Positiivisuusviikko: Sunnuntai

Sunnuntai, lepopäiväksi naamioitu henkisen taistelun tanner. Sunnuntaisin tunnolliset varautuvat jo alkavaan ensi viikon taisteluun tekemällä ruokia valmiiksi, pakkaamalla työ- ja hoitokassia, pyykkäämällä kaiken mahdollisen, kun iltaisin ei ehdi jne. Ei-niin-tunnolliset ovat eläneet viikonloppua, kuin viimeistä päivää ja pizzan ja jaffan kanssa nyt miettivät, että onko edes mahdollista toipua huomiseen mennessä. Sunnuntai on armoton päivä. Se on viimeinen ehtoollinen ennen sähkötuolia.

Edellisten päivien positiiviset:
Maanantai
Tiistai
Keskiviikko
Torstai

Perjantai
Lauantai

Sunnuntai: 
-  Tästä mää olen haaveillut jo yli vuoden: Pääsen aamulla testaamaan, että kuinka pitkään unta riittää ilman, että kukaan tai mikään herättää. Sitä riitti 8:27 saakka ja olen erittäin tyytyväinen. Aloin heti kirjoittaa blogia. (ts. tarkistamaan, että minkä räpellyksen mää eilen tänne kirjoitin sillä tuhannen "mobiililaitteella". Voin kertoa, että tämä taivaanikuinen pömpelitietokone toimii tässäkin asiassa aliarvostuksestaan huolimatta niiiin paljon paremmin.) 

- Sain muutaman epätoivoisen ikuisuusprojektin hoideltua, kuten pyykkivuoren lajittelu kaappeihin lipaston päältä, portaiden alaosaan kertyneen tavararöykkiön kantaminen yläkertaan ja toimimattomien mustekynien siirtäminen työhuoneen laatikosta roskikseen (meni ehkä kaks minuuttia.. Oisko kannattanu tehdä jo vaikka vuosi sitten). 

- Tämä positiivisuusviikko loppuu. Sain kylläkin palautetta, että tämä on ollut ihana viikko, koska blogiin on tullut joka päivä jotakin pientä ("pientä"?!). Mulle tämä on luonut näkymättömän selkärangan eli päivitys on tehtävä, vaikka henki ois uhattuna. Kuka sanoi, että bloggaus perustuu vapaaehtoisuuteen? 

Ihanaa suomenhevosen päivää, jota tänään vietetään! Suokeissa on tyyliä. Kuvassa oman putteni Roopen kanssa. On muuten niitä harvoja miehiä, joilta oon saanu kukkia, kuten kuvasta näkyy <3 

Positiivisuusviikko: Perjantai

Perjantai on automaattisesti hyvä päivä, koska saan silloin ostaa karkkia. Periaatteena on siis, että ma-to karkkia sen sijaan ei saa ostaa. Sitä toki saa syödä, jos jossain on tarjolla (liian harvoin on) tai sitä on jäänyt viikonlopulta syömättä (todennäköisempää on saada sähköpostilla iso perintö). Perjantaisin yhtäkkiä on kaikki mahdollisuudet käsillä: Ostaisko Omareita, Toffifeetä, joku pikku salmiakkipussi, irskareita, ottaisko varalta ainaki kahta lajia? Perjantaisssa on tyyliä ja hillittyä juhlatunnelmaa. Perjantai on ihmisen puolella.

Blogin positiivisuusviikko on siis perjantaissa.
Edellisten päivien positiiviset:
Maanantai
Tiistai
Keskiviikko
Torstai

Perjantai: 
- Lumenen CC-voide. Se toimii käytännössä niin, että se on rasva, joka levitetään iholle, jonka jälkeen sulla on uus naama. Uusi naama on parempi, kuin entinen. Kuten eräs sukulainen sanoikin, "Näytät kyllä aivan eriltä, kun laitat vähän meikkiä! Kannattaisko laittaa vähän useammin?".
- Tajusin tänään, että kannan joka päivä useamman tunnin ajan yli 10 kg punttia (lapseksikin kutsutaan), joten sen täytyy saada aikaan näkyviä tuloksia mun lihaksistossa.

