keskiviikko 30. joulukuuta 2015

Kun kiireinen lukee blogia

Olen niitä ihmisiä, jotka pyrkivät monissa arkisissa asioissa äärimmäiseen tehokkuuteen. Niitä, jotka mielellään kelaisivat elokuvat pikavauhdilla loppuun, jotta "sais nyt selvyyden tähänkin asiaan". Niitä, jotka asettavat kirjoillekin tehokkuusvaatimuksen (=tarpeeksi tapahtumia, riittävän ripeällä kerronnalla, kiitos). Niitä, jotka katsovat kolmea televisiokanavaa yhtä aikaa samalla lukien kahta lehteä ja selaten Facebookia. Ja valitettavasti niitä, jotka joutuvat verkkaisemman puhujan kohdalla pinnistelemään, jotta jaksaisivat millään kuunnella jutun lähellekään loppuun, viimeistelemättä sitä itse. 

Siksi olen huomannut lukevani blogejakin samalla "poikki ja pinoon"-tekniikalla. Luen lauseen sieltä täältä, arvaan loput ja hyppään seuraavaan kappaleeseen. Samalla tehokkuudella välillä kirjoitan omaanikin: Henkeä vetämättä ja tiivistäen jokaisen turhan jaarituksen. Oletan, että jokaisella lukijalla on sen verran kiire, että ei tässä kannata turhia höpistä. Kuvatekstitkin varmaan kannattaisi melkein tavuttaa. 

Vaan tänään sattumalta luin pitkästä aikaa Project Mama-blogia, ja mitä tapahtuikaan! Luin säntillisesti joka sanan alusta loppuun saakka, voi sanoa jopa ahmien, haluamatta menettää sanaakaan. Välillä hörisin melkein ääneen. Kuvatkin muistaakseni katsoin. Eli loppujen lopuksi kyse on kait siitä, että löytää tekstin, johon uppoaa, ja josta haluaa jokaisen palan omalle lautaselleen.

Ehkä siis tulevaisuudessa voisin kokeilla kirjoittaa tätä omaanikin olettaen, että lukijalla on pitkäjänteisyyttä 2-vuotiasta enemmän. Silläkin uhalla, että joku saattaa jättää pätkän lukematta. Uskoen siihen, että kun teksti on tarpeeksi hyvä, se tulee luetuksi. Ehkä?

6 kommenttia:

  1. Ai että tunnistin itteni! Mutta...luin jokaisen sanan :) Hyvää Uutta Vuotta Maija!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Se taitaa olla paras mahdollinen palaute, mitä voi saada, jos hätähousu jaksaa lukea joka sanan :D

      Poista
  2. Minäkin tunnistin hyvin itseni... syvälle juurtuneen tottumuksen voimalla hypin vähän, mutta vain ihan vähän.
    Hyvää uutta vuotta!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Vaan se on jo paljon, että huomataan itse milloin kiihdytetään :) Tietokoneen ruudulla se tapahtuu niin helposti. Aikakausilehtiä luen kuitenkin ihan eri tyylillä, tosi huolellisesti.

      Pitäis muuten ihan ruveta pitämään kirjaa niistä lehtijutuista, jotka vuoden aikana puhuttelevat eniten. Niitä on yllättävän paljon. Nyt odottelen, että ehtisin lukea jouluksi ostamani MeNaiset rauhassa. Ehtiihän tuon..

      Ja oikein hyvää vuotta 2016 myös! Aloitin sen tapojeni mukaan hukkaamalla lompakon, mutta huolestumatta siitä liikaa, koska taas kerran se onneksi löytyi.

      Poista
  3. Mones blogis on vikana se, että kirjotetaan järjettömän pitkä tajunnan virran teksti. Kun pääset puoleen väliin, niin villakoiran ydin on joutunu jo pölynimuriin ja kiinnostus hiipunu.
    Lyhyt on kaunista. Kirjat on eriskeen, niis voi olla monta sataa sivua, mutta muis ei.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sitä paitsi kauhean monen tajunnanvirtaa ei edes huvita lukea. Se olis parasta, että oppis kirjoittaan niin, että se olis vaan avaus aiheeseen ja laittaiski lukijan miettimään omaa kantaansa ja omalta kantiltaan. Noo, oppia ikä kaikki. Omia vanhoja postauksiaki lukiessa välillä hävettää :D

      Poista

Anna paukkua