Kompostori tuli taloon

Kokemukseni kompostoreista on yläasteen kotitaloustunneilta, jolloin haisevaan kompostiin biojätteitä viedessä päätin, että semmoista sonta-astiaa en ikinä halua tänne löyhkäämään ja rottia kosiskelemaan. Mutta. Nyt olen kääntänyt takkia ja ostaa täräyttänyt kompostorin, tarkemmin sanottuna Biolanin pikakompostori 220eco:n.

Prosessihan lähti liikkeelle siitä, että kuntaamme tuli hartaan odotuksen jälkeen muovinkeräyspiste, jonne aloin toimittamaan muovijätteet. Koska kierrätän lasin, metallin, kartonkijätteet, palavat jätteet, paperin ja nyt muovin, sekajäteastian sisältö alkoi olla 95%:sti biojätettä, jota meillä tulee hävettävän paljon. Biojätettähän ei saisi oikeasti laittaa tuohon ns. sekajäteastiaan, joten tämä systeemi nyt ei oikein toiminut. Sain vinkin lämpökompostorista, jolla voi kompostoida ympäri vuoden ja koska yllättävän monelta tuttavaltani kompostori löytyi, päätin, että tätä härkää tartutaan nyt sarvista.

Vertailin kompostoreja netissä ja päädyin Biolanin malliin sen saamien arvostelun perusteella. Siitä oli myös kaikki tarvittava info saatavilla. Näin kattavaa pohjatyötä en muuten ole tehnyt yhdenkään konekaupan kohdalla, mikä tietenkin on hieman arveluttavaa, mutta näin vakava takinkääntö vaatii perehtyneisyyttä. 

Nyt tässä sitten eletään jännittäviä aikoja, kun selviää voiko kompostorin käyttöä aloittaa talvella ilman jäätymistä ja miten paljon huolta ja rakkautta tämä vaatii. Jännittävin mielin ajattelin huomenna tehdä ensimmäisen jätesiirron kompostorin kitaan. Raportoin jahka alkuinnostus on hieman haihtunut ja voin realistisesti arvioida tilanteemme. Siihen saakka nautin alkuhuumasta, johon realismi ei ulotu.

Kepparitalli DIY kuormalavasta

Tässä esittelyssä ihana kepparitallimme. Tällä hetkellä tallissa kapasiteetti paukkuu, kun eläinmäärä on lähes triplaantunut, mutta sopu sijaa antaa ja tarvittaessa osa on laitumella.

Kepparitalli on rakennettu kuormalavasta. Katto on tehty laudanpätkistä  ja vanerista, ja vaneri on päällystetty kattohuovan palasella. Listoitimme katon vielä, kun sattui olemaan listaa saatavilla. Valot toimivat ajastimella ja saavat virran paristoista.

Tässä vielä työn alla. Maalaamalla saa siistin näköisen.

Keppari-innostus on meillä täydessä vaiheessa. Ulos ollaan tehty harjanvarsista estepuomeja, tolpista on syntynyt yksi protortyyppi-pari, jota vielä kehitellään käytännöllisempään suuntaan. Kepparitallia suosittelen jokaiselle, jolla alkaa hevosia juoksennella siellä täällä: Talliin on iltaisin näppärä kerätä lauma talteen ja siellä pystyy odottamaan ne, joilla ei ole ratsastuspäivä juuri sillä hetkellä.

Kuinka hyvä naapuri olet-testi

Oletko varastanut naapurisi ateriapalveluruokaa?
a) Kyllä
b) En muistaakseni
c) Varastaisin, jos sellainen mahdollisuus olisi olemassa

Poltatko säännöllisesti roskia pihalla
a) Luonnollisesti
b) Naapurin puolella
c) Eikö se ole kiellettyä?

