torstai 27. elokuuta 2015

Vuoden odotetuin lomareissu + asuntoautoilu = Ei hyvä

Takana on vuoden kohokohta, odotuksilla pumpattu kesälomareissu, jonka eräs mielenhäiriöinen ihminen halusi järjestää asuntoautoilemalla. Koko kesän ihastelin karavaanareita kateellisena, kuinka he vapaina ajelivat minne tahtoivat, ilman huolia ja murheita. Se oli virhe nro 1. Karavaanareilla niitä murheita vasta onkin. "Mahtuuko leirintäalueelle?" "Miten tämän jääkaapin nyt saa toimimaan?" "Ai, ei mitenkään. Voiko vuorokauden lämpimässä säilytettyjä elintarvikkeita syödä?" ja "Kuinkahan kauan leirintäalueen umpihomeisessa saunassa voi saunoa ilman hengitystieoireita?", näin muutaman ongelman mainitakseni.

Koska lomailu on tässä perheessä harvinaista herkkua, luonnollisesti odotukset olivat aika korkealla. Se on ainainen virhe nro 2. Loma voi onnistua ainoastaan siinä tapauksessa, että sinne lähtee vähän vastahakoisesti, "kun tuo toinen nyt sitä taas vaatii". Kotiuduttuamme olemme purkaneet tätä selvitytymistaistelua kaikille läheisillemme ja tuttavillemme, kuten kaikki vakavasta kriisistä selvinneet tekevät. Nykyään asuntoauton nähdessäni saan inhon väristyksiä.

Ei löydy minusta raajaa, jota en olisi lyönyt kipeästi törmätessäni johonkin asuntoauton ahtaudessa. Lisäksi ne kotterot on sisustettu pahvista, joten eivät sovellu tämmöisen riuskan maalaisen käsiteltäviksi. Mikä tahansa osa voi jäädä käteen koska vain! Öisin saat taistella lämmityslaitteen kanssa, päivisin jääkaapin, ja isännän, kanssa.
Kauhun näyttämö

Kun kiipeät yöllä alas sieltä natisevalta hattuhyllyltä koko auton heiluessa ja yrität päästä vessaan herättämättä koko muuta leirintäaluetta, tunnet itsesi kaksisataa kiloiseksi elefantiksi pahvilaatikossa.

Asuntoautoilussa on se hyvä puoli, että kun palaat kotiin, kaikki tuntuu helpolta ja kätevältä. Ja tilavalta. Nyt ei tarvikaan odottaa seuraavaa lomaa kuin vuosi. Ja se ei varmasti ole asuntoautossa. Tämä olkoon varoituksen sana kaikille teille, jotka olette miettineet, että asuntoautoilu vois olla kätevää ja mukavaa. Ei, se on lomareissuksi naamioitu avovankila.

Muuta aiheeseen liittyvää: 

http://viranomaisenvalvoma.blogspot.fi/2015/06/lomalla-viimeinkin-voin-ottaa-iisimmin_6.html




https://www.facebook.com/viranomaisenvalvoma

17 kommenttia:

  1. Asuntoauto on kelpo kulkine kun seurueeseen kuuluu kaksivuotias, joka kieltäytyy pukeutumasta vaippaan ja jonka on päästävä vessaan 20 sekunnin kuluessa hädästä ilmoittamisesta.
    En minä sentään siellä ruokaa yrittänyt laittaa, suihkussa käymisestä puhumattakaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oih, noita aikoja odotellessa, kun pissavarokaika on 20 sekuntia :D Meillä varmaan omat haasteensa olosuhteille toi matkustaminen 1-veen kanssa. Ja ei todellakaan tehty ruokaa tai käyty suihkussa.

      Poista
  2. Tänä vuonna noin 70 vrk asuntoautossa.... ja taas viikon päästä uuteen reissuun. Käyn jopa työmatkoilla asuntoautolla välillä ettei tarvii olla aina hotellissa... Toiset tykkää, toiset ei. Aina voi soittaa leirintäalueelle onko tilaa, miksi jääkaappi ei toimi? jos on vuokra-auto pitää toimia tai tarkistaa ennen lähtöä että kaikki toimii... kahdeksan vuoden aikana en ole saanut hengitysoireita saunoissa ja monessa saunassa eri leirintä alueilla ole saunonut, Mutkia on kyllä ollut matkassa muunmuassa jääkaapin kanssa ;-).

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Se jääkaappi ´lakkas yllättäen toimimasta. Omat haasteensa tuo, kun laitteet ei oo tuttuja, niin ei tuu selkärangasta niiden käyttö. Se on sitte semmoista säätämistä. Mutta olin ihan varma, että tää ois mun juttu ja mentäis tästä lähtien joka kesä asuntoautolla johonkin, vaan niin sitä oppii itsestäänkin uutta. Leirintäalueilla juteltiin kyllä parin kunnon karavaanarin kanssa, jotka lähinnä pistäytyy kotona ja reissaavat kuulemma myös talvella.

      Poista
  3. 5 viikkoa vaunun kanssa Manner-Euroopassa.
    10 maata. 6000 km.
    35 yöpymistä.
    15 aluetta.
    Koska vain uudelleen.

    Mutta mene ihmeessä matkatoimiston verkkokauppaan ja osta hajuton jynnä mauton all inclusive perheelle.
    Voit sitten kertoa uusista pettymyksistä. Niitähän kaltaisillasi piisaa, lasi puoli tyhjä ja elämässä ei juuri mitään.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sepä se. Ei löytynyt elämää mulle edes Keskisen Onnelasta ja lasinkin sijaan täyttyi vain kasettivessa. Ehkä eläkkeellä vaihdan tän iänikuisen sarkasmini asuntoautoon ja lähden etsimään Manner-Euroopasta huumorintajua <3

      Poista
    2. Ehkä sen löytäminen vaatiikin sen viiden viikon irtioton! ;) sitä ootellessa

      Poista
  4. Me olemme veranneet asuntoautoamme purjeveneeseen (8m), jolla lomailimme, kun lapset olivat pieniä (4 lasta). Nyt olemme kaksistaan (2 koiraa) ja hankimme matkailuauton (6m fourgon) pari vuotta sitten. Mieskin mahtuu melkein suorana seisomaan ja on iso jääkaappi pakastimella, ihan luksusta purkkariin verrattuna! Harvemmin yövymme leirintäalueilla, "puskaparkit" ovat parhaita. Suomen vierailuilla on mukava, kun saa olla omassa rauhassa eikä tarvitse tavaroita toisten nurkkiin viedä saati nukkua.. Ranskassa asuva tyytyväinen peltikuoriaisen omistaja. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Etukäteen siksi halusinkin asuntoautolla liikkeelle, ettei tarvis kaikkea tavaramäärää aina roudata. Mutta 4 pienen lapsen kanssa sekä purjeveneily, että asuntoautoilu ois kova sana :D Tuo puskaparkkeilu ei oikein onnistunu, kun melkein oli saatava roikan nokkaan se auto, että sai mikron toimimaan ja pystyi lämmittämään ruuat ipanalle. Eka ilta yritettiin pärjätä ilman ja siinä olikin ensikertalaisille haastetta kerrakseen :D

      Poista
  5. Hohoo! Veljeni kävi asuntoautokeikalla Lapissa ja nimesi rakkineen jälkikäteen Bajamajaksi. Ei kuulemma ikinä enää. (Siellä se on nyt vuoden miettimisen jälkeen taas jossain hevonhumpankuusessa - kera sen nelipyöräisen.)

    Minusta puuttuu matkailuauto/vaunugeeni kokonaan. Telttailemaan voisin lähteä tai vaeltamaan, mutta sulloutuminen lasikuitukopperoon lomailun nimissä? Njet!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihailen viisauttasi, ettet ole haksahtanut tähän lajiin. En tiedä mitä veljellesi on tapahtunut, mutta toivon syvästi, etten itse ole vuoden päästä samassa tilanteessa ja veljesi lopulta paranee. Reissussa muuten mietittiin, että asuntoauton sijaan puolijoukkueteltta olis ollut kätevä. Onneksi kukaan ei tullut ehdottamaan vaihtaria.

      Poista
  6. Itsellä ei tuollaisia harhoja ole ikinä ollut karavaanareista, joten ikinä ei ole ollut kytöä sellaisella kopperolla päästä reissuun. Mutta. Miehellä tuntuu olevan varsin sitkeä harha, että tuollaisesta reissusta tulisi enemmän kuin mukava ja vaivaton kun voisi yöpyä missä mielii.

    Tulos? No nyt se oli jo hankkinut ensi kesäksi lainaan auton, jolla tuonne tien päälle olisi tarkoitus kurvata. Mies, minä, miehen piirun alta kouluikäinen ipana ja kirsikkana kakun päälle; kesällä siinä puolen vuoden tietämillä oleva uusi vauva. Ja mies ei näe tässä katastrofin aineksia millään tavalla.
    Kun taas itse voin jo kuulla kun tuo miehen lapsi kyllästyy ensimmäisen tunnin jälkeen ja alkaa kitinä siitä kun ei ole tekemistä. Voin jo kuvitella miltä tuntuu kun yrittää toimia tuossa tilassa vauvan kanssa, voisin melkein veikata että joku joko saa osuman ykköstä tai tungetaan naama edellä kakkosvaippaan kun lopulta hermo pettää.. Puhumattakaan yleisestä ahtaudesta, ahdistuksesta ja nistä lukuisista kerroista kun mies tyytyväisenä kurvaa ohi huoltoasemasta ja kehottaa käyttämään vessaa, 'kun meillä sellainenkin on mukana. Heh heh.'

