Kun kiireinen lukee blogia

Olen niitä ihmisiä, jotka pyrkivät monissa arkisissa asioissa äärimmäiseen tehokkuuteen. Niitä, jotka mielellään kelaisivat elokuvat pikavauhdilla loppuun, jotta "sais nyt selvyyden tähänkin asiaan". Niitä, jotka asettavat kirjoillekin tehokkuusvaatimuksen (=tarpeeksi tapahtumia, riittävän ripeällä kerronnalla, kiitos). Niitä, jotka katsovat kolmea televisiokanavaa yhtä aikaa samalla lukien kahta lehteä ja selaten Facebookia. Ja valitettavasti niitä, jotka joutuvat verkkaisemman puhujan kohdalla pinnistelemään, jotta jaksaisivat millään kuunnella jutun lähellekään loppuun, viimeistelemättä sitä itse. 

Siksi olen huomannut lukevani blogejakin samalla "poikki ja pinoon"-tekniikalla. Luen lauseen sieltä täältä, arvaan loput ja hyppään seuraavaan kappaleeseen. Samalla tehokkuudella välillä kirjoitan omaanikin: Henkeä vetämättä ja tiivistäen jokaisen turhan jaarituksen. Oletan, että jokaisella lukijalla on sen verran kiire, että ei tässä kannata turhia höpistä. Kuvatekstitkin varmaan kannattaisi melkein tavuttaa. 

Vaan tänään sattumalta luin pitkästä aikaa Project Mama-blogia, ja mitä tapahtuikaan! Luin säntillisesti joka sanan alusta loppuun saakka, voi sanoa jopa ahmien, haluamatta menettää sanaakaan. Välillä hörisin melkein ääneen. Kuvatkin muistaakseni katsoin. Eli loppujen lopuksi kyse on kait siitä, että löytää tekstin, johon uppoaa, ja josta haluaa jokaisen palan omalle lautaselleen.

Ehkä siis tulevaisuudessa voisin kokeilla kirjoittaa tätä omaanikin olettaen, että lukijalla on pitkäjänteisyyttä 2-vuotiasta enemmän. Silläkin uhalla, että joku saattaa jättää pätkän lukematta. Uskoen siihen, että kun teksti on tarpeeksi hyvä, se tulee luetuksi. Ehkä?