Kompostori tuli taloon

Kokemukseni kompostoreista on yläasteen kotitaloustunneilta, jolloin haisevaan kompostiin biojätteitä viedessä päätin, että semmoista sonta-astiaa en ikinä halua tänne löyhkäämään ja rottia kosiskelemaan. Mutta. Nyt olen kääntänyt takkia ja ostaa täräyttänyt kompostorin, tarkemmin sanottuna Biolanin pikakompostori 220eco:n.

Prosessihan lähti liikkeelle siitä, että kuntaamme tuli hartaan odotuksen jälkeen muovinkeräyspiste, jonne aloin toimittamaan muovijätteet. Koska kierrätän lasin, metallin, kartonkijätteet, palavat jätteet, paperin ja nyt muovin, sekajäteastian sisältö alkoi olla 95%:sti biojätettä, jota meillä tulee hävettävän paljon. Biojätettähän ei saisi oikeasti laittaa tuohon ns. sekajäteastiaan, joten tämä systeemi nyt ei oikein toiminut. Sain vinkin lämpökompostorista, jolla voi kompostoida ympäri vuoden ja koska yllättävän monelta tuttavaltani kompostori löytyi, päätin, että tätä härkää tartutaan nyt sarvista.

Vertailin kompostoreja netissä ja päädyin Biolanin malliin sen saamien arvostelun perusteella. Siitä oli myös kaikki tarvittava info saatavilla. Näin kattavaa pohjatyötä en muuten ole tehnyt yhdenkään konekaupan kohdalla, mikä tietenkin on hieman arveluttavaa, mutta näin vakava takinkääntö vaatii perehtyneisyyttä. 

Nyt tässä sitten eletään jännittäviä aikoja, kun selviää voiko kompostorin käyttöä aloittaa talvella ilman jäätymistä ja miten paljon huolta ja rakkautta tämä vaatii. Jännittävin mielin ajattelin huomenna tehdä ensimmäisen jätesiirron kompostorin kitaan. Raportoin jahka alkuinnostus on hieman haihtunut ja voin realistisesti arvioida tilanteemme. Siihen saakka nautin alkuhuumasta, johon realismi ei ulotu.