2.12.2015
Karjalanpiirakoiden kehityskaari
Kuten tiedätte, karjalanpiirakat syntyvät nips naps, kädenkäänteessä. Itse tehtyinä maistuvat niin paljon paremmilta, kuin pakastimen paistovalmiit.Edellinen kappale oli silkkaa valetta. Karjalanpiirakoiden valmistus on sairaalloisen vaikea prosessi, jossa erikoisvälineiden (pulikka) lisäksi tarvitaan joustavaa sorminäppäryyttä ja tunteja kestävää huolellisuutta. Lopputulos toki palkitsee, paitsi jos unohtaa valmiit tuotokset jäähtymään pöydälle ja jossain välissä vanha ja nuori isäntä maistelevat koko erän (been there, done that).
Koska isän äiti oli Karjalasta kotoisin ja teki luonnollisesti karjalanpiirakat taidolla, olen yrittänyt jatkaa sinnikkäästi perinnettä. Vuosi vuodelta olen yrityksen ja erehdyksen kautta nypyttänyt ja kehittänyt taitoani parempaan suuntaan.
 |
| Urakka alkoi 2010. Kuvaan olin huolella valinnut kauneimmat yksilöt ja ensimmäinen saamani kommentti kuului: "On kyllä tosi rumia mutta varmaan tosi hyviä", ja "Noissa on vaan kolme ryppyä". Hei kamoon, kokeilkaa jäbät ite! |
 |
| 2011 lisäsin ryppyjen määrää tuntuvasti ja piirakoiden kokoa suuremmaksi. Ei paha. |
 |
| Kuvassa kaiketi vuoden 2012 kauneuskuningatar. Muistaakseni olivat tällä kertaa "hampaissa tuntuvaa" mallia. |
 | ||
| 2013 mentiin laidasta laitaan, joukossa on suurempaa ja pienempää. Muistaakseni näitä kehtasi jo antaa muillekin. |
 |
| 2015 HA! Silkkaa ammattimaisuutta, kaikki kuvauskelpoisia (paitsi ne kaksi, jotka menivät vanhalle isännälle). |
Kauhukseni en löytänyt kuvaa vuoden 2014 tuotoksista. Ilmeisesti olin mielestäni niin rutinoitunut karjalanpiirakka-ammattilainen, ettei kuvaaminen ollut tarpeen.
Nyt vaan siis kaikki tytöt ja pojat, pulikat pyörimään ja kotitekoisia perinneherkkuja kehiin. Armoton savottahan se on, vaan lopputulos palkitsee, koska tässä hommassa ulkonäön sijaan ratkaisee maku!
 |
| Ain laulain työtäs tee, tai toppahousuissa. |
 |
| Projekti työn alla. |
Tässä vielä ohje, koska siellä varmasti sormet jo syyhyää:
Puuro:
1 litra maitoa
2 dl puuroriisiä tai ohraryyniä
2 dl vettä
nokare voita
2 tl suolaa
Keitä ensin ryynit vedessä, kunnes vesi on imeytynyt, lisää sitten maito. Keitä reilu tunti, mausta suolalla ja voilla.
Kuoritaikina:
3 dl vettä
reilu tl suolaa
2 dl vehnäjauhoa
3-4 dl ruisjauhoa
Sekoita vesi, suola ja vehnäjauhot pulikalla ja vaivaa, jotta taikinaan tulisi sitkoa. Lisää vasta sitten ruisjauhot.
Muotoile käsin kuoritaikinasta pitkä, tasainen pötkö ja pilko se veitsellä kakkaroiksi. Kakkarat ajellaan (kaulimella kaulitaan, piirakkapulikalla ajellaan), ei paineta vaan annetaan taikinakakkaran pyöriä pulikan alla pyöreäksi ja ohueksi levyksi. Käytä apuna vähän ruis- ja vehnäjauhosekoitusta, jottei taikina tartu kiinni alustaan. Keskelle lisätään noin reilu ruokalusikallinen puuroa. Taita molemmat reunat kohti keskustaa niin, että puuroa jää näkyviin noin 1,5 leveydeltä.
