Joulukalenteri: Luukku 21

21.12.2015

Oi kuusipuu! 

Suomalaiset haalaavat tänäkin jouluna 1,5 miljoonaa joulukuusta pirtteihinsä. Pääasiassa nämä ovat kotimaista tuontantoa tai omasta metsästä haettua, mutta noin 150 000 kuusta tuodaan ulkomailta tänne metsätuotteiden landiaan. Että omastakin ois mistä ottaa, mutta kotimaisuusaste ei paina eniten joka jäbän vaakakupissa. 

Veikkaan, että viikonloppuna moni uurasti kuusenhaun parissa. Haettiin kuusi sitten kaupan pihasta tai metsästä, niin oma urakkansa se on joka tapauksessa. Oma kuusemme odottaa vielä metsässä, mutta ollaan perinteisesti haettu se 22.-23.päivä. Minusta se on juuri oikea ajoitus. Ei liian aikaisin, muttei sitä prosessia kyllä aatollekaan halua. Joulukuusi oli jo lapsuudessa mulle se the tärkein juttu. Niin taitaa olla vieläkin.

Vaikka joskus kaiholla kaupan pihassa katselenkin valmiita kuusirivistöjä, perinteisesti kuusi täällä maaseudulla haetaan omasta metsästä. Kuten Saara tuolla aiemmin kommentoikin, vaatimustaso kuusta kohtaan vain laskee, kun seurueessa on mukana noin 15 kiloinen muksu, jonka on välttämätöntä olla mukana, mutta häntä joudutaan kantamaan metsässä. Siinä alkaa vähän kierompikin ja harvempikin karahka kelvata, kunhan on tien laidassa. 

Kuusi saatetaan katsella valmiiksi jo vuoden mittaan, mutta joskus varas saattaa iskeä ennen, kuin itse ehditään poimimaan se talteen. Noo, sitten etsitään uusi. Onhan noita. 

Oon vähän huolissani kuusiperinteen hiipumisesta, kun yhä useammalla nuoremman sukupolven edustajalla alkaa olla muovikuusi. Usein syynä on allergia. Sitten on vain laiskoja jouluihmisiä, kuten eräs nimeltämainitsematon sukulaiseni, joka korvaa kuusen kuvassa olevalla pahvihärpäkkeellä. Hän pyysi mua tuomaan kyseisen "kuusen" Ikeasta, mutta hyllyn edessä pähkäilin, että voiko joku oikeasti haluta ko. esineen kotiinsa. Tarkistussoitto kuitenkin vahvisti, että näin hän halusi, joten toin kiltisti kuusen mukanani. Eipähän ainakaan varise. 

Kyllä tässä joulutunnelma viriää, kun tätä katsoo

Haluan vielä suositella lämpimästi kännykkään ladattavaa Metsäselain-sovellusta. Siihen kun kirjautuu omalla metsäsuunnitelmallaan, niin se näyttää omat metsät, niiden tarvittavat toimenpiteet ja sovelluksella pystyy paikantamaan itsensä. Tämän apuvälineen avulla pystyy siis lähettämään kaupunkilaissukulaiset hakemaan kuusta ilman, että on itse heitä ohjeistamassa. Se testattiin tänään.

Tekniikan avulla reissusta selvinnyt kaupunkilaissukulainen ja saha, jonka varmasti unohti palauttaa takaisin paikalleen.

Jos metsään haluat mennä nyt, sä takuulla hätäännyt

Kuten jo aiemmin kerroin, urani metsänomistajana ei ole lähtenyt liikkeelle aivan sulavimmin ottein. Kertauksen vuoksi tekstini "Fak, olen metsäomistaja" löytyy tästä.

Edellisen postauksen innoittamana olen nyt tarttunut ns. härkää sarvista. Olen teettänyt metsäsuunnitelman. Suunnitelma on aivan hyvä, jos siitä ymmärtää hitusenkin. Jos ei ymmärrä, suunnitelma on kaunis kansio toimiston hyllyssä.

Tänään sain taas aiheeseen liittyvää postia ja jouduin tsemppaamaan itseäni ennen kuin sain aikaiseksi alkaa perehtyä sisältöön: "Kyllä sää osaat, ethän sää tyhmä ole. Ei tämä ole vaikeaa! ". Tsempin ansiosta tavasin sujuvasti saatesanat, mutta leimausselosteen kohdalla ei ollut enää kehumista. 

Tässä on teille esimerkiksi ote taulukon aiheista tästä salakielellä kirjoitetusta lipareesta:

"Loh Kuvio H-tapa Ala ha Mät Kut Kot Mäk Kuk Kok Mut Muk Enp Yht". Että mitä?! Helpommin tulkitsen teini-ikäisten WhatsApp-viestejä. 

Mitä hakataan, mikä jätetään, uudistaminen, ojitus, talvikorjuukohde, perkaus, ennakkoraivaus, istutus ja kemera-tuki jne.. Tässähän tulee sitä enemmän opiskeltavaa, mitä enemmän aiheeseen perehtyy. Tee siinä sitten viisaita päätöksiä. Huonolla päätöksellä et menetä, kuin rahaa. 

Metsäsaralla siis sujuu yhtä sujuvasti, kuin koppakuoriaisella taivutus siltaan.

Näyttää hyvältä hyllyssä.

 

Muuta aiheeseen liittyvää: