Näytetään tekstit, joissa on tunniste blogi. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste blogi. Näytä kaikki tekstit

maanantai 11. heinäkuuta 2016

OKRA 2016 - Top:it ja Flopit

Takana on maatalousnäyttelyjen kuningas: OKRA2016. Tapahtuma järjestetään joka toinen vuosi Oripäässä ja kerää maatalousväen varmasti koko maasta. Päällimmäisenä jäi mieleen, että nähtävää oli taas todella paljon, osastoihin oli panostettu ja järjestelyt sujuvat rutiininomaisesti. Taas paukkui kävijäennätykset, joten parasta lienee se, että kesätapahtumien tungoksesta Okra vetää joka kerta väen paikalle ja palkitsee näin sekä järjestäjät, näytteilleasettajat, lähialueen yritykset ja näyttelyvieraat. Mahtavaa, että meidän alalla on tämmöiset kinkerit!

Näyttelyn ympärillä on myös paljon oheisohjelmaa, kokoontumisia ja tilavierailukohteita, joten tahtoo suurin ongelma olla se, että miten kerkeää kaiken mielenkiintoisen kiertää. Kahden vuoden takaisesta olimme viisastuneet sen verran, että varattiin näyttelyyn kaksi päivää, mutta sekään ei oikeastaan ollut riittävästi. Kahden vuoden päästä vois oikeasti yrittää varata koko ke-la aikaa tahkota ohjelmaa laajemmallakin kattauksella, jos töiltä ehtis. 

Tietysti kunnon kriitikko antaa tapahtumalle plussat ja miinukset, kuten tilatarkastaja konsanaan:


+ Rutkasti Plussaa:
- Mittakaava on niin kiitettävä, etten voi kun ihmetellä, että mikä Supermies, Batman ja Kissanainen tämän tapahtuman oikein järjestää?! Nostan hattua, ei onnistuis ihan joka jätkältä, jolla meinaa omatkin kalsarit mennä jalkaan nurinpäin.

-  Fasiliteetit kunnossa. Alue on toimiva, siellä on helppo liikkua jopa vahinkovankkureiden kanssa, vessoihin pääsee suht kivasti, parkkitilaa löytyy. Lauantairuuhkassa jouduttiin hieman autojonossa odottamaan alueelle pääsyä, mutta jos tämmöinen elohiiri malttoi jonottaa kiltisti, niin tilanne ei ollut ollenkaan toivoton.

- Näytteilleasettajille täytyy kyllä sanoa, että onpa mahtavaa, että jaksatte panostaa osastoihin vaivaa ja käytätte esillä oloon pesetoja, ja se kyllä näkyy! Näyttelyjen antoisuus kun makaa lopulta aika vahvasti esillä olevien yritysten harteilla. Okrassa on keksitty monenlaista spesiaalijuttua, tuotu koneita paljon näytille ja rakennettu hyvää kattausta.

- Moni firma hyödynsi somea näyttelyn ajan. Tuli kuvaa ja videota Instaan, päivityksiä Faceen ja oli helppo päästä meininkiin mukaan, vaikkei koko ajan paikalla ollutkaan. Noilla paikkahinnoilla fiksu ottaa somesta kaiken lisäarvon irti. Omissa kanavissa ainakin Turun Konekeskus, Dansukker ja Hankkija jäivät mieleen aktiivisesta sometuksesta!



- Miiiiiiinustakin vähän on: 
- Ei mitään useamman päivän ranneketta, vaan joka päivälle joutuu ostamaan päivälipun. Näyttely on kuitenkin niin suuri, että moni tahkoaa sitä läpi useampana päivänä. Vähän rahastuksen makua. 

- Lauantaina osastoilta oli esittelijät aikalailla kadonneet tai omissa oloissaan telttojen perällä. Monikaan ei porisuttanut tai ollut aktiivinen esittelemään mitään, joten näyttelystä ei saa paljoakaan irti. Sen sijaan torstaina iltapäivästä oli kiva kierrellä, kun oli väljempää ja myyjät aktiivisia. Eipä sitä itse tule kauheasti tehtyä aloitteita, jos esittelijöitä ei nappaa. Toki lauantaina varmasti on jo melkoista turnausväsymystä ja on vilkkaana päivänä vähän semmoista massojen ohivirtausta, mutta ero torstain ja lauantain välillä oli massiivinen, kuin ois eri näyttelyssä ollut. Omalta osalta lauantai varmaan jääkin jatkossa väliin. 