    Pitää toivoa, ettei miestä ainakaan pure karavaanikärpänen, vaan käy kuten teillä ja tuo herää todellisuuteen. Tai että reissu jotenkin lykkääntyy edes siihen asti, kunnes mukulat ovat tarpeeksi vanhoja tappelemaan keskenään koko matkan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nyt huolestuin. Voi olla, ettet ikinä tuon reissun jälkeen ole enää entiselläsi. Pitäisköhän mun alkaa kerätä nimilistaa, että vapautuisit tästä rangaistuksesta! Ja semmoinen pikkujuttu, ja ryömiikö ne ipanat puolivuotiaana? En enää muista. Nimittäin tuommoiset 11 kuukauden vanhat ei oo asuntoautokansaa ollenkaan, koska niillähän menee hermo, kun ei pääse liikkumaan. No hermoja lepuuttavaa siitä tulee tuskin kellekään, mutta toisaalta sulla ei oo harhoja, joten oot etulyöntiasemassa jo lähtiessä. Voima olkoot kanssasi.

      Poista
  7. Toissa kesänä tutustuimme asuntoautoiluun 2 viikon reissulla pohjoiseen. Suomi, Ruotsi ja Norja kierrettiin. Mukana kulki silloin 1,5 vuotias taapero. Oli niin mukavaa, että samana kesänä vuorattiin vielä syksyllä sama auto ja tehtiin toinen 2 viikon reissu samaan suuntaa. Takaisin tullessa pääsi viimeisinä reissupäivinä räntäkeli ja pikku pakkaset yllättämään, mutta ei niitä mitään varsinaista haittaa ollut.

    Heti kohta tuon jälkeen tuli tilaisuus ostaa oma auto ja sillä viime kesänä reissattiin n. 50 yötä. Lyhempiä reissuja Etelä-Suomessa, 10 päivän reissu Nordkappiin ja kolmen viikon reissu Eurooppaan. 8 maata ja melkein 7000 km tuli tällä reissulla. Taaperokin on jo 2,5 vuotias ja osasi jo nauttia lämmöstä ja rannoista.

    Mitään isompia ongelmia ei näillä reissuilla ole kohdattu. Mielestäni asuntoautolla liikkuminen edellyttää, että on hyvin perehtynyt kulkineeseen ja osaa sitä käyttää. Auton pitää myös olla kunnossa ja huollettu. Ei risalla henkilöautollakaan matka kovin jouhevasti luonnistu. On mietitty etukäteen mitä mukaan tarvitaan ja mihin ne laitetaan. Ruuanlaitto onnistuu hyvin, kun osaa kaasuhellaa käyttää ja on tilava jääkaappi + pakastin. Mikroa meillä ei tässä omassa autossa edes vielä ole, mutta on kaasu-uuni, jossa oikeastaan mikroa laajemmin onnistuu lämmitys ja uuniruuat. Siksi sen miksron hankintaa ei ole vielä edes koettu tarpeelliseksi. Nopeasti piltit ja muu nopasti lapselle tehtävä ruoka lämpee vaikka kattilassa vesihauteessa. Usein syödään autossa, mutta säännöllisesti vaihtelun ja helppouden vuoksi mennään ravintoihinkin matkan varrella. Lomallahan sitä ollaan.

    Vuokra-auto oli hieman ahdas ja siksi omaksi tuli hankittua reilusti isompi. Takana reilu parivuoden ja edessä katosta laskeutuu helposti toinen parivuode. Jää kaikenlainen sänkyjen rakentaminen ja muu säätö pois, kun ovat ihan valmiina ja pedattuina koko ajan. 5000 kg teliautoon mahtuu muutenkin riittävästi tarvikkeita pidemmälle reisulle.

    Yhteenvetona voisi todeta, että asuntoautoilu on hieno tapa matkustaa, tutustua uusiin ihmisiin. Helppoa se ei välttämättä alussa ole, koska kaikki uusi vaatii perehtymistä ja hieman kokemustakin alle. Halpaa se ei myöskään ole, jos haluaa kohtuullisen kulkineen lisävarusteineen.

    Myöskin yöpaikkojen valinta vaatii perehtymistä ja osin kokemusta. On kaikenlaisia ja tasoisia. Kannattaa lukea netistä muiden kokemuksista ja sen mukaan vähän valita kohteita.

    Vaikka kirjoituksesi oli varmaankin pitkälti huumorilla kirjoitettu, niin tulee kuitenkin mieleen ettei oltu oikein asiaan valmistauduttu ja autokin oli huonosti valittu.

    VastaaPoista

Anna paukkua