- Ohitin tyylikkäästi hampurilaishoukutukset, vaikka kello oli 19:30 ja se on pahin "nappaanpa tuosta pari juustohampurilaista iltapalaksi"-hetki. 

- Mummolounas. Siellä ei syödä mummoja, vaan seurana on ysikymppiä huitelevat, tai ylittäneet, elegantit ladyt, joissa on tyyliä ja järkeä. Vähän kuin oisit lounaalla paikallisten Granthamin leskikreivitärten kanssa.
- Blogia on lukenut taas niin monta ihmistä, että kohta tämä on Hesarin jälkeen tärkein media, ja hukun ilmaisiin traktoreihin, ruohonleikkureihin, kompuroihin ja hengityssuojaimiin. Postaan sitte sieltä juhlista, joissa oon joka ilta. Tää postaus tulee vielä kotoa, mutta huomisesta en voi enää luvata.

Miksi popcornit kuvastaa aina sohvaperunaa? Nehän on jumankekka MAISSIA!
Kuva ei ole lavastettu, mutta ehdin valitettavasti syödä popcornit ennen kuvan ottamista.

Positiivisuusviikko: Torstai

Positiivisuusviikko on voiton puolella, nimittäin torstaissa. Se on hyvä päivä. Torstaisin yleensä lounaslistoilla on hyvää ruokaa (paitsi, jos tarjotaan _joka_ torstai hernekeittoa), torstaisin yleensä ei ole kauheasti ohjelmoitua ohjelmaa ja torstai julistaa sitä, että alkuviikko vaihtuu loppuviikoksi.

Edellisten päivien positiiviset:
Maanantai
Tiistai 

Keskiviikko

Torstai: 

- Pikkukoirien draamantaju. Niillä sitä piisaa. On se niin dramaattista esimerkiksi joutua 15 minuutiksi pihalle, jos ei itse halua. Joskus sitten taas pikkukoira haluaa koko päiväksi pihalle, jolloin sisälle joutumisesta vetävät Animalia-vaihteen päälle. Niin dramaattista, niin dramaattista!

- Kävin Vihiluodon kalassa  hyvällä lounaalla. Suosittelen! 

- Ja syömään mennessä ystävällinen nainen auttoi mua, kun autosta valui tavarat parkkipaikalle, kun yritin ottaa kassia ipana kainalossa. Kyllä suomalaiset auttavat toisiaan ja ovat ystävällisiä. Ja nekin, jotka eivät hoksaa auttaa, varmaan auttaisivat, jos kehtaisivat. 

- Limingan eka Reko-lähiruokajakelu oli tänään. Aurinko paistoi lämpimästi, tarjolla oli vaikka mitä tuotteita ja homma lähti käyntiin hienosti. Ja tämän kaiken sai aikaan kaksi ihmistä, jotka halusivat. Eivät laskeneet, "että meillä ei ole resursseja" tai "se olis mainio juttu, jos joku sen perustaisi". Tekivät vaan ja pam, nyt meillä on tällainen hieno juttu omalla kylällä.

Reko-Liminka in action

Mun saalis.

Positiivisuusviikko: Keskiviikko

Positiivisusviikko porskuttaa menemään keskiviikossa. Jos pitäis muuten nimetä viikon rasittavin päivä, se olis ehdottomasti keskiviikko. Väärinhän se on keskiviikkoa kohtaan, kun suurin osa keskiviikoista ei oo tehnyt mitään pahaa. Ei kaikkia keskiviikkoja sais leimata, jos joskus keskiviikko on ollut paska.

Edellisten päivien positiiviset:
Maanantai
Tiistai

Keskiviikko: 

- Posti ilmeisesti osallistuu tähän positiivisuusviikkoon siten, ettei toimita laskuja tällä viikolla ollenkaan. Nimittäin, niin uskomattomalta kun se kuulostaakin, tänäänkään ei tullut yhtään, ellei sitten vanhus hukannut niitä postilaatikon ja tän huushollin välillä. Se on kyllä mahdollista. Vaikka mieluummin se kyllä hukkaa vaikka työkaluja, kuin laskuja. 

