Joulukalenteri: Luukku 5

5.12.2015

Pikkujoulukausi

Pikkujoulut, ah ihanuutta. Niiden ohittaminen joulukalenterissa ei tule kuuloonkaan, koska kyseessähän tulisi olla koko vuoden kohokohta. Entisenä taksikuskina olen päässyt seuraamaan tätä loppuvuoden kuherruskuukautta hyvinkin, jopa liian, läheltä. 

Veikkaisin, että tänään on yksi vuoden kiivaimmista pikkujouluilloista. Ollaan sopivasti jaksettu odottaa joulukuun puolelle, mutta aikaa toipua jouluun mennessä vielä on. Mitä ajankohdan odottamiseen tulee, niin pikkujouluja voidaan toki viettää vaikka helmikuussa, mutta käytännön tasolla asiaa tutkittuani tunnelma ei kuitenkaan yllä samankaltaiseen hurmioon, kuin marraskuun toisen viikon ja joulukuun kolmannen viikon välillä järjestetyissä kemuissa. 

Joillakuilla loppuvuosi muistuttaa maratonia, koska pikkujouluja on parhaimmilla viikoilla kaksista kolmiin. On ymmärrettävää, ettei itseään pysty joka juhlissa juomaan siihen kondikseen, että puklaa kotimatkalla käsilaukkuun (Kyllä, se on järkevin tapa välttää taksien ylimitoitetut siivouslaskut). Mutta nämä pikkujoulujen puoliammattilaiset ovat kuitenkin oma rotunsa, ja yleensä heidän nopea toipumisensa uusiin pikkujouluihin on ällistyttävän tehokasta. Heihin voi niin sanotusti luottaa.

Jokaisella meillä on se oma pikkujoulupersoonamme. Valitettavasti emme itse vain ole realistisimpia ominaisuuksien tunnistajia mitä itseemme tulee, vaikka kanssasiskot ja -veljet osamme aika näppärästi lokeroida rooliinsa jopa ennen pikkujouluja.

Yleensä mukana on:

Se joku, joka käy vaan syömässä

Se joku, josta kuoriutuu pikkutuhma

Se joku, jonka sisäinen hottis pääsee valloileen

Se joku, jota ahdistaa pyhävaatteet

Se joku, joka on ensimmäistä kertaa illan erossa lapsestaan (lapsi on kolme)

Se joku, jonka äänenvoimakkuus ei vaan pysy aisoissa

Se joku, joka on päättänyt, että kerran elämässä ei laske kuluja, vaan nyt bailataan

Se joku, joka ihmettelee, että miksi näistä pikkujouluista vuosi jaksetaan vouhkata. 

Se joku, joka yrittää olla juovinaan alkoholia, ettei jää kiinni raskaudesta. 

Se joku, jolla on paljon jakamattomia tunteita paljastettavana

Se joku, joka haluaa tulla bisnesnaisena vakavasti otetuksi, mutta jonka reittä saa toki hivellä näin pikkujoulun kunniaksi
Se joku, joka osaa laulaa humalassa (PS. Kukaan ei oikeasti osaa)
Se joku, joka yrittää saada epätäydellisestä lookista täydellisen kuvan Instagramiin
#parhaatpikkujoulutever

Kuva on onnistunut aina, kun kuvattavalla näkyy kitarisat.

Pikkujouluihin parasta on valmistautuminen. Varsinkin naisväellä se saattaa olla koko vuoden kestävä prosessi, vaikkei sitä lopputuloksesta välttämättä ensimmäisenä arvaisi. Ei ole ollenkaan ylimitoitettua selvittää kolmen illan ajan, että minkä värinen luomiväri kannattaisi laittaa tai ostaa neljää mekkoa, että voi sitten ennen h-hetkeä päättää. "Miksei mulla oo mitään vaatteita?!!", kuuluu siinä vaiheessa kuvioon, vaikka laskutaito ei. Tällä innokkuudella kun suhtautuisimme moneen muuhunkin asiaan, niin jo olisi maailma mallillaan.

Pikkujoulujen jälkeen henkinen vireystila laskee hetkeksi, vaikket olisi juonut muuta kuin maitoa. Se kuuluu asiaan. Onhan edessä pitkä vuosi odottaa seuraavaa kertaa.