Sitten seuraa vaikein vaihe: rypytys peukalolla ja etusormella, jonka oppii tekemään oikeaoppisen kauniiksi vasta ajan ja kokemuksen kautta. Paista 300-asteisessa uunissa kymmenisen minuuttia. Voitele voisulalla tai itse olen kyllä suosinut upottamista.
Siitä onkin jokunen tovi vierähtänyt, kun viimeksi olen karjalanpiirakoita tehnyt, täytyykin muistaa ostaa puuroriisiä valmiiksi... Jahka ulkona olisi pakkasta, niin viitsisi tuota puuhellaakin enemmän lämmittää ja siellä uunissa niitä piirakoitakin voisi sitten paistaa :P
VastaaPoistaMietin leipoessa, että leivinuunissa kait nää oikeesti kuuluis tehdä, mutta se lisäis jo haastetta aikamoisesti.
PoistaVaatii maistiaisen
VastaaPoista-Henkilö D
Näitä uskaltaa kyllä maistattaakin! Ja mikä parasta, tein eilen taas erän ja käskin J:n syödä rumia, niin se sanoi, että "Ei täällä kyllä oikein ole rumia".
PoistaOnni on karjalaissukujuuria omaava anoppi! En oo ikinä yrittänyt tehdä karjalanpiirakoita, koska anoppi hoitaa sen. Tietääkseni pulikan sijaan käyttää kyllä pastakonetta, mutta muuten ne on niin oikeaoppisia kuin vaan voi olla. Mun mielestä nämä ei tietenkään kuulu joulupöytään, joten meillä syödään ne anopintekemät hyvällä ruokahalulla joulunaluspäivinä, jolloin joulutohinassa ei muuta ns. oikeaa ruokaa ehdi tai viitsi tehdä.
VastaaPoistaPastakoneella??! :O mutta joo, onhan siinä logiikkaa. Tulee tasaisen ohuita. En vaan sais ikinä pyöreitä sillä, kait. Ei mulla sitä vekotinta nimittäin ole. Mulla taas ei voi jouluruokailua ollakaan ilman karjalanpiirakoita!
PoistaPointsit toppahaalareista. Omaan reseptiversiooni aion tehdä editointia, esim.: "Käytä apuna kylän lamnasfarmaria..."
VastaaPoistaInspiraatio menee ohi yhtä äkkiä, kun tuleekin, niin siinä ei passaa ruveta toppapöksyjä riisumaan.
PoistaAvot!
VastaaPoistaKoska olen Karjalan tyttölöitä ja rakas äitimammani paistaa 140 piirasta (huom: piirasta, ei piirakkaa!) niin että ne on syötävissä klo 10 (siis aamupäivällä!) siivotussa kyökissä just tehdyn munavoin ja muiden tykötarpeiden kanssa, joudun taas kommentoimaan ja erityisesti antamaan pari vinkkiä: ensin, riisu ne toppahousut ja erityisesti se tikkitakki sieltä alta, nopeuttaa hommaa kummasti! :DD
Toiseksi, oikea vinkki: laita ruokalusikallinen enemmän puuroa piiraisiin niin a) näyttävät mehevämmiltä ja b) jos niitä jää seuraavaan päivään niin maistuvat paremmilta kun ovat pulskempia. Samalla se paistuu lusikallinen enemmänkin.
Mutta kaiken kaikkiaan hieno kehityskaari! Kyllä enemmän kuin kolme ryppyä per piiras on hyvä :) Vuoden 2015 piiraat vois osallistua piiraiden kauneuskisaan, ja mie tiiän jos kuka!
Rypytysterveisin,
Tikru :)
uu, 140 piirasta ois vielä tekemätön paikka. Mulla kun tulee kerrallaan maksimissaan se 30! Vaan tuo edellinen äitikerta elääkin sillä omalla aikavyöhykkeellä, missä nuo suoritukset ovat mahdollisia :D
PoistaPuuromäärää ois kyllä vara lisätä, ruukaan tehdä laihismalleja. Kokeilen ens kerralla vähän enemmän. Teen kerralla aina vaan litran puuron, niin se on kyllä ihan onneton pikkunökkönen, vaan enempää ei mahdu mun höyrykattilaan. Tavallisella kattilalla en uskalla lähteä kokeilemaan :D