- 6 vuotta mulla on ollut suomenhevonen Roope ja meidän vaiheet on olleet hyvin vaihtelevat. Välillä motivaatiota on joutunut pinnistämään, välillä ollaan saatu onnistumisia koko rahalla. Nyt nautitaan vaan mielenrauhasta paikassa, jossa on täydellinen flow. Jos siis vastaan tulee täydellisen tyhmän onnellisen näköinen ihminen, se on vaan käyny just tallilla ja sillä on mahtava hevonen. 

- Sivustot ovat alkaneet rajoittaa vapaata anonyymia kommentointia. Se on meille aaseille ihan oikein. Eikä ketään oikeesti kiinnosta jonku toisen mielipide, jos se on omasta mielestä väärä. 

Siinä ne nyt oli. Keskiviikko on alisuorittamisen päivä, joten ei oo kuvaakaan. Huomenna oon taas iskussa. 

Positiivisuusviikko: Tiistai

Lupasin positiivisuusviikon kunniaksi kirjoittaa joka päivä jotakin positiivista.

Edellisten päivien postaukset:

Maanantai

Tiistai on sujunut sukkelasti.
- Kuljetusliikkeen herrasmies soitti etukäteen ennen saapumistaan, kuten olin pyytänyt. Peukku hänelle. Jäi pelivaraa, että on joku valmiina nostamaan säkit kyytiin. 

- Kierrätyspisteellä oli mies, joka näytti takaa aivan Ruotsin kuninkaalta Kaarle Kustaalta.
- Pannuhuoneen etäjärjestelmä alkoi pelittää.

- Posti sai taas aikaan positiivista kutinaa: Hieno kirjekuori, josta näki heti, että se on kutsu. Voi sitä jännityksen tunnetta, että mikäs tämä nyt onkaan. Piti aukoa jo postilaatikolla ja se sisälsi kutsun erittäin mieluisiin yllätysjuhliin. Kyllä vanha kunnon postin tuoma kutsukirje on vaan paras. Ei yksikään tekstari, facebook-tapahtuma tai ilmoitus saa yhtä paljon jännitystä aikaan.
- Ei laskuja tänäänkään. Tää on todellakin positiivisuusviikko!

Positiivisuusviikko: Maanantai

"25. Positiivisuusviikko käynnistyi tänään. Tällä viikolla kehotamme jokaista antamaan suuremman vallan sille mikä on hyvin, kuin sille mikä on päin seiniä; enemmän huomiota sille mitä osaa, kuin sille mitä ei ole ehtinyt vielä oppia."

Positiivisuusviikko sais tietenkin olla joka viikko, mutta aina ei pysty. Kuten blogin ekassa postauksessa kirjoitin, valittaminen on meillä ikään kuin ammattitautina. Olen siinä lahjakas, mutta huomannut, ettei se toimi toivotulla tavalla. Kaikki sujuis mellevämmin, jos pysyis hyvä vire yllä.

Positiivisuusviikon kunniaksi äkistän vaikka väkisin joka päivä blogiin jotakin positiivista.

Maanantai:

- Aurinko paistaa. Kummasti kaikki on sillon kirkkaampaa. 

- Tuli paksu IKH:n kuvasto. Sen lukeminen on tehokkainta mindfulnesia. 

- Ei tullut yhtään laskua. 

- Viime vkolla tilattu polttoaine oli tullut. Oli muuten halvempaa, ku maitolitra kaupassa. Oi näitä aikoja! 

- Jotkut pui jo näillä seuduilla. Ei koske vielä meitä, mutta perässä tullaan.
-Blogissa on asuntoautotilitykseni tiimoilta ollut paljon liikennettä ja mikä parasta, moni on kommentoinut, ja  myös vanhempia tekstejä. Eikä kukaan närkästynyt karavaanari ole tyhjentänyt kasettivessaansa mun kotikujalle.

- Kauran säkitys onnistui, ku tanssi ja viittä vaille 1-vuotias ei hermostunut, vaikka joutui olemaan mukana.