10 kotimaista lemppariani

Toteutin jokin aika sitten Instagramissa kuvasarjan kymmenestä kotimaisesta suosikki elintarvikkeestani. Tässä tämä kymmenikkö tulee vielä bloginkin puolelle. 

 

1. Sahlmanin Minttutoffee

Eka lempparituote on aivan taivaallinen, pehmeä, suussa sulava, Sahlmanin toffee. Tämä minttu on ihan the ykkönen, salmiakkikin on toki hyvä ja muita en oo juuri maistanut. Jos tykkäät toffeesta ja mintusta, tämä on kaikki haaveesi pakattuna muovikääreeseen.

#sahlman #toffee #minttu #kotimainen #lähiruoka #lemppari

 

2. Leipomo Rosten: Siemennäkkärit

Varoitus, huumausaineen veroisesti koukuttavia, pakko syödä monta, vaikka aikoo ottaa vain yhden. Kuvassa oleva pakettikin on avattu, koska riippuvainen ei ole ehtinyt kuvata ennen avaamista. Näkkärin ei kuulu olla herkkua, mutta tämä rikkoo räikeästi sitä sääntöä. 

#siemennäkkäri #näkkileipä #leipomorosten #rosten #kotimainen #lähiruoka #lemppari

3. Savilaakson Ohrarieska

Vuonna 2013 presidentin itsenäisyyspäivän vastaanoton tv-lähetyksessä juttelin uunituoreesta ohrarieskasta; tässä on sellainen rieska, joka edustaa sitä mielikuvaa, joka minulla rieskasta on. Rieskan suhteen on paljon alueellisia eroja. Savilaakson ohrarieska on paikallinen tuote, kaupasta ostettaessa usein uunilämmin. 

#savilaaksonleipomo #ohrarieska #kotimainen #lähiruokaa #lemppari

 

4. Kujalan tila: Jauheliha.

Ensin ajattelin, että onko tylsempää lempparituotetta kuin joku jauheliha, mutta en voi ohittaa jauhelihaa, joka on mullistanut mun ruuanlaiton. Nimittäin. Tämä ei ole ollenkaan sama jauheliha kuin se kaupan kiharainen jauhelihakuutio, joka paistaessa lilluu vedessä tai rasvassa ja tuoksahtaa vainajalle. Tämä on ihan eri, eikä paluuta kiharakuutioon ole. Tämä on siis Hailuodosta Kujalan tilalta, ostettu Rekosta. 

#kujalantila #jauheliha #kotimainen #lemppari #lähiruoka #reko #rekoliminka #rekooulu

5. Kokkikartano Pinaattikeitto

Fiilikseni syömisestä ja erityisesti kokkaamisesta on useimmiten nihkeä;pakollista pahaa. Siksipä jokainen eines, jota pystyn syömään (montaa ei pysty, koska niissä on törkeästi sipulia ja valkosipulia), ansaitsisi kiitospuheen ja mitalin. Kokkikartanon pinaattikeitto on paras. Tämän koko lempielintarvikehässäkän toteutus ilman eineksiä ois melkein teeskentelyä. Tätä ostan aina. Vaihdan vaikka kauppaa, koska en kelpuuta muuta. Tätä on nytkin jääkaapissa odottamassa kriisiä, kun mitään ei huvita kokata ja mikään ei lystä. 

#kokkikartano #pinaattikeitto #kotimainen #elintarvike #lemppari #einesruoka

 

6. Valio Koskenlaskija Cheddar

Lempparituote kuutonen liittyy vahvasti hampurilaisteemaan. Kotitekoiset burgerit on yksi mun harvoja bravuureja. Salaisuus piilee täytteissä, jopa eineshamppareista saa täytteillä loihdittua gurmeeta. Yksi salainen ainesosa on nämä Valion Cheddarviipaleet, joiden koostumus ja sulavuus on juuri oikeanlainen. Plussaa pitkästä päiväyksestä, eli voi ostaa jääkaappiin kestona odottamaan hampurilaishetkeä. Valion tuotekehitys on muutenkin varsin esimerkillistä ja tähän lempparisarjaan olisi voinut päätyä moni muukin Valion tuote, mutta tämä on sellainen, jonka haluan vinkata. 

#valio #lemppari #cheddar #kotimainen #joutsenlippu eli #hyvääsuomesta

 

7. Auran kurkkumajoneesi

Edelleen jatketaan hampurilaislinjaa. Hampurilaisen yksi tärkein osa-alue on MAJONEESI!! Mutta hyviä valmismajoneeseja saa etsiä kissojen ja koirien kanssa. Auran kurkkumajoneesi on meillä päätynyt jääkaapin vakiovarustukseen. Kuvan pakkaus on vähän rajusta avaamistavasta johtuen etiketiltään puutteellinen. 

#majoneesi #auran #kotimainen #lemppari #elintarvike

 

 

8. Haapalan maalaisjuustoleipä
LEIPÄJUUSTO, juustoleipä, siitä ei tämä kansa pääse yksimielisyyteen edes nimen osalta. Minulle se on leipäjuusto, ja sen täytyy olla Haapalan. Se on sopivan ohut ja sopivasti paistettu. Ikinä en ole leipäjuustoa kokeillut itse valmistaa, koska aivoni on ohjelmoitu niin, että se ostetaan kaupasta.
#lähiruoka #leipäjuusto #haapalan #juustoleipä #vaalanjuustola #lemppari #kotimainen #elintarvike #hyvääsuomesta #joutsenmerkki

9. Fazer Pure Dark-tummasuklaa

Olen takinkääntäjä mitä tulee tummaan suklaaseen. Olen julistanut sanomaa, että se on tarpeetonta kurjuutusta ihmisille, joilta on kaikki muukin kiva kielletty, se on kuin laimentaisi kuohuviiniä vedellä tai vaihtaisi mansikkakakun riisikakkuun. Mutta ei, tämä Fazerin tumma minttusuklaa on oikeasti niin mahdottoman hyvää. Made in Finland. Jos tällä edes joskus saa sammutettua tulipalon ilman, että tarvii Maxi-Tuplaa tai Snickersiä, niin kyllä kannattaa ostaa! 

#fazer #tummasuklaa #suklaalevy #lemppari #kotimainen #elintarvike

10. Kinnusen myllyn luomuvehnäjauhot

Lempparituote-sarja on entisenä myllärinä pakko lopettaa viljatuotteisiin. Kun ostan jauhoja tai hiutaleita, se on minulla aina arvo-asia, tärkeä päätös. Ulkomaalaista tuotetta en tässä kategoriassa, tällä taustalla, halua ostaa. Siksi halusin säästää viimeiseksi utajärvisen Kinnusen myllyn luomujauhot. Sillä myllyllä ja perheyrityksellä on mun mielestä harvinaisen suoraselkäiset arvot. Tuotteet ovat priimaa. (kuva kinnusenmylly.fi) 

#kinnusenmylly #lähiruoka #hyvääsuomesta #joutsenlippu #lemppari #elintarvike

Lähiruokaa Sotkamossa

Jostain syystä nämä lähituotteet kiinnostavat entistä lähiruontuottajaa, ollaan sitten missä päin tahansa. Tällä kertaa törmäsin hienosti sijoiteltuun lähiruokahyllyyn Sotkamo K-supermarketissa. Ei tarvinnut paikallisia tuotteita hakea kissojen ja koirien kanssa, vaan niihin törmäsi heti kauppaan astuessa. 

Tarjolla oli monenlaisia tuotteita, vaikkakin esim. viljatuotevalikoima olisi voinut olla laajempikin. Ostoskärryyn asti päätyi Juntulan mustikka-kauramurot, sekä Vuokatin Viinin Kuohuva mansikkajuoma ja Hovimestarin kastike. Joskus muutama vuosi sitten käytiinkin tuolla Vuokatin Viinin tehtaanmyymälässä. 

Näin se just pitääki hoitaa, että myydään jo sijoittelulla se lähituote turistille. Ne eurot kun jäävät paikkakunnalle. 

Lopetetaan se S-ryhmän vainoaminen

Luin aamulla aika pöyristyneenä maajussien halpuutuskampanjasta, jossa tarkoitus on kerätä Prismoissa ostoskärryt täyteen pilaantumatonta tavaraa ja jättää kärryt sitten kauppaan henkilökunnan purettavaksi.
Linkki Maaseutumedian sivuille, jossa asiasta kerrotaan lisää, löytyy Tästä.

Toki löysin minäkin sisäisen mielensäpahoittajani, kun S-ryhmän ruuan hinnalla irvaileva mainos pärähti telkkarista. Sittemmin raivo on laantunut ja asiaan tullut uusia sävyjä. Ruoan hinnan halpuutus ei varmasti ollut ainoastaan S-ryhmän aikaansaannos, vaan reaktio vallitsevaan tilanteeseen. Se, miksi tuottajahinnat ovat alhaalla, on paljon monisyisempi juttu, jotta taakka voitaisiin sysätä S-ryhmän harteille.

Luin juttua liminkalaisesta leipomosta, jossa kertoivat suurimman osan myyntiä tapahtuvan S-ryhmän toimipisteiden kautta. Itseni mukaan lukien, monelle lähiruoantuottajalle S-ryhmä on merkittävin yhteistyökumppani. Omat kokemukseni ovat kokonaan positiivisia. Ainakin Pohjois-Suomessa Arina on tehnyt kovasti töitä lähiruoan esille saamiseksi. Kynnys kaupan hyllyyn pääsemiseksi ei ole hyvälle tuotteelle korkea.

Mitä hinnoitteluun tulee, niin S-ryhmä toimi siinä esimerkillisesti ainakin omalla kohdallani. Kauppa tinki hieman omasta katteestaan, eikä ylihinnoitellut lähituotetta, kuten harmillisen usein tapahtuu. Epäilen, että äänekkäimmät marmattajat eivät ole koskaan tehneet S-ryhmän kanssa kauppaa tuotteestaan.

Tämä maajussien tämän hetkinen b-luokan älämölö ei edistä kenenkään asiaa. Räväkkyyttä toki olen jo kaivannutkin, mutta nyt se kohdistuu väärin kaupan henkilökuntaan. Tuntuu niinkuin pikkulapset olisivat porukalla menettäneet tikkarin ja nyt sitä Prisman lattialla mahallaan parutaan. 

Zeppelinin Prisman lähiruokahylly oli meidänkin
tuotteiden yksi tärkeimmistä myyntipaikoista.

Byrokratiaan väsynyt

Lupasin jo blogin perustamisvaiheessa avata taustoja elintarvikeyrittämisen lopetuspäätöksen takaa. Aihe ei vissiin ole helpoimmasta päästä päätellen siitä, että herja on heilunut kyllä muissa osoitteissa, mutta tämä aihe on jäänyt käsittelemättä.

Viljatilamme tuotanto aikaisemmin jauhettiin omassa myllyssä jauhoiksi, hiutaleiksi ja muiksi viljatuotteiksi ja markkinoitiin omalla tuotemerkillä. "Valtakauteni" aikana myynti kasvoi uusiin mittasuhteisiin ja toimintamme sai paljon hyvää julkisuutta. Myllytoiminta työllisti itseni lisäksi 1,5 henkilöä ympäri vuoden. Myynti oli kasvanut niin paljon, että oma tuotanto ei kokonaan riittänyt, ja ostimme osan viljasta muilta luomutuottajilta. Sitten lopetin koko elintarviketouhun. 

Liinojen kiinni vetäminen kesken nousukauden aiheuttaa paljon kysymyksiä. "Eikö se kannattanut?" , "Eikö ne menneetkään kaupaksi?". Monet vakioasiakkaat ottivat päätöksen raskaasti, uskollisimmat jopa tirauttivat pari kyyneltä ;) Vastaavia tuotteita oli vaikea löytää. Yhteydenottoja tulee edelleen säännöllisesti.

Myynti ei kuitenkaan ongelmaksi koitunut. Kasvusuunta olisi todennäköisesti jatkunut ja laajeneminen olisi ollut mahdollista. Sen sijaan käsityön määrä ja tehoton prosessi söi kannattavuuden. Olisi tarvittu investointeja. Tämän tyyppisellä tuotteella elintarvikealalla investointi on kuitenkin haastavaa. En millään laskuopilla olisi saanut sitä kannattavaksi maassamme vallitsevissa yrittämisen olosuhteissa.

Vielä kun mylly jauhoi

Byrokratia ei sanana kerro monellekaan käytännössä juuri mitään. Se on myös perusteltua ja tarpeellista. Mutta liika byrokratia on sitä, että kirjataan ylös asioita, joiden kirjaamisesta ei kukaan hyödy, unohdetaan maalaisjärki, pidetään jokaista yrittäjää ja työntekijää potentiaalisena rikoksentekijänä, tehdään monimutkaisia valvontoja, joiden lopputulos jää kaikille osapuolille epäselväksi, täytetään lomakkeita, syynätään ja ihmetellään ja käytetään järjettömästi aikaa täysin epäolennaiseen toimintaan. Sitten muutetaan säädöksiä ja vaatimuksia, ja kaikki jo tehty työ voidaan heittää hukkaan ja aloitetaan alusta. Nämä muutokset yrittäjä maksaa omasta pussistaan. Tähän säätämiseen menee tolkuttomasti rahaa. Elintarvikealan yritys tuntuu olevan ydinvoimalaakin vaarallisempi.


Suututtaa, kun joka tuutissa hehkutetaan, että lähiruoan tuotantoa tulee lisätä, pieniä yrityksiä tarvitaan, luomutuotantoa pitää lisätä. Käytäntö kuitenkin huutaa, että ei helvetissä. Älkää oikeasti menkö siihen lankaan.

Tämäkään myymälä ja nämäkään pakkaukset eivät enää täyttäisi kriteereitä

Lopetuspäätös ei ole kertaakaan kaduttanut. Joskus on haikeutta ilmassa vanhoja työntekijöitä ja tekemisen meininkiä muistellessa. Lisäksi oman yrityksen identiteetti ei ole vielä uudelleensyntynyt. Niitä hetkiä sen sijaan on usein, kun luen lehdistä uusista vaatimuksista ja huokaisen helpotuksesta, että se on osaltani ohi. Ei tarvitse murehtia pakkausmerkintävaatimusten uudistuksista, kun varastossa on painettuna 20 000 vanhojen säädösten pussia, tai miettiä milloin Oiva-tarkastaja läsäyttää surullisen naaman ovenpieleen puuttuneen lattiakaivon takia. Nyt saa keskittyä olennaiseen, oikeaan työhön. Maataloudessa byrokratiaa on murto-osa  elintarvikealan yritystoimintaan verrattuna.

Meillä ihan oikeasti tässä maassa yritykset lopettavat toimintansa ja tapamme itse itsemme nälkään.