- Jäätelö-monopoli toi aika poskettomat jätskihinnat. 4-4,5 euroa aika pienestä jätskistä on paljon, kun samalla hintaa saa monessa paikkaa kokonaisen annoksen. Hintaan ei sisältynyt istumapaikka.

- Ruokapuoli oli vähän kakspiippuinen juttu. Toisaalta oli kiva, että grillistä sai mm. kanavartaita ja siipiä, eikä jonotuskaan ollut mahdoton, mutta tapahtuma vähän kaipaisi festarityyppistä ruokatarjontaakin. Toki sitten ne kahden euron makkarat vois jäädä myymättä, mutta eiköhän tähänkin joku ratkaisu ois löydettävissä. Ja tällä nykyisellä systeemillä tuo varmasti kivasti kuhinaa lähialueen ruokapaikkoihin, joten eiköhän tämmöinen väkimäärä mahat kurnien ole joka tapauksessa jonkun hyväksi.

Mikä fiilis muille jäi? 2018 uudelleen? 


Kuvaraportti tulossa myös pian!

maanantai 7. joulukuuta 2015

Joulukalenteri: Luukku 7

7.12.2015

Tapahtui eräänä jouluna

Siitäkin huolimatta, että valmistaudun jouluun lokakuusta saakka, joka vuosi kapsahdan johonkin huolimattomuusvirheeseen. Viime jouluna se oli kinkkupussi. Ei nimittäin riitä, että omistaa sen seitsemää sorttia paistopussia: Isoa paistopussia, paistopussia, ja kinkkupussia. Täytyy nimittäin ostaa kaupasta ISOJA KINKKUPUSSEJA. Yritimme survoa kinkkua joka ikiseen versioon siinä onnistumatta. Hetken aikaa paniikki hengitti takaraivossa; onhan yksi perheenjäsenistämme listannut kinkun ainoaksi asiaksi, jota odottaa joulussa, joten sen suhteen on onnistumispaineita. Kun pikainen naapuriaputiedustelu ei tuottanut pussimaista tulosta, neuvokas perheenjäsen googletti asiaa niin kauan, että opimme korvaamaan kinkkupussin foliolla. Kinkku onnistui ja joulu oli pelastettu.

Kauppalistaa tehdessä mantelit putoaa aina listalta, koska "niitä on lukuisia pusseja varastossa". Tarkempi tutkiskelu kuitekin osoitti, että ne olivat vuosikertaa Parasta ennen 2009. Ei se kumma sitten olekaan, että maistuvat vähän lastulevyltä. Noo, elämä on riskejä täynnä. Puurolautaseltaan mantelin löytäneen kannattaakin käyttää ainokainen toiveensa siihen, ettei saisi ripulia.

Yksi suurimmista jouluvirheistäni tapahtui muutama vuosi sitten, kun syyllistyin kuusivarkauteen. Käytännössä en aivan tiennyt, että kenen puolella tässä ollaan sahan kanssa liikenteessä, ja kuusi oli sopivasti tien laidassa. Sinällään varkaus ei olisi varmasti haitannut ko. metsänomistajaa (kuka se nyt olikin muutamasta tutusta herrasmiehestä), mutta siitäkin huolimatta tunsin koko joulun ajan painostavaa syyllisyyttä. Umpirehellisen ihmisen ei siis kannata liikkua "ei kenenkään maalla" joulukuusta hakiessaan, koska syyllistyminen voi tapahtua niinkin pienestä. Muut yrittivät lohduttaa, että olin tehnyt metsänhoidollisen palveluksen ko. kuusen omistajalle, kun olin kaatanut noin epämuodostuneen yksilön, mutta ei se paljon lohduttanut. Varas kerran, varas aina. Nyt olen digitalisoinut kuusenhaun eli ladannut kännykkään sovelluksen, jolla pystyn paikantamaan itseni omille kuusiapajille.

