VIP-ihminen tapasi maalaisen

Tutustuin viikonloppuna uuteen pariskuntaan small talkin merkeissä. Heti alkajaisiksi pariskunnan toinen osapuoli halusi parikin kertaa tuoda esille puolisonsa olevan KAUPUNGINVALTUUTETTU. Hänelle se oli kaiketi hyvin tärkeää, minulle ei niinkään. Sen sijaan, että olisin ajatellut, että "Voi vau, nyt tässä ollaan tekemissä vähän merkittävämpien ihmisen kanssa" ajattelin, että "Voi tsiisus, nää on taas näitä". Sen jälkeen kuulimme iloksemme vielä, ketä tämä KAUPUNGINVALTUUTETTU tuntee ja sittenpä meidän yhteiset asiat olivatkin aika kattavasti käsitelty.

Ajoin muutaman vuoden ajan taksia ja viimeistään siinä vaiheessa opin, että koiraa ei ole karvoihin katsominen. Kusipää on kusipää, vaikka voissa paistais tai Lacostella kuorruttais. Siinä hommassa ihmisen näkee pintaa syvämmälle. Sielujen sympatia saattoi löytyä sen vähän juopomman näköisen kirvesmiehen tai radikaalimman nahkaliivin kanssa, kuin yhdenkään "erittäin tärkeän ihmisen" kanssa. 

Ihminen lakkaa olemasta erityisen tärkeä, kun rupeaa itse luokittelemaan itsensä siihen ryhmään. Parhaita ovat he, joille muut ovat erityisen tärkeitä. 

Tälle pariskunnalle sanoisin, että viikonloppuna minä tapasin teidät, kaksi erittäin tärkeää ihmistä, mutta te ette tavanneet ketään, ette tiedä kuka minä olen ja varsinkaan sitä, että kirjoitan teistä blogiini. 

Parasta baarissa käymisessä on kotiinpaluu.

Blogin omat Facebook-sivut ovat valmistuneet!

No eipäs olis aamulla uskonut, että tänään se tapahtuu: VV:n omat feissarisivut valmistuvat! Nyt se on enää tykkäystä vaille, joten alahan somettaa. Kuvastakin löytyy linkki: Sivulle

 

Ja koska vain vanhalla isännällä on oikeus esiintyä pelkästään tosielämässä, myös kuvapalvelu Instagramissa täytyy olla. Hyppää linjoille!

 

https://instagram.com/viranomaisen_valvoma/

Nämä asiat olen oppinut miehiltä

Miehet tarvitsevat paljon opastusta mm. kierrättämisessä, vaatehuollossa, kieroliittymässä vilkuttamisessa ja lomalle pakkaamisessa, mutta jotakin heiltäkin voi oppia. Kokosin listan mitä herrasväen hienovaraisessa ohjauksessa olen muun muassa oppinut.

______________________________________________________

 - Peräkärryä peruuttaessa rattia käännetään sinne suuntaan, mistä kärry halutaan pois päin.

 - Hanaa (varsinkaan Oraksen) ei kannata avata ja sulkea täysillä, vaan hidastetusti.

- Klapikoneen kanssa sama homma. Puu tipahtaa oikeaan aikaan, oikein päin, kun malttaa palauttaa tarpeeksi hitaasti.

- Öljynsuodattimeen kannattaa vaihdoin yhteydessä laittaa tussilla päivämäärä, niin näkee helposti, milloin se on viimeksi vaihdettu.

- Ei saa ajaa urissa.

- Ei saa jarrutella turhaan. Hyvä kuski ei juuri jarruja tarvi. Mutta välillä täytyy jarruttaa kunnolla harjoitusmielessä, jotta jarrupalat saa käyttöä.

- Hiiret kulkevat seinustoja pitkin, joten hiirenliskua ei kannata asentaa keskilattialle.

- Ralliautoilu ja hevoset ovat varmin tie konkurssiin (jälkimmäistä kokeilen parasta aikaa).

- Tasolaserin käyttö

- Tinkaaminen. (On muuten yllättävän vieras asia useimmille hameväen edustajille).

- Tietokoneen jumittaessa jatkuva klikkailu vain pahentaa tilannetta. Sen sijaan odota. Ja odota.

- Peräkärryn magneettivaloja asentaessa "kaksi johtoa ojan puolelle" antaa vastauksen siihen, että kumpihan valoista oli oikea ja kumpi vasen.

"Kaksi johtoa ojan puolelle", nerokasta!

- Jos jäät ajoneuvolla maastoon kiinni, niin älä hyväne aika kaasuta hulluna renkaat suttina, vaan nytkytä.

- Pistoketta ei irroitetta pistorasiasta johdosta vetämällä. Siellä voi lähteä ne liitokset tms. irti. Sen sijaan vedetään pistokkeesta. Kauhean työlästä, mutta niin järkevää.