Oletko varastanut joulukuusta naapurisi tontilta
a) Kyllä
b) Sopivaa ei löytynyt
c) Ei sillä kasva edes kuuset

Teetkö naapurillesi välillä pieniä palveluksia
a) En mielellään, mutta varastelemme toistemme tavaroita melko säännöllisesti
b) Mikä on pieni palvelus?
c) Totta kait, kyllä sekin sitten vastapalvelukseksi joskus auttaa, paitsi etten keksi mitään mihin siltä apua kaipaisin.

Onko naapurisi koskaan tehnyt sinusta valitusta?
a) Kyllä
b) Koirat haukkuu ja karavaani kulkee
c) Oisko sillä voinut olla jotain tekemistä sen ympäristötarkastuksen kanssa?

Kuva Maanmittauslaitoksen omaisuutta, ja sinne voikin olla yhteydessä, jos on tarvis elvyttää naapuruussuhteita

Eniten a-vastauksia: Teillä vaikuttaa olevan mukavan mutkattomat välit. Jatka samaan malliin.
Eniten b-vastauksia: Olet naapuruuden keskiluokkaa, vähän väritön ja mauton, mutta ison tontin avulla selviät kyllä.
Eniten c-vastauksia: Sopisit mukautuvuutesi avulla asumaan vaikka taajamaan, mutta harkitse nyt vielä. Tilanne ei koskaan ole niin epätoivoinen.

Lelunsyöjälaatikko

Lanseerasin meille uuden siivousmetodin, lelunsyöjälaatikon. Jälkikasvu on tässä talossa tullut vahvasti äitiinsä, joten tavaroiden kerääminen ja järjestyksen ylläpito tuntuu olevan jokseenkin vastatuulessa. Lelunsyöjälaatikkoon päätyy sellaiset tavarat, jotka ovat jääneet siivouskehotuksista huolimatta lattialle lojumaan ja minun poimittavikseni. Laatikkoon päätyneet lelut pystyy lunastamaan takaisin toteuttamalla arvontapussin antamia tehtäviä.

Tämä on siinä mielessä reilumpi systeemi, kuin roskiin laittamisella uhkailu, koska en kuitenkaan raski nakata tavaroita roskiin, ja lelujen roskiin laittaminen olisi turhan lopullinen rangaistus suhteellisen pienestä rikkeestä. Tässä oman erheensä voi korjata. Samalla näen mitkä tavarat tulevat lunastetuksi missäkin ajassa eli ovat tärkeimpiä. Pidemmän lunastusajan roippeita voi sitten vaikkapa myydä kirpparilla.

Tehtävälappusissa on simppeleitä avustustehtäviä, kuten
- Järjestele eteisessä kengät
- Vaihda Limpulle (koira) puhdas vesi
- Järjestele oman huoneen kirjahylly
- Pyyhi ruokapöytä luutulla
- ja tietysti BONUSTEHTÄVIÄ, kuten "Ilahduta koko perhettä".

Nyt vain ei puutu kuin allekirjoittaneelle suunnattu romunsyöjävaihtolava. Se olisi ihana!

Suuri fine dine-huijaus

Olen tässä tullut siihen tulokseen, että tässä ns. Fine diningissa täytyy olla kyse samasta ilmiöstä, kuin Keisarin uusissa vaatteissa. Joku alansa huippu vaikkapa keksii, että jäätelö on parempaa tarjoiltuna wc-pytyn kannelta ja loput nyökkäävät ja alkavat pilkkoa pytystä tarvittavia osia. Onneksi takavuosien parhaan tv-sarjan, Katastrofikokin osallistujat tuntuivat olevan kanssani samoilla linjoilla ja rohkeasti kritisoivat huippukokkien järjettömiä vaatimuksia.

Tässä muutama esimerkki hullutuksesta:

Kananmuna: Keitetyn kananmunan pitäisi olla sisältä valuva eli raaka, jotta se on mukamas parempaa. No jos se kerta niin on parempaa, niin kannattaako tuota keittää ollenkaan, vaan senkus nautiskelee raakana koko mämmin.

Korianteri: Sitä täytyy nykyään kuulemma olla ihan kaikkialla, ihan joka ruuassa. Paitsi, ettei tarvi. Olen elävä esimerkki siitä, että elämässä voi syödä erilaisia ruokia yli 30 vuotta ilman, että tietää yhtään mikä on korianteri.

Lihan paistokypsyys: Kypsäksi toivottu pihvi on niin maalaista. Lihan kuuluu olla sisältä punaista eli veristä. Pintaa saa vähän paistaa, mutta vähän, koska muuten tulee sitkeää. Herra varjele, sitkeää tai ei, niin raaka on raaka. Lihan kuuluu olla ennemmin kypsää, kuin rakaa, vähän samaan tapaan, kuin sen soisi olevan ennemmin kuollutta kuin elävää. 

Osterit: Aivan hillitön vaiva jostain pikkurillinkynnen kokoisesta kikkareesta, joka on sitten niin hirmuisen hyvää. Luulen, että tämä erinomaisuus perustuu siihen, ettei kukaan ole saanut riittävän suurta palaa tietääkseen miltä se oikeasti maistuu.

Rucola: No rucolaa nyt täytyy olla. Sitä pitää olla salaatissa, pastassa, pizzassa ja kohta varmaan kaljassakin. Kaikki sivistyneet ihmiset pitävät rucolasta. Ps. Rucola maistuu kusisuihkun alle jääneelle voikukalle. 

Annoskoko: Jos ruuan tehtävä on poistaa nälkä ja antaa energiaa, niin enemmän on parempi. Jos ihmisen vatsalaukku on noin 1,5 litraa, niin kahden sokeripalan kokoinen palsternakka vain herättää nukkuvan karhun. 

Olen ylpeästi makaronilaatikko-Maija, vaikka kulinaristit nakkelisivat pikkelöidyllä (?) koirankakalla.  

Kaaoksenkuningatar kontrolliin

Tuntuu oudolta lähteä kehuskelemaan omilla saavutuksillaan, mutta koska olen aina ollut aivan toivoton kaaoksenkuningatar, niin haluan kertoa, että siitäkin jamasta voi kehittyä keskitasoiseksi normaaliyksilöksi. Ihan pikkuremontista ei ole kyse, koska olen aina ollut melko toivoton hattarapää. Unohdan nopeasti asiat, viihdyn kaaoksen keskellä, keskityn puutteellisesti ja menen aika vauhdilla moneen suuntaan.

Mutta itsensä opettaminen uusille tavoille ei olekaan mahdotonta! Nautin valtavasti arjessa, kun huomaan konkreettisesti kuinka omia toimintatapoja parantamalla, arki on helpottunut monella tavalla.

Esimerkiksi laskut ja kuitit: 

Vanhalla Maijalla niitä kuljeksi siellä täällä, kuitteja oli muovikasseissa, autossa, postipinon pohjalla, joten osa jäi pysyvästi pois kirjanpidosta. Kirjanpito toimitettiin suurin piirtein muovikassimoodissa kerran vuodessa toimistoon, jossa tarvittiin vähintään Supon entisiä tutkijoita selvittämään kuittikaaos kondikseen. Nyt on leuhka olo, kun ne on pilkuntarkassa järjestyksessä kansiossa ja helppo joka kuukausi toimittaa tilitoimistoon sirtämällä kirjekuoreen.

Ruoka

Liityin 2016 keväällä pitkin hampain Fitfarmin kuuden viikon verkkovalmennukseen ihmetellen, että tarviiko aikuinen ihminen oikeasti maksullisen verkkokurssin, että joku kertoo miten pitää syödä. No ilmeisesti tarvii, koska se oli varmaan yksi viisaiten sijoitettu nelikymppinen. Sain kurssin aikana jonkin käsityksen asiallisesta ateriarytmistä ja aterioiden koostamisesta, vaikken puntarintarkasti suorittanut. Mihinkään riisikakkujen ja kanapalojen puntarointiin ja ruokakikkailuun minulla ei ole aikaa, eikä mielenkiintoa, mutta tervejärkisyyttä voi käyttää myös tässä. Nyt vähän hirvittääkin ajatella entistä ruokavaliota, jossa useampi ateria saattoi hoitua Tuplalla ja Cokiksella. Toki niitä nautin nytkin, mutta koitan syödä edes jotakin järkevää alle.

Myöhästely

Myöhästelijä on optimisti. Kyllä tässä kerkee. Ouluun ajaa 20 minuutissa. Käyn matkalla vielä kaupassa, kun on tuota aikaa. Ja sitten onkin paniikki. Ja sitten ollaan myöhässä, mutta koska olet aina, kukaan ei soita hätäkeskukseen. Tässäkin ihme kyllä voi kehittyä! Kun ei oikeasti laske mielestään realistista aikataulua, vaan laventaa joka suuntaan, niin homma yleensä onnistuu. Jos pitää olla 15 minuutin ajomatkan päässä tasalta, ei kannata lähteä varttia vaille, vaan puolelta. Yksinkertaista. Oon vaan tajunnut, että vaikka lähtee kuinka törkeän aikaisin, yleensä aikaa ei jää pahastikaan yli.

Salasanat 

Joka kerta johonkin palveluun kirjautuessa alkoi se rumba: Mikä tän salasana on? Ai ei oo tää. Oisko tää? Ai ei. Kirjoitinko johonki sen ylös? *raivokasta etsintää* Tilaa uusi salasana. Odota. Ota uusiksi. Ai se onkin tuo toinen sähköposti jne. Nyt olen koonnut käyttäjätunnukset ja salasanat suojattuun paikkaan. Oon sieltä tsekannut jo kymmeniä kertoja ja säästänyt hirveästi hermoja.

Nyt julkaisen tämän omakehun ja ensi viikolla myöhästytään maanantai-aamuna kerhosta, lihon 2 kg pelkällä limsalla, saan verottajalta ankaran tiedustelukirjeen ja lukitsen vahingossa omavero-tilini. Mutta  WE CAN DO IT! 

Käsityöihminen ilman lahjoja

Peruskoulun läpäisemiseksi suurimmaksi kompastuskiveksi kohdallani oli koitua käsityöt. Vikana ei ole se, ettenkö olisi innostunut aiheesta, päinvastoin! Innostun välillä aivan valtavasti, näen mielessäni hienot lopputulokset ja tartun toimeen. Ongelmaksi muodostuu vain toteutus. Suuret luulot ja ”helpot” ohjeet ajavat minut siihen umpikujaan, että lopputulos ei ole tunnistettavissa. 

Ala-asteella opettelimme kutomaan. Minusta se oli oikein mukavaa. Muistan kun yritin saada silmukoita irtoamaan puikoista ja jouduin lopulta lopettamaan irroittelun, koska koulun kirjaston puupöytään painui puikoista syviä reikiä. Käsialani lienee siis tiukka.

Ompelukoneella ompeluhan on myös mukavaa. Ongelmaksi muodostui siinä se, että en pysy reitillä. Opettaja istutti harjoittelijan viereeni vahtimaan, että ompelisin edes hetken suoraan. Tyylini lienee vapaamuotoinen.

Seuraavaksi ongelmaksi alkoi muodostua se, että meidän täytyi kutoa säärystimet. Niitä tehtiin lopulta koko suvun naisten voimin, jotta taistelun jälkeen kouluun saatiin viedyksi yksi S-koon säärystin ja toinen XL-koon säärystin. Ne riittivät peruskoulun läpäisemiseen. Designini lienee siis omalaatuinen ja toteutustapa verkostoihin perustuva.

Yläasteella valitsin paljon käsityökursseja. Ompelin innokkaasti pyjamahousuja ihanasta kankaasta. Sitten lopulta kävi niin, että jouduin lyhentämään toista lahjetta syystä, jota en muista ja lyhensin vahingossa liikaa. Lopputulos oli suloiset pyjamahousut, jotka jättivät toisen nilkan paljaaksi. Kaavojen noudattamistapani lienee boheemi.

Nykyään alan hiljalleen jo vaistota vaaran. Kun näen lehdessä, Pinterestissä tai livenä jonkin ihanan käsityön, en enää automaattisesti ajattele, että teen sen käden käänteessä itse, vaan lähinnä mietin, että olisiko joku, joka voisi tehdä sen minulle. Elämässä en siis ole oppinut käsitöitä, mutta verkostoitumaan ja löytämään jonkun, joka osaa nekin asiat, joita en itse osaa.

10 kotimaista lemppariani

Toteutin jokin aika sitten Instagramissa kuvasarjan kymmenestä kotimaisesta suosikki elintarvikkeestani. Tässä tämä kymmenikkö tulee vielä bloginkin puolelle. 

 

1. Sahlmanin Minttutoffee

Eka lempparituote on aivan taivaallinen, pehmeä, suussa sulava, Sahlmanin toffee. Tämä minttu on ihan the ykkönen, salmiakkikin on toki hyvä ja muita en oo juuri maistanut. Jos tykkäät toffeesta ja mintusta, tämä on kaikki haaveesi pakattuna muovikääreeseen.

#sahlman #toffee #minttu #kotimainen #lähiruoka #lemppari

 

2. Leipomo Rosten: Siemennäkkärit

Varoitus, huumausaineen veroisesti koukuttavia, pakko syödä monta, vaikka aikoo ottaa vain yhden. Kuvassa oleva pakettikin on avattu, koska riippuvainen ei ole ehtinyt kuvata ennen avaamista. Näkkärin ei kuulu olla herkkua, mutta tämä rikkoo räikeästi sitä sääntöä. 

#siemennäkkäri #näkkileipä #leipomorosten #rosten #kotimainen #lähiruoka #lemppari

3. Savilaakson Ohrarieska

Vuonna 2013 presidentin itsenäisyyspäivän vastaanoton tv-lähetyksessä juttelin uunituoreesta ohrarieskasta; tässä on sellainen rieska, joka edustaa sitä mielikuvaa, joka minulla rieskasta on. Rieskan suhteen on paljon alueellisia eroja. Savilaakson ohrarieska on paikallinen tuote, kaupasta ostettaessa usein uunilämmin. 

#savilaaksonleipomo #ohrarieska #kotimainen #lähiruokaa #lemppari

 

4. Kujalan tila: Jauheliha.

Ensin ajattelin, että onko tylsempää lempparituotetta kuin joku jauheliha, mutta en voi ohittaa jauhelihaa, joka on mullistanut mun ruuanlaiton. Nimittäin. Tämä ei ole ollenkaan sama jauheliha kuin se kaupan kiharainen jauhelihakuutio, joka paistaessa lilluu vedessä tai rasvassa ja tuoksahtaa vainajalle. Tämä on ihan eri, eikä paluuta kiharakuutioon ole. Tämä on siis Hailuodosta Kujalan tilalta, ostettu Rekosta. 

#kujalantila #jauheliha #kotimainen #lemppari #lähiruoka #reko #rekoliminka #rekooulu

5. Kokkikartano Pinaattikeitto

Fiilikseni syömisestä ja erityisesti kokkaamisesta on useimmiten nihkeä;pakollista pahaa. Siksipä jokainen eines, jota pystyn syömään (montaa ei pysty, koska niissä on törkeästi sipulia ja valkosipulia), ansaitsisi kiitospuheen ja mitalin. Kokkikartanon pinaattikeitto on paras. Tämän koko lempielintarvikehässäkän toteutus ilman eineksiä ois melkein teeskentelyä. Tätä ostan aina. Vaihdan vaikka kauppaa, koska en kelpuuta muuta. Tätä on nytkin jääkaapissa odottamassa kriisiä, kun mitään ei huvita kokata ja mikään ei lystä. 

#kokkikartano #pinaattikeitto #kotimainen #elintarvike #lemppari #einesruoka

 

6. Valio Koskenlaskija Cheddar

Lempparituote kuutonen liittyy vahvasti hampurilaisteemaan. Kotitekoiset burgerit on yksi mun harvoja bravuureja. Salaisuus piilee täytteissä, jopa eineshamppareista saa täytteillä loihdittua gurmeeta. Yksi salainen ainesosa on nämä Valion Cheddarviipaleet, joiden koostumus ja sulavuus on juuri oikeanlainen. Plussaa pitkästä päiväyksestä, eli voi ostaa jääkaappiin kestona odottamaan hampurilaishetkeä. Valion tuotekehitys on muutenkin varsin esimerkillistä ja tähän lempparisarjaan olisi voinut päätyä moni muukin Valion tuote, mutta tämä on sellainen, jonka haluan vinkata. 

#valio #lemppari #cheddar #kotimainen #joutsenlippu eli #hyvääsuomesta

 

7. Auran kurkkumajoneesi

Edelleen jatketaan hampurilaislinjaa. Hampurilaisen yksi tärkein osa-alue on MAJONEESI!! Mutta hyviä valmismajoneeseja saa etsiä kissojen ja koirien kanssa. Auran kurkkumajoneesi on meillä päätynyt jääkaapin vakiovarustukseen. Kuvan pakkaus on vähän rajusta avaamistavasta johtuen etiketiltään puutteellinen. 

#majoneesi #auran #kotimainen #lemppari #elintarvike

 

 

8. Haapalan maalaisjuustoleipä
LEIPÄJUUSTO, juustoleipä, siitä ei tämä kansa pääse yksimielisyyteen edes nimen osalta. Minulle se on leipäjuusto, ja sen täytyy olla Haapalan. Se on sopivan ohut ja sopivasti paistettu. Ikinä en ole leipäjuustoa kokeillut itse valmistaa, koska aivoni on ohjelmoitu niin, että se ostetaan kaupasta.
#lähiruoka #leipäjuusto #haapalan #juustoleipä #vaalanjuustola #lemppari #kotimainen #elintarvike #hyvääsuomesta #joutsenmerkki

9. Fazer Pure Dark-tummasuklaa

Olen takinkääntäjä mitä tulee tummaan suklaaseen. Olen julistanut sanomaa, että se on tarpeetonta kurjuutusta ihmisille, joilta on kaikki muukin kiva kielletty, se on kuin laimentaisi kuohuviiniä vedellä tai vaihtaisi mansikkakakun riisikakkuun. Mutta ei, tämä Fazerin tumma minttusuklaa on oikeasti niin mahdottoman hyvää. Made in Finland. Jos tällä edes joskus saa sammutettua tulipalon ilman, että tarvii Maxi-Tuplaa tai Snickersiä, niin kyllä kannattaa ostaa! 

#fazer #tummasuklaa #suklaalevy #lemppari #kotimainen #elintarvike

10. Kinnusen myllyn luomuvehnäjauhot

Lempparituote-sarja on entisenä myllärinä pakko lopettaa viljatuotteisiin. Kun ostan jauhoja tai hiutaleita, se on minulla aina arvo-asia, tärkeä päätös. Ulkomaalaista tuotetta en tässä kategoriassa, tällä taustalla, halua ostaa. Siksi halusin säästää viimeiseksi utajärvisen Kinnusen myllyn luomujauhot. Sillä myllyllä ja perheyrityksellä on mun mielestä harvinaisen suoraselkäiset arvot. Tuotteet ovat priimaa. (kuva kinnusenmylly.fi) 

#kinnusenmylly #lähiruoka #hyvääsuomesta #joutsenlippu #lemppari #elintarvike

Liian kunnolliset ihmiset

Näin kaupassa veikeän värisiä johtojen järjestelyyn tarkoitettuja tuotteita. Siis jatkojohtojen niputtamiseen ja kaapeleiden organisointiin liittyen. Ajattelin, että onpas hienoja. Teki mieli ostaakin. Sitten aloin miettimään, etten kyllä taida tuntea ketään, jonka jatkojohdot olisivat silleen järjestelmällisesti niputettu, piilotettu ja aseteltu pidikkeisiin. Paitsi ehkä veljelläni, mutta hänenkin kohdallaan lapsiperhearki lienee vieneen suurimman terän johdonniputustaipumuksesta. Aloin miettiä, että on ominaisuuksia, joita löytyy vain todella, erittäin, epäluonnollisen kunnollisilta ihmisiltä. 