https://www.facebook.com/viranomaisenvalvoma/?fref=ts

sunnuntai 6. syyskuuta 2015

Positiivisuusviikko: Sunnuntai

Sunnuntai, lepopäiväksi naamioitu henkisen taistelun tanner. Sunnuntaisin tunnolliset varautuvat jo alkavaan ensi viikon taisteluun tekemällä ruokia valmiiksi, pakkaamalla työ- ja hoitokassia, pyykkäämällä kaiken mahdollisen, kun iltaisin ei ehdi jne. Ei-niin-tunnolliset ovat eläneet viikonloppua, kuin viimeistä päivää ja pizzan ja jaffan kanssa nyt miettivät, että onko edes mahdollista toipua huomiseen mennessä. Sunnuntai on armoton päivä. Se on viimeinen ehtoollinen ennen sähkötuolia.

Edellisten päivien positiiviset:
Maanantai
Tiistai
Keskiviikko
Torstai
Perjantai
Lauantai

Sunnuntai: 
-  Tästä mää olen haaveillut jo yli vuoden: Pääsen aamulla testaamaan, että kuinka pitkään unta riittää ilman, että kukaan tai mikään herättää. Sitä riitti 8:27 saakka ja olen erittäin tyytyväinen. Aloin heti kirjoittaa blogia. (ts. tarkistamaan, että minkä räpellyksen mää eilen tänne kirjoitin sillä tuhannen "mobiililaitteella". Voin kertoa, että tämä taivaanikuinen pömpelitietokone toimii tässäkin asiassa aliarvostuksestaan huolimatta niiiin paljon paremmin.) 
- Sain muutaman epätoivoisen ikuisuusprojektin hoideltua, kuten pyykkivuoren lajittelu kaappeihin lipaston päältä, portaiden alaosaan kertyneen tavararöykkiön kantaminen yläkertaan ja toimimattomien mustekynien siirtäminen työhuoneen laatikosta roskikseen (meni ehkä kaks minuuttia.. Oisko kannattanu tehdä jo vaikka vuosi sitten). 
- Tämä positiivisuusviikko loppuu. Sain kylläkin palautetta, että tämä on ollut ihana viikko, koska blogiin on tullut joka päivä jotakin pientä ("pientä"?!). Mulle tämä on luonut näkymättömän selkärangan eli päivitys on tehtävä, vaikka henki ois uhattuna. Kuka sanoi, että bloggaus perustuu vapaaehtoisuuteen? 


Ihanaa suomenhevosen päivää, jota tänään vietetään! Suokeissa on tyyliä. Kuvassa oman putteni Roopen kanssa. On muuten niitä harvoja miehiä, joilta oon saanu kukkia, kuten kuvasta näkyy <3 

lauantai 5. syyskuuta 2015

Positiivisuusviikko: Lauantai

Lauantaisin me tylsät maalaiset elämme samaa elämää, kuin muinakin päivinä. Sen sijaan monet muut vaihtavat lauantaisin identiteettinsä, ulkomuotonsa ja elämäntapansa muuttuen partyanimaaleiksi. Lauantai on holtiton, kepeä, vapaamuotoinen ja täysin huoleton.

Edellisten päivien positiiviset:
Maanantai
Tiistai
Keskiviikko
Torstai


Lauantai:
- Kuten eilen jo kerroin, tylsä elämäni on tänään siirtynyt jo historiaan ja tämä postaus tulee suoraan bileistä modernilla mobiililaitteella työstettynä. Kunnon bloggaaja kirjoittaa juhlissa postausta sen sijaan, että esim. seurustelisi tai bailaisi.
- Tänään on yrittäjän päivä! Oma identiteetti on siltä osin sekaisin, ku erään lakimiehen ja hyönteisen avoliitto, mutta asia ratkeaa varmasti, kuin itsestään. 
- Olen itse luokitellut blogini kategoriaan Hömpänpömppä, mutta tää onki kuulemma lifestyle-blogi. Kuulostaa upealta! 
- Näinä some-aikoina kunnon juorut ovat kokeneet inflaation, mutta tänään kuulin pitkästä aikaa pari ihkaoikeaa juorua.

