Joulukalenteri: Luukku 24

24.12.2015

JOULUAATTO 

Ja niin pääsi maaliin ensimmäinen joulukalenterini. Ei uskois, että toteutuksesta vastasi allekirjoittanut: Sen verran tunnollisesti ja sutjakkaasti se syntyi, aikataulussa ja tarkkuudella.

On ollut mielenkiintoista kuulla, mikä itse kullekin on niin sanotusti kolahtanut. Ullan mielestä parasta on ollut räjähtänyt enkelitorttu, Tarun piti työpaikalla hillitä naurua koiran kipalakin kohdalla. Pirjo luki blogista ontuvista jouluvalmisteluistani ja toi pipareita. Eräs haksahti heti Fazerin lakritsarasiaan, kun luki siitä blogista. Yksi ihmetteli joulukorttien kauneuskilpailuihin tulleita joulukortteja lukiessaan, että "Lukiko siellä osoitetiedoissa Maailman paras blogi, vai miksi näissä niin lukee?". Jokainen näistä saapuneista korteista on kyllä täysi aarre ja lähettäjä vielä aarteempi! Ootte te just sopivan kahjoja, kun lähdette mukaan näihin kotkotuksiin :D 

Yksi lukijoista käynnistää päivänsä skarpisti lukemalla kalenterin, eli ei ole ollenkaan yhdentekevää, että postaus on julkaistu aamuvarhain. Merja oli sitä mieltä, että arvonnassa hänen lappunsa kuuluisi olla muiden lappuja huomattavasti suurempi, kun tuli vielä kaiken lisäksi valokuvakortin myötä diskatuksi joulukorttikisastakin. Jouni oli sanonut, että ennen riitti, kun jännitti, mikä kuva tulee luukusta, nyt jännittää aamulla, että kuka on töpännyt siihen malliin, että päätyy kalenteriin. Että kyllä näitä teidän juttuja kuunnellessa on saanut nauraa ihan joka luukun edestä.

Tonttu, kuin tonttu saattaa uupua kesken sesongin.

Arvontojen järjestäminen blogissa ylitti kaikki odotukset. Lähetänkin sata lentosuukkoa ja suurimmat kiitokset Dimexin ja IKH:n väelle, kun lähdette mukaan tonttutoimintaan täydellä teholla <3 

Ja blogin kirjoittaminen on muuten erittäin hyödyllistä. Kuten aiemmin syksyllä yhdessä taistelimme uunin lämmityksen kanssa, nyt olen saanut hyvillä ohjeilla lämmitettyä uunia ilman, että olemme savustuneet tajuttomaksi. Onnistumisista puheen ollen, olen myös onnistuneesti pilkkonut kokonaisen kalkkunan elämäni ensimmäisen kerran, vaikka ohjeistajana toimi ystäväni, jonka tiedot olivat tasolla "No silleen niinku jenkkileffoissa, otat haarukalla kiinni siitä ja leikkaat siitä viipaleita kyljestä". No ei muuten pitänyt paikkaansa, tämä ohje oli huttua; jenkkileffoihin ei ole täällä peräpohjolassa luottaminen. 
 

Nyt siirryn aattomoodiin. Se tarkoittaa, että aamusta saatan vähän tiuskia ja tuskailla keskeneräisten asioiden kanssa, kunnes tajuan, että kaikki on oikeastaan aivan reilassa. Tänään syödään riisipuuroa, saunotaan, syödään kinkkua, syödään kaikkea muutakin ihan liikaa, avataan lahjoja, katsotaan Joulupukki ja noitarumpu, käydään korttien kauneuskilpailut ja tehdään kaikkea mukavaa.  

Toivotan jokaiselle ihanaa joulua, rennosti nautiskellen, sopuisasti hörähdellen ja sopivan vastuuttomasti löysäillen.