Joulukalenteri: Luukku 22

22.12.2015

Jouluostosten huumaa

Käsi ylös, kenen mielestä nämä 22. ja 23.päivä ovat sellaisia lupsakan leppoisia. Luulen, että monen käsi on tässä vaiheessa ainut lupsakka. Liikkeellä on nimittäin ennätysmäärin touhotusta, panikointia, hillitöntä valmistautumista ja loputtomia kauppaostoksia. Seurana on kaikki muut valtakunnan ahdistuneet.

Olen pyrkinyt juhlapyhien lähipäivinä pysyttelemään kotikunnan rajojen sisäpuolella ja se toimii erittäin tehokkaasti stressin vähentäjänä. Mun ei ole välttämätön tunkea sinne samaan markettiin koko muun Oulun seudun kanssa, koska samat tarvikkeet näyttää saavan myös omasta pitäjästä. Pääsee helpommalla, eikä tarvitse kuunnella kuulokkeista rauhoittavaa tunturipuron liplatusta ja hengittää autossa paperipussiin.

Eilen olin tosin isolla kirkolla shoppailemassa. Reissu meni hyvin. Vanhana taksarina suihkin autolla hyviä reittivalintoja pitkin, parkkipaikka tuntui vapautuvan aina aikalailla oven edestä ja Oulussa kallioparkki eli Kivisydän kyllä toimii näppärästi. Ja oman olemattoman pitkäjänteisyyteni tuntien välttelin pahimmat jouluhulluuskeskittymät. Samaa ei voi sanoa ystävästäni, joka viestitti oululaisesta marketista: "Virallinen jouluhelvetti irti". Kuulostaa rentouttavalta.

Oulun joulutori ei sykähdyttänyt maalaisvierailijaa.

Otin kuvan, kun rotuaari näytti aika hienolta. Ei pääse kuvassa oikeuksiinsa.

Viime jouluna kylläkin menin paniikkiin. Oli 23.päivä joulukuuta. Olin ostanut jo kaiken tarvittavan, mutta lähdin silti kauppaan paikkomaan tilannetta, varmuuden vuoksi. Näin kuinka kaikilla muilla oli kärryt täynnä tavaraa ja sain sen normaalin ahdistuksen "Miksei mulla oo mitään?!" "Meillä ei oo mitään syötävää jouluna!!" "Ainakaan mitään kalaa meillä ei ole!!!". Lähdin tohinalla ajamaan läheiseen kalaliikkeeseen, mutta kun huomasin parkkipaikan olevan aivan täynnä autoja, päättelin jonotusajan ja muistin, ettei meillä kyllä kukaan varsinaisesti syö kalaa. Ajoin kotiin. Pysyimme hengissä joulun yli.