Joulukalenteri: Luukku 23

23.12.2015

Liikkeellä lässähtämistä

Olen saanut eilisen aikana paljon uutisia epäonnistuneista joululeipomuksista ja -valmisteluista. Jos rutinoituneimmillakin kotitalousihmisillä sattuu lässähdyksiä, meillä harjoitussarjalaisilla ei taida paljon muuta vaihtoehtoa ollakaan, kuin kompastua urheasti.

Kuvamateriaalia on muutamasta tapauksesta. Tein pikaisesti tiikerikakun, koska olin saanut päähäni, että sellainen kuuluu tehdä ennen joulua, jotta on jotain tarjottavaa kahvin kanssa tai sen voi vaihtoehtoisesti antaa jollekulle, joka ei itse leivo. Kaikki meni hyvin melkein loppuun saakka. Sitten osa kakusta päätti jäädä pysyvästi vuokaan. Siellä on ja pysyy. Ei mennyt edes hermot, koska tilanne ei tullut kellekään yllätyksenä. Ja tätä on kuulemma nyt liikkeellä, myös paremmissakin leivontapiireissä.

Ystäväni todisti sen säännön, että stressaantuneena ei voi onnistua edes leipomisessa. Hän uurasti hiki hatussa piparminttukeksien ja joulutoffeen parissa vain tajutakseen, että ne molemmat epäonnistuivat. En voinut muuta, kuin suositella siirtämään tonttulakin takaraivolle, ottamaan vähän suklaata ja antamaan joulun tulla ilman kotitekoista toffeeta ja keksejä.

Alhaalla vielä kerrataan keksien paistaminen pellillä ja kuinka käy, kun aikaa säästääkseen päättää paistaa kaksi pellillistä yhdellä iskulla.  
 

 Tiikerikakku

Tähän pyrittiin. Kuva prassen.fi

This is it! Tällä on mukava ilahduttaa jotakuta.

Piparminttukeksit

Piparminttu tuo kekseihin pirteän maun.

Vaan kelle lahjoittais jouluna pökäleitä?

Keksien paistaminen

Mallia näyttää tietysti Kinuskikissa

 Kotitaloustaidoista vielä sen verran kerrottakoon, että eräs tuntemani mies liotti likaista työtakkiaan viisi päivää ämpärissä. Kerroin hänelle, että epäilen sen mätänevän. Hän meni hetken päästä tutkimaan tilanteen ja kertoi, ottaneensa sen kuivalle maalle ja se tosiaan nyt tuoksahtaa voimakkaasti mädäntyneelle, mutta on huomenna varmaan kuivanut. Kysyin, että olettiko hän, että se olisi nyt puhdas. Oli kuulemma laskenut, että ei se siellä vedessä ainakaan miksikään mene. Päivän kotitalousopetus siis olkoon, että työtakki ja sikiö ovat kaksi eri asiaa. Toinen ei mene vedessä miksikään, toinen mätänee.

Joulukalenteri: Luukku 22

22.12.2015

Jouluostosten huumaa

Käsi ylös, kenen mielestä nämä 22. ja 23.päivä ovat sellaisia lupsakan leppoisia. Luulen, että monen käsi on tässä vaiheessa ainut lupsakka. Liikkeellä on nimittäin ennätysmäärin touhotusta, panikointia, hillitöntä valmistautumista ja loputtomia kauppaostoksia. Seurana on kaikki muut valtakunnan ahdistuneet.

Olen pyrkinyt juhlapyhien lähipäivinä pysyttelemään kotikunnan rajojen sisäpuolella ja se toimii erittäin tehokkaasti stressin vähentäjänä. Mun ei ole välttämätön tunkea sinne samaan markettiin koko muun Oulun seudun kanssa, koska samat tarvikkeet näyttää saavan myös omasta pitäjästä. Pääsee helpommalla, eikä tarvitse kuunnella kuulokkeista rauhoittavaa tunturipuron liplatusta ja hengittää autossa paperipussiin.

Eilen olin tosin isolla kirkolla shoppailemassa. Reissu meni hyvin. Vanhana taksarina suihkin autolla hyviä reittivalintoja pitkin, parkkipaikka tuntui vapautuvan aina aikalailla oven edestä ja Oulussa kallioparkki eli Kivisydän kyllä toimii näppärästi. Ja oman olemattoman pitkäjänteisyyteni tuntien välttelin pahimmat jouluhulluuskeskittymät. Samaa ei voi sanoa ystävästäni, joka viestitti oululaisesta marketista: "Virallinen jouluhelvetti irti". Kuulostaa rentouttavalta.

