lauantai 13. lokakuuta 2018

Kaaoksenkuningatar kontrolliin

Tuntuu oudolta lähteä kehuskelemaan omilla saavutuksillaan, mutta koska olen aina ollut aivan toivoton kaaoksenkuningatar, niin haluan kertoa, että siitäkin jamasta voi kehittyä keskitasoiseksi normaaliyksilöksi. Ihan pikkuremontista ei ole kyse, koska olen aina ollut melko toivoton hattarapää. Unohdan nopeasti asiat, viihdyn kaaoksen keskellä, keskityn puutteellisesti ja menen aika vauhdilla moneen suuntaan.

Mutta itsensä opettaminen uusille tavoille ei olekaan mahdotonta! Nautin valtavasti arjessa, kun huomaan konkreettisesti kuinka omia toimintatapoja parantamalla, arki on helpottunut monella tavalla.

Esimerkiksi laskut ja kuitit: 

Vanhalla Maijalla niitä kuljeksi siellä täällä, kuitteja oli muovikasseissa, autossa, postipinon pohjalla, joten osa jäi pysyvästi pois kirjanpidosta. Kirjanpito toimitettiin suurin piirtein muovikassimoodissa kerran vuodessa toimistoon, jossa tarvittiin vähintään Supon entisiä tutkijoita selvittämään kuittikaaos kondikseen. Nyt on leuhka olo, kun ne on pilkuntarkassa järjestyksessä kansiossa ja helppo joka kuukausi toimittaa tilitoimistoon sirtämällä kirjekuoreen.



Ruoka

Liityin 2016 keväällä pitkin hampain Fitfarmin kuuden viikon verkkovalmennukseen ihmetellen, että tarviiko aikuinen ihminen oikeasti maksullisen verkkokurssin, että joku kertoo miten pitää syödä. No ilmeisesti tarvii, koska se oli varmaan yksi viisaiten sijoitettu nelikymppinen. Sain kurssin aikana jonkin käsityksen asiallisesta ateriarytmistä ja aterioiden koostamisesta, vaikken puntarintarkasti suorittanut. Mihinkään riisikakkujen ja kanapalojen puntarointiin ja ruokakikkailuun minulla ei ole aikaa, eikä mielenkiintoa, mutta tervejärkisyyttä voi käyttää myös tässä. Nyt vähän hirvittääkin ajatella entistä ruokavaliota, jossa useampi ateria saattoi hoitua Tuplalla ja Cokiksella. Toki niitä nautin nytkin, mutta koitan syödä edes jotakin järkevää alle.

Myöhästely

Myöhästelijä on optimisti. Kyllä tässä kerkee. Ouluun ajaa 20 minuutissa. Käyn matkalla vielä kaupassa, kun on tuota aikaa. Ja sitten onkin paniikki. Ja sitten ollaan myöhässä, mutta koska olet aina, kukaan ei soita hätäkeskukseen. Tässäkin ihme kyllä voi kehittyä! Kun ei oikeasti laske mielestään realistista aikataulua, vaan laventaa joka suuntaan, niin homma yleensä onnistuu. Jos pitää olla 15 minuutin ajomatkan päässä tasalta, ei kannata lähteä varttia vaille, vaan puolelta. Yksinkertaista. Oon vaan tajunnut, että vaikka lähtee kuinka törkeän aikaisin, yleensä aikaa ei jää pahastikaan yli.


Salasanat 

Joka kerta johonkin palveluun kirjautuessa alkoi se rumba: Mikä tän salasana on? Ai ei oo tää. Oisko tää? Ai ei. Kirjoitinko johonki sen ylös? *raivokasta etsintää* Tilaa uusi salasana. Odota. Ota uusiksi. Ai se onkin tuo toinen sähköposti jne. Nyt olen koonnut käyttäjätunnukset ja salasanat suojattuun paikkaan. Oon sieltä tsekannut jo kymmeniä kertoja ja säästänyt hirveästi hermoja.



Nyt julkaisen tämän omakehun ja ensi viikolla myöhästytään maanantai-aamuna kerhosta, lihon 2 kg pelkällä limsalla, saan verottajalta ankaran tiedustelukirjeen ja lukitsen vahingossa omavero-tilini. Mutta  WE CAN DO IT! 

5 kommenttia:

  1. Eli toivoa on! Salasanasamba on minullekin liian tuttua. Kaikki salasanani ovat muunnelmia samasta sanasta (kyllä vain, Herra Hakkeri), mutta koetapa siinä muistaa millaisen väännöksen olen keksinyt millekin sivustolle. Olen myös toivottoman tohelo palkkakuittieni kanssa. Onneksi ne näyttävät kerääntyvät nykyään samaan sähköiseen nivaskaan. Kun aikuisuus heittää pari niskalenkkiä oman höttöpäisyyden vuoksi, pitää alkaa hiljalleen ottamaan siitä omasta niskasta kiinni.

    https://aatenarikka.blogspot.com/

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Haaveilen salaa semmoisesta organisoidusta arjesta, jossa kaikella olisi paikkansa ja tilanteet hallinnassa, mutta toistaiseksi näen sitä vain Pinterestissä.

      Kävin lukemassa sun blogista maneereista. Apua, en kestä edes ajatella :D

      Poista
  2. Yrittäjänä osaan kyllä samaistua tuohon tilanteeseen ja kuittikaaokseen. Isoja pinoja on saanut vuosien varrella toimittaa tilitoimistoon. Kyllä oppiminen on elämänpituinen matka ja itsekin yritän kehittyä jatkuvasti. Myöhästelystä pois oppiminen on kyllä ainakin vielä ihan lähtömetreillä.

    VastaaPoista
  3. Kuittikaaos tuttua. Minulla on nyt tilitoimisto etsinnässä, auttaisi omaa yritystäni. On muutenkin aina hieman hankaluuksia noiden byrokraattisten asioiden suhteen. Se kontrollin pito on kyllä hankalaa.

    VastaaPoista
  4. Minulle on aina nuo kirjanpitoasiat olleet vaikeita. En toki ole niitä opiskellutkaan, eikä ole ollut tarvetta. Tuttavalla on oma toiminimi, ja hän on tilitoimistoa harkinnut. Ilmeisesti se veisi taakkaa aika paljon pois. https://www.taloushallintoa.fi/tilitoimistopalvelut

    VastaaPoista

Anna paukkua