MINÄ ansaitsen kultaa!

Tulin eilen jätetyksi, kirjeellä. Pitkäaikainen luomuneuvojani ilmoitti kirjeessä, kuin hirviemo vasansa vieroittaen, että siirtyy muihin, oletettavasti parempiin, bisneksiin. Että "Heippa, kasvoimme vain erillemme". Ei antanut mahdollisuutta kääntää päätänsä, käsitellä meitä erottavia tekijöitä tai selitystä, mikä meni pieleen. Se oli siinä. Nyt kait ei auta, kun syödä rasiakaupalla suklaata ja kuunnella repeatilla "Sinä ansaitset kultaa".

"Lause vain tää niin lohduton
sori nyt mun mentävä on"

 

Koska en kuitenkaan ole niitä, jotka jäävät tuleen makaamaan, nyt joudun sitten etsimään itselleni uuden henkilön, joka kannattelee luomuviljelmääni hartioillaan. Tätä henkilöä kohtaan minulla ei ole suuria vaatimuksia. Mitä nyt hänen tulisi vastata puhelimeen vuorokaudenajasta riippumatta, muistaa kaikki 53 lohkoani ulkoa, osata vastata sen tyyppisiin kysymyksiin, kuten "Silppuroinko tämän lohkon tänään vai ylihuomenna?"  ja vastata kärsivällisesti viidenteen tiedusteluuni, että olenhan nyt VARMASTI palauttanut kaikki tarvittavat lomakkeet, että "Kyllä olet, asia on osaltasi kunnossa". 

Asiasta vielä toiseen. Luulin eilen, että kissa on jäänyt oven taakse jumiin, mutta se olikin vain televisiossa pyörivä Antti Tuiskun keikkamainos. Kissalla on kaikki hyvin.