Oulun joulutori ei sykähdyttänyt maalaisvierailijaa.

Otin kuvan, kun rotuaari näytti aika hienolta. Ei pääse kuvassa oikeuksiinsa.

Viime jouluna kylläkin menin paniikkiin. Oli 23.päivä joulukuuta. Olin ostanut jo kaiken tarvittavan, mutta lähdin silti kauppaan paikkomaan tilannetta, varmuuden vuoksi. Näin kuinka kaikilla muilla oli kärryt täynnä tavaraa ja sain sen normaalin ahdistuksen "Miksei mulla oo mitään?!" "Meillä ei oo mitään syötävää jouluna!!" "Ainakaan mitään kalaa meillä ei ole!!!". Lähdin tohinalla ajamaan läheiseen kalaliikkeeseen, mutta kun huomasin parkkipaikan olevan aivan täynnä autoja, päättelin jonotusajan ja muistin, ettei meillä kyllä kukaan varsinaisesti syö kalaa. Ajoin kotiin. Pysyimme hengissä joulun yli. 

Joulukalenteri: Luukku 16

16.12.2015

Joulustressi kuplii pinnan alla

Tänä vuonna olen päässyt ensimmäisen kerran kokemaan joulustressiä, sellaista kokonaisvaltaista, joka vyöryy päälle sitä mukaan, kun adventtikynttilät jäävät jälkeen ja luukut hupenevat. Mieleen hiipii pelko, että voi oikeasti olla, etten ehdi ostaa kaikkia lahjoja, pestä saunaa, leipoa pipareita tai tuulettaa peittoja. Voinko luottaa, että joulu tulee silti?

Loputtoman vilkas 1-vuotias vie terävimmänkin tontun tehokkuuden. On kait pakko laskea rimaa alemmas. Tänä vuonna ehkä joulukoristeista 80 % jää laittamatta, ja saattavat siten säästyä taaperoikäisen tuhovoimalta. Joululeipomuksia saa onneksi valmiina melkein kotikutoisen makuisina. 

Se, että minulla on ollut tiettyjä vaatimuksia jouluvalmistelujen suhteen, ei kuitenkaan saisi myrkyttää kaikkien muiden joulua. Yritän muistaa, että se on vain ja ainoastaan oma ongelmani, jos pesemättömät lauteet ahdistaa. Ketään muuta se asia tuskin hetkauttaa. Ainut kenen tonttulakkia voit löysätä, on oma. 

Olisi ihana uppoutua tekemään joulua kaikessa rauhassa, kuten joululehdissä tehdään. Velloa pyhät siistissä kodissa, mutta lohtua tuo tieto siitä, että muissakin perheissä joku tempoo jouluvalot alas, syö kuusenkoristeet ja nakkaa joulutortun koirille, jotka murustavat sen sohvalle. Joululehdessä kerrottaisiin "Sohva on Askon mallistosta, mutta peitetty perintölakanalla. Lakanassa ei ole kakkaa (kait), vaan sen on stailannut luumuhillolla Limppu & Korkki."

Joulu on kuitenkin tasapuolinen kaveri. Se tulee yhtä varmasti heillekin, joilla jäi joulukortit kirjoittamatta, tortut paistamatta ja uuni pesemättä. Joulu, täällä me odotamme, raivaa itse itsellesi tilaa, ja tervetuloa! 

Joulukalenteri: Luukku 13

13.12.2015

Kuulumisia joulukalenterihurmiosta 

Kas, joulukalenteri on jo onnellisesti ylittänyt puolivälin. Yhtenäkään aamuna en ole paniikissa räpistellyt päivitystä, vaan kaikki on ollut valmiina poikkeuksellisen hyvissä ajoin, ajastettuna ilmestymään blogiin aamuyön tunteina. Loputkin tulevat luukut alkavat pääsääntöisesti, muutamaa lukuun ottamatta, olla lähes valmiina. Suhteellisen varmoin askelin ja rennoissa fiiliksissä on menty, eikä aamuöisin ole juurikaan tarvinnut kieriskellä mietteliäänä. Toki on tämä ollut melko jännittävääkin. Koskaan kun ei tiedä, että minkä vastaanoton luukut saa, on ollut ekat arvonnat ikinä ja muutenkin uusi kokemus koko kalenteri. Jokaisen palautteen ja kommentin oon siis ottanut vastaan onnellisena!