Alhaalla upeita kuvia juhlista ja tästä fantsusta lifestylestä.

Joku juhlavieraista näytti unohtaneen päällyshousut kotiin.


Herkullista, not


"Meinasitko kirjoittaa, että itse leipasit?"


Vielä ilmainen vinkki sulle: Jos oot menossa paljubileisiin, ei kannata lähteä niin paniikissa, että unohdat uima-asun kotiin.






perjantai 4. syyskuuta 2015

Positiivisuusviikko: Perjantai

Perjantai on automaattisesti hyvä päivä, koska saan silloin ostaa karkkia. Periaatteena on siis, että ma-to karkkia sen sijaan ei saa ostaa. Sitä toki saa syödä, jos jossain on tarjolla (liian harvoin on) tai sitä on jäänyt viikonlopulta syömättä (todennäköisempää on saada sähköpostilla iso perintö). Perjantaisin yhtäkkiä on kaikki mahdollisuudet käsillä: Ostaisko Omareita, Toffifeetä, joku pikku salmiakkipussi, irskareita, ottaisko varalta ainaki kahta lajia? Perjantaisssa on tyyliä ja hillittyä juhlatunnelmaa. Perjantai on ihmisen puolella.

Blogin positiivisuusviikko on siis perjantaissa.
Edellisten päivien positiiviset:
Maanantai
Tiistai
Keskiviikko
Torstai

Perjantai: 
- Lumenen CC-voide. Se toimii käytännössä niin, että se on rasva, joka levitetään iholle, jonka jälkeen sulla on uus naama. Uusi naama on parempi, kuin entinen. Kuten eräs sukulainen sanoikin, "Näytät kyllä aivan eriltä, kun laitat vähän meikkiä! Kannattaisko laittaa vähän useammin?".
- Tajusin tänään, että kannan joka päivä useamman tunnin ajan yli 10 kg punttia (lapseksikin kutsutaan), joten sen täytyy saada aikaan näkyviä tuloksia mun lihaksistossa.
- Ohitin tyylikkäästi hampurilaishoukutukset, vaikka kello oli 19:30 ja se on pahin "nappaanpa tuosta pari juustohampurilaista iltapalaksi"-hetki. 
- Mummolounas. Siellä ei syödä mummoja, vaan seurana on ysikymppiä huitelevat, tai ylittäneet, elegantit ladyt, joissa on tyyliä ja järkeä. Vähän kuin oisit lounaalla paikallisten Granthamin leskikreivitärten kanssa.
- Blogia on lukenut taas niin monta ihmistä, että kohta tämä on Hesarin jälkeen tärkein media, ja hukun ilmaisiin traktoreihin, ruohonleikkureihin, kompuroihin ja hengityssuojaimiin. Postaan sitte sieltä juhlista, joissa oon joka ilta. Tää postaus tulee vielä kotoa, mutta huomisesta en voi enää luvata.


Miksi popcornit kuvastaa aina sohvaperunaa? Nehän on jumankekka MAISSIA!
Kuva ei ole lavastettu, mutta ehdin valitettavasti syödä popcornit ennen kuvan ottamista.

torstai 27. elokuuta 2015

Vuoden odotetuin lomareissu + asuntoautoilu = Ei hyvä

Takana on vuoden kohokohta, odotuksilla pumpattu kesälomareissu, jonka eräs mielenhäiriöinen ihminen halusi järjestää asuntoautoilemalla. Koko kesän ihastelin karavaanareita kateellisena, kuinka he vapaina ajelivat minne tahtoivat, ilman huolia ja murheita. Se oli virhe nro 1. Karavaanareilla niitä murheita vasta onkin. "Mahtuuko leirintäalueelle?" "Miten tämän jääkaapin nyt saa toimimaan?" "Ai, ei mitenkään. Voiko vuorokauden lämpimässä säilytettyjä elintarvikkeita syödä?" ja "Kuinkahan kauan leirintäalueen umpihomeisessa saunassa voi saunoa ilman hengitystieoireita?", näin muutaman ongelman mainitakseni.

