Joulukalenteri: Luukku 13

13.12.2015

Kuulumisia joulukalenterihurmiosta 

Kas, joulukalenteri on jo onnellisesti ylittänyt puolivälin. Yhtenäkään aamuna en ole paniikissa räpistellyt päivitystä, vaan kaikki on ollut valmiina poikkeuksellisen hyvissä ajoin, ajastettuna ilmestymään blogiin aamuyön tunteina. Loputkin tulevat luukut alkavat pääsääntöisesti, muutamaa lukuun ottamatta, olla lähes valmiina. Suhteellisen varmoin askelin ja rennoissa fiiliksissä on menty, eikä aamuöisin ole juurikaan tarvinnut kieriskellä mietteliäänä. Toki on tämä ollut melko jännittävääkin. Koskaan kun ei tiedä, että minkä vastaanoton luukut saa, on ollut ekat arvonnat ikinä ja muutenkin uusi kokemus koko kalenteri. Jokaisen palautteen ja kommentin oon siis ottanut vastaan onnellisena!

Kalenterista on kyllä tullut sellaista intoa taas tähän touhuun. Tuntuu, että oon jotenkin käsittänytkin tän bloggaamisen hyviä puolia ihan uudessa valossa. Se on kans kiva huomata, että säännöllinen tekeminen tuo porukkaa blogiin hyvään tahtiin. Kiitollinen olen jokaiselle kävijälle ja lukijaksi jääneelle, Facebook-tykkääjälle ja joka päivä blogiin palaavalle.

Jouluvalmistelut muuten eivät etene kovinkaan rivakassa tahdissa. Ainut, mikä tässä taloudessa toimii tehokkaasti on suklaankulutus. En anna näiden puutteiden kuitenkaan vielä haitata, vaan leijun nyt tässä omassa joulukalenterin luomassa kuplassani.

Arkimaailman raadollisuutta pääsin kokemaan seitsemäs päivä, kun tavarajoulukalenterini luukku oli typötyhjä. Äitini tekee meille aikuisille tyttärilleen nykyään tavarajoulukalenterin paikatakseen lapsuusaikanamme tapahtunutta alisuoriutumista, mutta tänä vuonna kalenteritonttu oli touhottanut sen verran kovassa tahdissa, että seiskaluukut olivat jääneet tyhjäksi. Kyllä siinä laatikkoa käännettiin, auottiin ja ihmeteltiin, mutta ei sieltä mitään löytynyt. Aina ei voi voittaa.

"Tyhjän saa pyytämättäkin"