Kalenterista on kyllä tullut sellaista intoa taas tähän touhuun. Tuntuu, että oon jotenkin käsittänytkin tän bloggaamisen hyviä puolia ihan uudessa valossa. Se on kans kiva huomata, että säännöllinen tekeminen tuo porukkaa blogiin hyvään tahtiin. Kiitollinen olen jokaiselle kävijälle ja lukijaksi jääneelle, Facebook-tykkääjälle ja joka päivä blogiin palaavalle.

Jouluvalmistelut muuten eivät etene kovinkaan rivakassa tahdissa. Ainut, mikä tässä taloudessa toimii tehokkaasti on suklaankulutus. En anna näiden puutteiden kuitenkaan vielä haitata, vaan leijun nyt tässä omassa joulukalenterin luomassa kuplassani.

Arkimaailman raadollisuutta pääsin kokemaan seitsemäs päivä, kun tavarajoulukalenterini luukku oli typötyhjä. Äitini tekee meille aikuisille tyttärilleen nykyään tavarajoulukalenterin paikatakseen lapsuusaikanamme tapahtunutta alisuoriutumista, mutta tänä vuonna kalenteritonttu oli touhottanut sen verran kovassa tahdissa, että seiskaluukut olivat jääneet tyhjäksi. Kyllä siinä laatikkoa käännettiin, auottiin ja ihmeteltiin, mutta ei sieltä mitään löytynyt. Aina ei voi voittaa.

"Tyhjän saa pyytämättäkin"

Joulukalenteri: Luukku 2

2.12.2015

Karjalanpiirakoiden kehityskaari

Kuten tiedätte, karjalanpiirakat syntyvät nips naps, kädenkäänteessä. Itse tehtyinä maistuvat niin paljon paremmilta, kuin pakastimen paistovalmiit.

Edellinen kappale oli silkkaa valetta. Karjalanpiirakoiden valmistus on sairaalloisen vaikea prosessi, jossa erikoisvälineiden (pulikka) lisäksi tarvitaan joustavaa sorminäppäryyttä ja tunteja kestävää huolellisuutta. Lopputulos toki palkitsee, paitsi jos unohtaa valmiit tuotokset jäähtymään pöydälle ja jossain välissä vanha ja nuori isäntä maistelevat koko erän (been there, done that).

Koska isän äiti oli Karjalasta kotoisin ja teki luonnollisesti karjalanpiirakat taidolla, olen yrittänyt jatkaa sinnikkäästi perinnettä. Vuosi vuodelta olen yrityksen ja erehdyksen kautta nypyttänyt ja kehittänyt taitoani parempaan suuntaan.

Urakka alkoi 2010. Kuvaan olin huolella valinnut kauneimmat yksilöt ja ensimmäinen saamani kommentti kuului: "On kyllä tosi rumia mutta varmaan tosi hyviä", ja "Noissa on vaan kolme ryppyä". Hei kamoon, kokeilkaa jäbät ite!

2011 lisäsin ryppyjen määrää tuntuvasti ja piirakoiden kokoa suuremmaksi. Ei paha.

Kuvassa kaiketi vuoden 2012 kauneuskuningatar. Muistaakseni olivat tällä kertaa "hampaissa tuntuvaa" mallia.

2013 mentiin laidasta laitaan, joukossa on suurempaa ja pienempää. Muistaakseni näitä kehtasi jo antaa muillekin. 

2015 HA! Silkkaa ammattimaisuutta, kaikki kuvauskelpoisia (paitsi ne kaksi, jotka menivät vanhalle isännälle).

Kauhukseni en löytänyt kuvaa vuoden 2014 tuotoksista. Ilmeisesti olin mielestäni niin rutinoitunut karjalanpiirakka-ammattilainen, ettei kuvaaminen ollut tarpeen.

Nyt vaan siis kaikki tytöt ja pojat, pulikat pyörimään ja kotitekoisia perinneherkkuja kehiin. Armoton savottahan se on, vaan lopputulos palkitsee, koska tässä hommassa ulkonäön sijaan ratkaisee maku! 

Ain laulain työtäs tee, tai toppahousuissa.

Projekti työn alla.

Tässä vielä ohje, koska siellä varmasti sormet jo syyhyää:


Puuro:
1 litra maitoa
2 dl puuroriisiä tai ohraryyniä
2 dl vettä
nokare voita
2 tl suolaa
Keitä ensin ryynit vedessä, kunnes vesi on imeytynyt, lisää sitten maito. Keitä reilu tunti, mausta suolalla ja voilla.