Koska lomailu on tässä perheessä harvinaista herkkua, luonnollisesti odotukset olivat aika korkealla. Se on ainainen virhe nro 2. Loma voi onnistua ainoastaan siinä tapauksessa, että sinne lähtee vähän vastahakoisesti, "kun tuo toinen nyt sitä taas vaatii". Kotiuduttuamme olemme purkaneet tätä selvitytymistaistelua kaikille läheisillemme ja tuttavillemme, kuten kaikki vakavasta kriisistä selvinneet tekevät. Nykyään asuntoauton nähdessäni saan inhon väristyksiä.

Ei löydy minusta raajaa, jota en olisi lyönyt kipeästi törmätessäni johonkin asuntoauton ahtaudessa. Lisäksi ne kotterot on sisustettu pahvista, joten eivät sovellu tämmöisen riuskan maalaisen käsiteltäviksi. Mikä tahansa osa voi jäädä käteen koska vain! Öisin saat taistella lämmityslaitteen kanssa, päivisin jääkaapin, ja isännän, kanssa.
Kauhun näyttämö

Kun kiipeät yöllä alas sieltä natisevalta hattuhyllyltä koko auton heiluessa ja yrität päästä vessaan herättämättä koko muuta leirintäaluetta, tunnet itsesi kaksisataa kiloiseksi elefantiksi pahvilaatikossa.

Asuntoautoilussa on se hyvä puoli, että kun palaat kotiin, kaikki tuntuu helpolta ja kätevältä. Ja tilavalta. Nyt ei tarvikaan odottaa seuraavaa lomaa kuin vuosi. Ja se ei varmasti ole asuntoautossa. Tämä olkoon varoituksen sana kaikille teille, jotka olette miettineet, että asuntoautoilu vois olla kätevää ja mukavaa. Ei, se on lomareissuksi naamioitu avovankila.

Muuta aiheeseen liittyvää: 

http://viranomaisenvalvoma.blogspot.fi/2015/06/lomalla-viimeinkin-voin-ottaa-iisimmin_6.html




https://www.facebook.com/viranomaisenvalvoma

torstai 16. heinäkuuta 2015

Vähemmän on enemmän, myös yrittäjälle


Yrittämisessä varmaankin parasta on ideointi, uuden aloittaminen, ihana jännitys uuden kynnyksellä ja inspiraation vallassa hulluna heiluminen. Sen sijaan asioiden lopettaminen, luopuminen, yksinkertaistaminen ja asioiden aivan maaliin vieminen on sitä työläämpää sarkaa, joka puurretaan loppuun väkisin.


Ja sitä luopumisen tuskaa on viime vuosiin riittänyt, kun olen välillä katkonut rönsyjä niin, että sydämeen on sattunut. Vaan se on juurikin niin, että pääkasvi ei voi vahvistua, jos elättää liian monta sivuhaaraa. Jauhatustoiminta on loppunut, porukka pienentynyt, järjestötoiminta osaltani vähentynyt minimiin, uutta rakennettu ja vanhaa purettu. Tuoreimpana uudistuksena on vanhan isännän 20 vuotta sitten hankkiman meijerikiinteistön siirtyminen uudelle aikakaudelle, uusien omistajien saattelemana. Oma keskittyminen saa nyt olla viljelyssä.


Kun omaa innostujan luonteen, tulee liikaa haluttua kaikkea. Haluaa olla mukana niin monessa, kaikkialla, koko ajan. Lopputulos on olla kaikkialla vähäsen, muttei kunnolla missään. Mutta tuottavaa se ei näyttäisi olevan. 


Luopumisentuskan jälkeen tulee helpotus. Näin tämän kuului mennä. Kun yksi ovi sulkeutuu, toinen avautuu. 


Muuta aiheeseen liittyvää:

http://viranomaisenvalvoma.blogspot.fi/2015/03/byrokratiaan-vasynyt_14.html

keskiviikko 15. heinäkuuta 2015

Nyt on aika varautua kaikkeen

Me kaikkeen varautujat elämme kiireisiä viikkoja. Toiset saattavat kirmailla kuvitelluissa heinäkuun helteissä, mutta me maailmanlopun odottajat emme jouda nyt sellaisia miettiä: Me varaudumme talveen.