EI NÄIN! :O

Hidas elämä ei sovikaan kaikille

Koska tätä blogia ei kannata puskea väkisellä sen enempää, kuin sontaakaan, olen hengähtänyt näppäimistön takana hetken aikaa. Aiheita on kyllä putkahdellut mieleen tuttuun tapaan, mutta itse teksti ei ole lähtenyt valtoimenaan tulemaan, ja ähistämään en rupea.

Olen tullut siihen tulokseen, että aivoni päättivät jäädä hetkeksi lomalle. Kiireitä on turha syyttää, koska niitä nyt ei mainittavasti ole ollut tarjolla. Tai oikeastaan kuulun siihen ihmisryhmään, jolla on aina kiire. Päivä ei ole eletty käytännössä ollenkaan, jos ei aamusta iltaan ole säntäilty sinne tänne ja SAATU AIKAISEKSI sitä sun tätä. Aikaan saaminen on erittäin tärkeää. Sillä mitataan päivän onnistuminen. Saldosta miinustetaan luonnollisesti sellaiset erheet, kuten päiväunet, television katselu, toimettomana istuminen ja sanapelin pelaaminen. Nyt kuitenkin olen kokeillut näitä vetelehtimisen eri muotoja ja todennut, että ne eivät lisänneetkään hyvinvointia.

Unelmat on tärkeitä, kun keksis nyt jonkun hyvän. Kuva: hidastaelamaa.fi

Eilen saatiin vihdoin niin paljon valmista (loput riistapellot), että ilmeisesti tekstin tuottamisen lahjakin on palautunut. Ja koska vötkistely ei näemmä sovi kaikille, lopetan kokeilun taas hetkeksi. Vetelehditty päivä on hukkaan heitetty päivä.

Tänään on oikea päivä haalata  itseni ostamaan
tarvikkeita Oulusta, vaikkei huvittais. Kuva hidastaelamaa.fi

Totuus eläimistä: "Eihän siitä mitään vaivaa ole.."

Meillä  maatalon nuorilla naisilla tuntuu olevan yksi yhteinen heikkous, ja se on säästelemätön rakkaus eläimiin. Sydän karvakasoille avoinna otamme hoivaamme vaikka kaikki maailman kotia kaipaavat kullannuput. Ja niitähän meille tarjotaan: ”Kun teillä on sitä tilaa” ”Kun teillä voisi olla vapaana ulkona” ”Kun teillä ei ole naapureita, joita haukkuminen haittaisi”.

Ja niin niitä eläimiä sitten alkaa kertyä kotitarve-eläinpuiston verran. On monenlaista veruketta:

Lampaat: Ei tarvisi leikata ruohoa, kun lampaat hoitaisi sen!

Totuus: Ei kannata kuitenkaan ihan ensimmäisenä hankkiutua eroon ruohonleikkurista.

Kuva naapurin emännältä, joka haksahti lampaisiin. Kuka näitä nyt voisi vastustaa?

Minipossu: Se voisi syödä ruuanjätteet, niin ei tulisi turhaa hävikkiä! Ja onhan ne aivan sairaan suloisia.  

Totuus: Just tällä minipossulla sattui olemaan valkuaisallergia ja sille täytyy tilata erityisruokaa Jenkeistä. Ja kas huomaatkin, että ”minipossu” muuttui yhdessä hujauksessa 100 kiloiseksi siaksi. Halittelu ja pusuttelu vähenee.

Vahtikoira: Pysyisi piha turvallisena, kun olisi iso koira vahtimassa.

Totuus: Louskuttaa aamusta iltaan oravalle, mutta nukkuu silloin, kun puolalainen taulukauppias on eteisessä. 

Haluan minipossun!!!!!

Tallikissa: Eihän siitä olis mitään haittaakaan, kun asuis tallissa. Pitäisi vaan hiirikannan kurissa.

Totuus: Kissa valitsee itse paikkansa, ja se harvemmin on tallissa. Useimmiten se on sohvalla. Ja se on muuten sun vuoro antaa matolääke.

Kani: Lapset voisi sitä valjaissa ulkoiluttaa ja oppisivat samalla vastuuta eläimistä.

Totuus: Kun loman ajan vanha isäntä ulkoiluttaa ”saakelin jänistä” valjaissa, kaniepisodi ei nosta kenenkään osakkeita.

Kanat: Niistä saisi kunnon luomumunia ja kanalan touhuja olisi ilo seurata.

Totuus: Kun aikasi temmellät tämän touhun kimpussa, haalaat erikoisrehuja kaupasta, jahtaat karanneita ja päivystät kuka kiusaa ketäkin, niin euro nelkytviis tuntuu varsin edulliselta hinnalta kennollisesta munia.

