18.12.2015
Blogivieraana Kati Lakso
Rumpujen päristessä ilmoitan täten, että vieraanani tänään on lypsykarjatilan emäntä Kati Lakso. Hänen bloginsa Elämää lypsykarjan kanssa kuuluu peruslukemistooni. Suorasanainen Kati laukoo asiat päin pläsiä ja raottaa meille elämää eläinten ehdoilla. Vieraskolumnissaan Kati kertoo joulun vietosta lehmien määrätessä tonttuleikin tahdin.Laksonperän tonttuparaati
Jouolu tulee jollottelee, Laksonperän lypsykarjatilallekkin. Joka vuosi, samaan aikaan. Joskus melekeen toivoos, että se jäis tänä vuonna välistä, aiheuttaas vähemmän vaivaa ja päänvaivaa.
Lehemällisen elämähän se ny ei sinänsä vaikuta juuri mitenkää, tavalliset hommat teherähän, niinkun niinä kaikkina muinakin vuoren päivinä, oli arki tai pyhä. Kello pirajaa aatto aamunakin, silloon jopa viä vähä ennemmin, kun tavallisena aamuna. Kiirettä pitää, asiat on suunniteltu (muka) jo etukätehen, että minä silloon teherähän tai ollahan tekemättä.
Ja arvaakkaa meneekö ne yleensä sillälailla? Yhtenäki jouluna tulin aijoos navetalta, olin kerranki ollu reipas ja tulin jo kohta seittemän jäläkihin. Olin oikeen ylypiä ittestäni. Kunnes sain uluko-oven aiku, niin vastas oli oksennusta valuva lapsi.
Siinä sitte mietiit koko joulun uurestansa, tarttit lapsenammaa ja muuta, ku kantturat sua orotti ehtoollaki, olis teillä tuvas sitte kinkku palanu pohojahan tai ei.
Tänäki jouluna on 23 päivä Help Mellä poikimapäivä, siinähän sitä sitte valavotahan poikimista vaikka pukki jakaas justihin lahajoja ja tontut laulaas kuoros. Voitaas isännän kans oikiastansa pukia hiippalakit päähän ja laittaa kuumaa glökiä termarihin ja mennä istumahan poikimakarsinan pahanoolle lehemän seuraksi.
Mitä jos veis sinne kuusen ja koristeetki ja sanoos sukulaasille, että tämä joulu vietetähän meirän laros syntymän ihimeen äärellä, että palattaas kok juhulan alaku lähteelle? Verettääs haalarit niskahan ja jaettaas lahajat sielä?
Tairan ruvetakki kauppaahan kiinnostunehille juolua maalla, herätähän ennen sian pieremää, juorahan aamulla pannullinen kaffia, että päästähän navettahan asti ja navettafiiliksihin. Tehtääs tukka putkella työtä, että kerittääs päivän pakollisihin vieraaluuhin ja ruokaaluuhin, mitä vanhemmat vähältä niinku orottaa. Ja sitte taas hiki ottalta noruen tekehen ehtoo askarehia, että kerkiät kattomahan lapsen ilua joulupukista ja lahajoosta (varsinki niistä). Tosin tänä vuonna toivomme, että joku muu ostaa ne, kiitos vain suomen maatalousvirasto, meillä on silloon tili tyhyjä.
Mutta Suomalaasehen jouluhun kuuluu Suomalaanen Joulukinkku, iliman aattoaamun kinkun hajua ei oo joulua ollenkaa.
 |
| http://laksonmaatila.blogspot.fi/ |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Anna paukkua