On mansikkasesonki, mustikkasesonki, viinimarjasesonki, raparperisesonki jne. Ja niitä kaikkia meillä täytyy olla pakastimessa mielellään satoja litroja

Hilloamme, pakastamme, mehustamme, pilkomme ja survomme, kaikkia laatuja, kaiken kokoisiin rasioihin. Liimaamme päälle etikettejä, huudamme jälkikasvua kiikuttamaan niitä pakastimeen ja hyräilemme tyytyväisenä, että tuli mikä tuli, mutta meillä syödään talvella marjoja

Huolellisimmat kotitalousihmiset ovat tyhjentäneet ja sulattaneet pakastimen ajoissa talvella. Heillä on tarkka kirjanpito edellisen vuoden marjamääristä ja analyysi menekistä. Mahdolliset muutokset, kuten uudet lapsenlapset tai mittava rakennusprojekti, joka lisää muonavahvuutta, he ottavat luonnollisesti huomioon laskelmissa.

Meidän kakkosluokan kaikkeen varautujien pakastimesta saattaa löytyä vielä edellisvuoden mustikkaa ja puolukkasurvosta 2000-luvun alusta, mutta sopu sijaa antaa, ja kyllä aika tavaran kaupitsee. Tarvittaessa lisäämme pakastimia. Meillä ei nimittäin nähdä nälkää

Huolettomat naureskelevat touhullemme ja kertovat, että niitä marjoja saa muuten kaupan pakastealtaasta talvellakin. Vaan kyllä helmikuussa huolettoman hymy hyytyy, kun hoksaa kaupassa kuusinkertaisen hinnan. Mutta ei hätää, kaikkeen varautuja ilmoittaa, että "Hae vaan minulta, pakastin kesällä suakin varten".



tiistai 19. toukokuuta 2015

11-haaste, täältä pesee!

Jabadabaduu, sain elämäni ekan blogihaasteen Venlalta Multadiagnostiikka blogissa tadaa, nimittäin täällä. Ja mikä parasta, haasteessa saa vastata kysymyksiin ja keksiä niitä toisille. Sopii hyvin tälläiselle kyselyikäiselle. (Eli vastaat 11 kysymykseen, keksit itse 11 kysymystä ja haastat 11 blogia).


1. Mitä kaikkea olet harrastanut elämäsi aikana?
Oon hyvä aloittamaan kaikenlaista, mutta mullahan on ollut jopa yllättävän pitkäaikaisia harrastuksia, kuten ratsastus ja partio. Sitten hetken huumaa ovat olleet myös mm. laskuvarjopomppuilu, bodypump, ja en edes muista mitä kaikkea.

2. Pelkäätkö jotain eläintä, miksi?
Noiden lintujen kanssahan oon koko ajan kusessa. Voi olla vaikea tajuta, mutta varpunen on mulle niin paha, että herään yöllä omaan huutooni lintupainajaisten kans. Ja pelkään mää kyllä hiiriäkin aika kuolettavasti.

3. Kuinka hemmottelet itseäsi?
Vaikka käyttämällä aikaa tämän blogin kirjoittamiseen. Pääsääntöisesti buustaan itseeni kuitenkin Cokiksella.

4. Vaikuttaako ihmisen pukeutuminen suhtautumiseesi häneen?
No jos viuhtoo menemään niin vimmatun sliipattuna, niin kyllähän se vähän pelleltä näyttää. Että paremminki vähempi on enempi.

5. Mitä teet yleensä ystäviesi kanssa?
Suunnittelemme tapaamisia, tyttöjen iltoja ja virkistäytymistä, kunnes joku oksentaa, on vesirokossa tai muuten vaan katastrofin keskellä.

6. Millä sivuilla vietät netissä eniten aikaa?
Facebook ja Instagram vie muuten aika ison osan päivästä. Ja varokaa sitä Sanajahti-peliä! Hei, oonko muuten maininnu, että olin kerran kokonaistuloksissa toisena (!).

