7.12.2015
Tapahtui eräänä jouluna
Siitäkin huolimatta, että valmistaudun jouluun lokakuusta saakka, joka vuosi kapsahdan johonkin huolimattomuusvirheeseen. Viime jouluna se oli kinkkupussi. Ei nimittäin riitä, että omistaa sen seitsemää sorttia paistopussia: Isoa paistopussia, paistopussia, ja kinkkupussia. Täytyy nimittäin ostaa kaupasta ISOJA KINKKUPUSSEJA. Yritimme survoa kinkkua joka ikiseen versioon siinä onnistumatta. Hetken aikaa paniikki hengitti takaraivossa; onhan yksi perheenjäsenistämme listannut kinkun ainoaksi asiaksi, jota odottaa joulussa, joten sen suhteen on onnistumispaineita. Kun pikainen naapuriaputiedustelu ei tuottanut pussimaista tulosta, neuvokas perheenjäsen googletti asiaa niin kauan, että opimme korvaamaan kinkkupussin foliolla. Kinkku onnistui ja joulu oli pelastettu.Kauppalistaa tehdessä mantelit putoaa aina listalta, koska "niitä on lukuisia pusseja varastossa". Tarkempi tutkiskelu kuitekin osoitti, että ne olivat vuosikertaa Parasta ennen 2009. Ei se kumma sitten olekaan, että maistuvat vähän lastulevyltä. Noo, elämä on riskejä täynnä. Puurolautaseltaan mantelin löytäneen kannattaakin käyttää ainokainen toiveensa siihen, ettei saisi ripulia.
Yksi suurimmista jouluvirheistäni tapahtui muutama vuosi sitten, kun syyllistyin kuusivarkauteen. Käytännössä en aivan tiennyt, että kenen puolella tässä ollaan sahan kanssa liikenteessä, ja kuusi oli sopivasti tien laidassa. Sinällään varkaus ei olisi varmasti haitannut ko. metsänomistajaa (kuka se nyt olikin muutamasta tutusta herrasmiehestä), mutta siitäkin huolimatta tunsin koko joulun ajan painostavaa syyllisyyttä. Umpirehellisen ihmisen ei siis kannata liikkua "ei kenenkään maalla" joulukuusta hakiessaan, koska syyllistyminen voi tapahtua niinkin pienestä. Muut yrittivät lohduttaa, että olin tehnyt metsänhoidollisen palveluksen ko. kuusen omistajalle, kun olin kaatanut noin epämuodostuneen yksilön, mutta ei se paljon lohduttanut. Varas kerran, varas aina. Nyt olen digitalisoinut kuusenhaun eli ladannut kännykkään sovelluksen, jolla pystyn paikantamaan itseni omille kuusiapajille.
Hyvä kun muistutit isoista kinkkupusseista tässä vaiheessa! Mantelit saatan muistaa hankkia, mutta se/ne jää laittamatta kattilaan. Joulukuusen haun läheltä tietä varmistaa parhaiten sillä, että seurueessa on 15 kilon painoinen henkilö, joka ei halua kävellä lumessa. Hänet on kuitenkin otettava reppuselässä mukaan, samoin kuin kirves/saha. Ja kun lähin kuusi on kaadettu, raahattava nämä kaikki kolme auton luokse. No, se oli ihan hyvä kuusi, kun mun kriteeri hyvälle joulukuuselle on se, että kuusi tuoksuu kuuselta.
VastaaPoistaHaha, meillä on tänä vuonna kuusiseurueessa juurikin kuvailemasi henkilö! :D Kriteerit tulee siis laskemaan. Oon yrittäny bongata jonku karahkan jo etukäteen, vaan ei oo tärpänny.
PoistaTiiänpähä ketä syyttää jos mein mökilt piha kuusi häviää :)
VastaaPoistaNe on kyllä erittäin suuressa vaarassa :D Sijainti olis kyllä niin ihanteellinen, että taidankin suunnata sinne ekana mittaileen :D Ei vaiskaan. Täytyy toivoa, ettei muutkaan kuusivarkaista jännitystä elämään hakevat ihan pihakuusta nappais.
Poista