Poni: Lapset vois ratsastella ja harjailla ja voitais käydä kärryajelulla. Tuohon sille saatais talon taakse pikkuaitaus ja autotalliin voitais tehdä karsina.

Totuus: Lapsia kiinnosti kaksi kierrosta ja sen jälkeen poni on keskittynyt karkailemaan. Täytyy mennä ostamaan anopille uudet taimet ja korjata aita. Ja autotallista se poni järsi puolikkaan seinän. Kuka tämän poninkin tänne hommasi?!

Kaikilla muillakin on poni, niin miksei meillä muka vois olla?!

Tautiin on vain yksi hoito: Tarpeeksi rohkea ja ehdoton isäntä. Mikään ”Ei meille enää eläimiä pliis”-tyyppinen linjaus ei riitä, vaan panokset asetetaan mittasuhteisiin: ”Se on joko minä tai minipossu”. Ja on niitäkin taloja, joissa minipossu on voittanut.

Huh, mikä "kevät"!

Huomasinpa, että ei tullut taas paljon kameraa käytettyä kylvöjen aikana, vaikka tarkoitus oli. Siinä sai jokaisen sateettoman hetken painaa menemään ihan tosissaan. Vaan saatiinhan ne tehtyä. Prosessi oli tänä vuonna siinä mielessä mielenkiintoinen, kun mukana oli melko paljon uusia lohkoja, joista ei ollut aiemmin kokemusta, ja mukana oli myös ensimmäistä kertaa lapsi. Vaan kaikki meni jees, niin uudet lohkot, kuin ipanankin kans. Asenne ratkaisee.

Vaan kyllä sitä asennetta koeteltiinkin välillä. Turhautumisen merkkejä oli ilmassa, kun taivas loorasi vettä tulemaan päivästä toiseen. Helpotus kylvöjen loputtua oli tänä vuonna tuplasti suurempi. Näin jälkikäteen sain palautetta, että en ollut pariin viikkoon aivan se lakeuden aurinkoisin päivänsäde (ei tosin pidä paikkaansa).

Alkumatkasta ehti leikkiä ja otella varjokuvia.

Kivenkeruuta jostain kumman syystä taas riitti.

Voiteluainetta koneistoon. Pepsi, en voisi elää ilman sinua.

Nämäki on niitä entisiä turvesoita. Tällä lohkolla uurastettiin oikein ajan kanssa.

Ja myrsky tulossa. Saatiin hetkessä vettä omiksi tarpeiksi.
Kuva Vapon Lintujärveltä Hirvinevalta. Se on tehty vanhan turvesuon
paikalle ja upea paikka.

Ihanaa möyrimistä paikoitellen.

Kuivalannan levitys urakoitsijan toimesta (Arvin kaivin)

 

Aina ei naurattanu :D

Lomalla viimeinkin, voin ottaa iisimmin?

Maatilan tehtävistä ylivoimaisesti vaikein on lomailu. Yrittäjäperheessä se vaatii yleensä viikon etukäteisvalmistelun ja viikon jälkihoidon, mutta osoittaa tarpeellisuutensa vasta kaiken vaivannäön jälkeen. 

25 vuotta sitten lomafiilis oli joka päivä!

Kun uupunut pesue siirtyy lomamoodiin, vähemmän on enemmän. Huvituksia, nähtävyyksiä ja hurlumheitä voi olla tarjolla vaikka millä mitoin, mutta niiden kahlaaminen käy enemmän rasituksesta. Parasta lomatekemistä on päätön vetelehtiminen. Lomaseuralaiseni tiivisti asian osuvasti kahden tunnin päikkärien jälkeen: "Nyt olen niin virkistynyt, että jaksan nousta sohvalle!" 

Miksi se lomailu sitten on niin vaikeaa? Siksi, että koskaan ei ole semmoista saumaa, että maailma olisi niin valmis, että siitä oikeasti voisi poistua lekottelemaan. Sellaista hetkeä ei vain tule, että sadunomaisesti kaikki hommat olisivat hienosti reilassa, ettei ole muuta vaihtoehtoa, kuin kirmata lomalle! 

Vaatii aikamoista tahtotilaa ja ilmiömäistä rentoutumiskykyä lähteä lomalle kaaoksen keskeltä. Tai varata kalenteriin lomapäivät laskematta niiltä päiviltä koituvaa tulonmenetystä. Mutta kokeneet kollegat sanovat, että se täytyy oppia. 

Toivottavasti jokaisessa pesueessa tätä lomailun jaloa taitoa tänä kesänä taas harjoitellaan ts. lomaillaan, vaikka väkisin. 

"Voihan sitä lomailla kotonakin" = Buhaha, silkkaa itsepetosta!
Oikeasti on lähdettävä jonnekin pois.
Muuten joku haalautuu halliin tai leikkaamaan ruohoa.