7. Kahvi, tee vai kuuma kaakao?

Cokis.

8. Mikä on ääni, joka saa sinut aina iloiseksi?
Kun koneet hyrskyttää reippaasti menemään.

9. Millaisena näet hyvän elämän?
Terveenä, yritteliäänä ja sosiaalisena.

10. Millainen oli ensimmäinen kertasi moottoriajoneuvon ohjaimissa?
Se on täällä maalla niin luonnollista, että jollakin ajetaan, kun ylletään polkimille. Kuvassa ajetaan autolla siskon kanssa.


11. Minkä oppiaineen lisäisit peruskoulun opetussuunnitelmaan? Minkä poistaisit?
Koulu on hankalaa tämmöiselle, joka ei jaksa istua ja kuunnella, vaan pitäisi saada oivaltaa eri tavalla. Poistaisin turhan ulkoa opettelun "hauki on kala"-menetelmällä ja opettaisin enemmän mistä tietoa haetaan. Ja toivoisin, että yrittäjyys nähtäisiin työllistymisen mahdollisuutena.



Ja nyt ne haasteet (osaan laskea yhteentoista, mutten nyt jaksanut niin pitkälle)


Maalaiselämää korven keskellä
Böndeboogie 
Keltaisen talon tarina
Lakson maatila 
Maailman kotkotukset
Tavallista (fitness) elämää? 

Olipa homma keksiä kysymykset, mutta tässä ne tulee:

1. Missä asiassa olet viimeksi onnistunut hyvin? 
2. Jos sulla ois blogin kirjoittamiseen rajattomasti aikaa ja rahaa, niin mitä kehittäisit?
3. Mikä on parasta mitä oot voittanut arpajaisista?
4. Mikä eläin ei ikinä muuta sun kans samaan talouteen? (vannomatta paras..)
5. Mitä leivot mieluiten?
6. Mikä bloggaamisessa ärsyttää eniten?
7. Kerroppa sun salainen grilliherkkubravuuri!
8. Mikä on rakkain sinusta otettu valokuva?
9. Suosikkimarjasi?
10. Jos saisit  käytettäväksi koneisiin ja laitteisiin 10 000 euroa, mitä ostaisit?
11. Mikä on vuoden paras päivä?

lauantai 28. maaliskuuta 2015

10 asiaa, joihin tarvitaan siskoa


Jokaisella tulisi olla sisko, koska on asioita, joissa vain sisko voi auttaa.



  1. Rehellinen mielipide
Maailmassa on yksi ainut ihminen, joka pystyy rehellisesti kertomaan kuinka elähtäneeltä näytät tai olet ääliö. Välttämättä ei tarvitse edes kysyä, vaan hän kertoo kysymättäkin.


  1. Vaatteiden kierrätys
Omia vaatteita ei tarvitse lainkaan niin paljon, koska voit lainata tarvittaessa aina siskolta. Yleensä lainaamalla pystyy keplottelemaan koko vaatteen omaksi.

  1. Avun pyytäminen
Sisko on se ihminen, jota voit huoletta pyytää lapsenvahdiksi kolmatta iltaa peräkkäin tai hakemaan sut aamuyöllä pikkujouluista. Hän kyllä kertoo, milloin Kilauta kaverille-korttisi ovat käytetty loppuun. 

  1. Tuuraaminen
Aina vaan ei kerkiä kaikkialle, silloin sisko voi tarvittaessa tuurata sua hetken. Esimerkiksi passin tai arpajaispalkinnon nouto luulisi hoituvan samannäköisellä siskollakin.


  1. Epämiellyttävät tehtävät
No ketäpä muuta voi pyytää puristamaan viiriäisenmunan kokoisen näppylän selästä tai lainaamaan sheiveriä ja hammasharjaa.


  1. Tappeleminen
Siskon kanssa voi tapella kontrolloimattomasti täysin siemauksin ilman rasittavia sopimisrituaaleja. Sen ärsyttävän työkaverin kanssa tuskin kuitenkaan voi mäiskiä toisiaan nyrkein ilman, että kukaan lopulta pahastuu.