Kuva Clas Ohlson, missä näitä ihmelaitteita oli tarjollakin

1. Jatkojohtojen järjestelijä

Johdot matelee normaalilla kuolevaisella sellaisena epämääräisenä johtokäärmeenä television takana, josta imurilla suihkitaan enimpiä pölysutturoita tiehensä. Jos kuitenkin tunnet jonkun, jolla johdotkin on organisoitu ja verhoiltu, on aika pysähtyä hetkeksi ihmettelmään ja ottaa vaikka hattukin päästä. Nyt ollaan nimittäin järjestelmällisyyden mestaruussarjassa. Omassa olohuoneessani antennijohto tulee kotoisasti olohuoneen katosta, ja roikkuu siinä kuin muistutuksena arjenhallinnan haasteista. Joskus sitä katselen, että tarttisko tuolle tehdä jotain, mutta toistaiseksi ei ole tarvinut. Luovuttaisin sen mielelläni johtojärjestelijän napakkaan huomaan.

Näitä utopistisia laitteita saatavilla Clas Ohlsonilta, josta kuvakin lainassa

.

2. Juhlamuistajat

Tänä aikana juhlamuistamiset voi hoidella pikaisesti Facebookissa, messengerissä tai missä vaan, missä kirjoitat kahdessa sekunnissa ”Onnea” ja se on sillä hoidettu. Mutta, on olemassa se yksi ihminen, joka on painonsa arvosta kultaa ja silkkaa toisten huomioimista, joka muistaa syntymäpäivät, toimittaa nimipäivänä itse askarrellun kortin, tuo pääsiäisenä markkinoiden suurimman suklaamunan ja kasaa jouluksi personoidun kokoelmalahjan, jota ei voi kuvitella olevan olemassakaan. Täysin pyyteettömästi he toimivat samalla kaavalla vuodesta toiseen, vaikka itse useimmiten saavat tyytyä lukemaan näytön ruudulta 300 kertaa ”Onnea!”. Juhlamuistajat ovat ihmiskunnan kruunu, jonka sattuminen lähipiiriin on arpajaisvoitto, jota harva ansaitsee. 

Ihan sukulaisille tiedoksi, että kuva on Pinterestistä, ei mun lahjavarastosta

3. Arkkupakastamisen organisaattori

Arkkupakastin on ihmisellä sitä varten, että kun huomaa, että ”Apua helkkari taas menee kaikki ruuat pilalle ja hävikkiruokatilastot paukkuu”, ne ruuat nakataan kiireenvilkkaa arkkupakastimeen kuin mustaan aukkoon, unohdetaan sinne ja syötetään kolmen vuoden päästä koiralle. MUTTA, uskokaa tai älkää, jossain on ihminen, joka

• sulattaa pakastimen kahdesti vuodessa
• järjestää tilanjakajilla tavarat pakastimeen aihealueittain
• laittaa päivämäärän kaikkiin paketteihin
• syö ne järjestyksessä pois, pitää listaa sisällöstä ja huolehtii, ettei mikään jää pakastimeen liian pitkäksi aikaa odottamaan käyttöään
• syö syksyisin pakastimen tyhjäksi uuden sesongin alta

Ei sellainen ole tavallinen kuolevainen ollenkaan. Tavallisen kuolevaisen arkkupakastimessa on päällimmäisenä jäätelöt ja pohjalla jotain 2000-luvun alkupuolelta. 

Luukku kii ja mielenrauhaa