisumaan päällystakin pois, ettei vaan kukaan näe sisälle, tai ettet vahingossa näkis ulos. Hirveää.

5. Kun ei vaan tarvi ostaa mitään
Siinä missä ns. Normaali ihminen ratkaisee erilaisia arkielämän ongelmia ostamalla jonkin tuotteen tai palvelun, maalla se ei käy päinsä.
Ratkaisu voidaan katsoa onnistuneeksi, kun mitään ei tarvinnut ostaa, siitäkin huolimatta, vaikka jollakulla meinasi lähteä henki.

 
Maalla asuminen on aiheena myös podcastimme Landella luistaa uusimmassa jaksossa. Mikä on parasta maalla asumisessa? Miten pelaa nykyään naapuriapu? Miten arki muuttui, kun Kiira muutti kaupungista pienelle Temmeksen kylälle?
 
 
 
Maalla asumista olen käsitellyt blogissa aiemminkin. Voit lukea postauksia linkeistä alta.




tiistai 4. elokuuta 2020

Kun maalainen lomailee

Teimme podcastiimme (Landella luistaa) ensimmäisen jakson, johon ajankohtaan liittyen valikoitui teemaksi LOMAILU. Se on aihepiiri, jossa on jyrkin mahdollinen kuilu odotusten ja todellisuuden välillä. Se on eväsleipiä, lähtöstressiä, odotusta ja vapautta. Se on myös taikaa, joka saa koneet hajoamaan kuin ajastettuna.






En ole varsinaisesti paras lomailija. Yleensä pyrin tekemään maailman valmiiksi ennen lähtöä. Se sisältää esimerkiksi auton täydellisen sisäpesun, petauspatjojen pesun kotiin paluun pehmentämiseksi, monisivuisen opaslehtisen hevostenhoitajille ja itselle jalkojen täyskuorinnan. Näiden suoritusten jälkeen on sanomattakin selvää, että reissuun lähtee uupunut nainen.

Reissusta paluu on minulle täyttä kärsimystä, koska tunnen siinä sopeutumisvaikeutta takaisin omaan elämääni. Kotitalo haisee erilaiselle ja kotikyläkin tuntuu ihan vieraalle. Ahdistaa ja tekisi mieli riidellä. Laukut pidän mielenosoituksellisesti purkamattomana viikkoja tai joskus laiskuuttani kuukausia.

Lomailu on vaikeaa, mutta tärkeää. Kadehdin ihan hirveästi ihmisiä, joilla on oikea, viikkoja pitkä kesäloma. Kadehdin ihmisiä, joilla on lomailuun luonteva suhde. Ihmisiä, jotka eivät pode lomistaan huonoa omatuntoa tai laskeskele ansionmenetyksiä.

Haluaisin löytää luontevan tavan lomailla säännöllisesti, rentoutuen ja ilman, että loma olisi suoritus. Sitä voin alkaa opiskella heti sen jälkeen, kun opin ajamaan sinistä vankkurikärryä taaksekin päin.