Kuoritaikina:
3 dl vettä
reilu tl suolaa
2 dl vehnäjauhoa
3-4 dl ruisjauhoa

Sekoita vesi, suola ja vehnäjauhot pulikalla ja vaivaa, jotta taikinaan tulisi sitkoa. Lisää vasta sitten ruisjauhot.
Muotoile käsin kuoritaikinasta pitkä, tasainen pötkö ja pilko se veitsellä kakkaroiksi. Kakkarat ajellaan (kaulimella kaulitaan, piirakkapulikalla ajellaan), ei paineta vaan annetaan taikinakakkaran pyöriä pulikan alla pyöreäksi ja ohueksi levyksi. Käytä apuna vähän ruis- ja vehnäjauhosekoitusta, jottei taikina tartu kiinni alustaan. Keskelle lisätään noin reilu ruokalusikallinen puuroa. Taita molemmat reunat kohti keskustaa niin, että puuroa jää näkyviin noin 1,5 leveydeltä.
Sitten seuraa vaikein vaihe: rypytys peukalolla ja etusormella, jonka oppii tekemään oikeaoppisen kauniiksi vasta ajan ja kokemuksen kautta. Paista 300-asteisessa uunissa kymmenisen minuuttia. Voitele voisulalla tai itse olen kyllä suosinut upottamista.

Joulukalenteri: Luukku 1

1.12.2015 Joulukalenterin byrokratia

Tätä joulukalenteria perustaessa tutustuin hieman joulukalenterin perustamiseen liittyviin säädöksiin ja valvontaan, ja kauhukseni huomasin, ettei niitä ole. Kuka tahansa joulua riittämättömästi tunteva pystyy perustamaan oman joulukalenterin. Tämä epäkohta on korjattava välittömästi. On väärin, että luotetaan yksilön omaan ajattelukykyyn ja jätetään valvonta hoitamatta.

VÄHIMMÄISVAATIMUKSET JOULUKALENTERIN PITOON LIITTYEN TULISI OLLA:

- Lupa joulukalenterin julkaisemiseen tulee hakea hyvissä ajoin, ennen 1.3. mennessä oman kunnan valvovalta jouluviranomaiselta. Lupaa haetaan lomakkeella 24.12.B. Hakemusta ei käsitellä ilman liitteitä.

- Hakijalla tulee olla suoritettuna vähintään 5 päivän koulutuskokonaisuus, jossa pakollisena osiot "Vastuullisen joulukalenterin tuottaminen" ja "Joulukalenterin laatuvaatimuksien perusteet". Tutkintotodistuksien hinta a' 600 euroa (alv 0%). Todistukset esitettävä valvonnan yhteydessä.

- Joulukalenterien tuottajaa valvotaan vuosittain perustarkastuksessa, sekä mahdollisilla erillisotannalla voidaan tarkastaa esimerkiksi julkaisuaikataulun paikkansa pitävyyttä, joulukalenterin oikeaoppista merkintää ja joulukalenterin kirjoittajan pätevyyttä, sekä toimitusympäristön siisteyttä.

- JoVi (Jouluvirasto) huomauttaa mahdollisista rikkeistä kirjallisesti. Vastine huomautukseen tulee postittaa kahdeksana (8) kappaleena Jouluvirastoon viikon kuluessa huomatuksen saapumisesta, edellisvuoden joulupostimerkillä ja enkelitarralla varustettuna. Postin lakko ei oikeuta vastineen viivästymiseen, koska sitä ei katsota yllättäväksi syyksi, koska se ei ole yllätys.

- Joulukalenterin julkaisun myöhästymisestä paikallinen JoKa-keskus (Joulukalenteri-keskus) määrää julkaisijalle viivästysmaksun ja tonttulakinkäyttöpakon joka adventiksi.

- JoVi julkaisee vuosittaiset joulukalenterin julkaisuun liittyvät ohjeistukset 1.12. Säädökset koskevat myös sitä aiemmin luonnosteltuja sisältöjä.

- Loput säädökset, asetukset, suositukset ja valvontatiedot löytyvät mm. Joulukalenterin julkaisuohjeet-oppaasta, julkaisuohjeen liitteet-oppaasta, paikallisen S-marketin joulupukilta ja JoVi:n www-sivustolta.

- Lisätietoja löytyy sivustolta http://www.jovi.fi/joulukalenteria.ei.kannata.perustaa.kenen.tahansa.tollon.koska.nämä.on.vastuullisia.hommia/27843568929036/lueohjeetensintonttuvaikkeiniitähelpollalöydykään.html