  1. Päätöksen teko
Joskus vain on asioita, joiden päättäminen on vaikeaa. ”Ostanko tämän takin?” ”Vaihdanko työpaikkaa?” ”Otanko Hopeatoffeeta vai Tsinuskia?”. Sisko pystyy puhelimitsekin esittämään muutamia ratkaisevia kysymyksiä, joiden avulla päätöksenteko selkiytyy. Jos käytössä ei ole siskoa, silloin ainoastaan psykologi pystyy auttamaan, jos hänkään.

  1. Ilmoitusluontoiset asiat
”Tulen teille yöksi.” ”Lainaan sun autoa.” jne. Säästyy kamalasti aikaa ja vaivaa, kun ei tarvitse kysellä ja sovitella.

  1. Taantuminen 12-vuotiaaksi
Siskon seurassa voi taantua takaisin lapsen tasolle ilman, että hän välttämättä edes huomaa. ”Ollaanko piilosta?” tai ”Mää istun etupenkillä!” ovat siskon seurassa aivan normaaleja lauseita.

  1. Haiseeko mulla henki?
Voi sitä ahdistavaa tunnetta, kun ei ole aivan varma, että haiseeko henki pahalle. Kas, hönkäise siskoon päin ja saat välittömästi analyysin tilanteestasi. Hikianalyysi kaupan päälle! 

Kuva bongattu Facebookista Linkki kuvaan


perjantai 13. maaliskuuta 2015

Maatalousaiheisia blogeja ja jotain sinnepäin

Vaikka olen niin taitava googlettaja, että löydän tarvittaessa vaikka Barack Obaman siviilipuhelinnumeron, niin maaseutuaiheisien aktiivisten blogien löytäminen on ollut jopa haastavaa. Isojen maatalousfirmojenkin sivuilla olevat blogit ovat useimmiten eläviä, kuin horsma helmikuussa.

Lifestyle-blogeja upeine kuvineen on niin paljon, että tekee melkein itsekin mieli ruveta tekemään askelkyykkyä ja vaihtamaan kartanonsa sisustukseen kevättekstiilejä (wtf?), mutta tähän listaan on koottu vähän tykimpää realismia. Näitä bloggareita tuskin kutsutaan ensimmäisenä Glitterin-bloggaajailtaan tai tarjotaan ilmaista epilaattoria koeajolle.


"Tiedonsiirto keskeytyi", tätä on bloggaaminen sivistyksen ulottumattomissa.

Eräänlaista elämää Pajulan maatilalla
Hyvin kirjoitettua tekstiä ja paljon asiaa. Maatalouden lyhyt oppimäärä heillekin, joille aihe ei ole kovin tuttu.

This is not the life I ordered
Joku vinkkasi täällä tämän blogin mulle, ja siitä lähtien olen säännöllisesti ottanut pissanpidätysharjoituksen lukemalla näitä juttuja.

Vendo - Lapsiperheen iloista arkea maatilalla, käsitöitä, duunausta, puutarhaa

Lakson maatila - Elämää lypsykarjan kanssa
Päivittyy mukavalla tahdilla. Tarpeeksi hitaasti kun luen, niin ymmärrän kielimuurista huolimatta :D Suoraa puhetta.

Maajussin morsian
Napakkaa settiä, hyviä kuvia. 

Henttalan tila
Tosi upeita kuvia. Ei ole päivittynyt nyt hetkeen, mutta toivottavasti on lisää materiaalia tulossa.


Tässä kourallinen. Lähetäppä linkki, jos mun googleseula ei aivan oo ollu aukoton. Eihän ne nyt tässä voineet olla?

Tämä bloggaaminen on aivan mielenvikaista hommaa. Uskallan luvata, että oon Euroopan hitaimmalla nettiyhteydellä blogiaan päivittävä henkilö (ts. ääliö). Joten katsokin, että luet tätä orjallisesti. Visiitti per päivä on minimi, sukulaisille 3x. 


Elämä lakkaa olemasta hektistä, kun jymähdät GPRS-yhteyteen.