tiistai 29. syyskuuta 2015

Syömään saapumisessa viivettä

Mää kyllä ihan just lopetan tässä talossa ruokahuollon kokonaan noilta ukkoilta. On se kumma, että sitä ei passaa tulla syömään silloin, kun se ruoka on valmista. Sitten saat odotella ja ihmetellä niiden lässähtävien ruokien kans, että mihinhän ne syömämiehet nyt jäi, vaikka yritit vielä tähdätä sen ruokailun sellaiseen saumaan, että he voivat keskeyttää työnsä helposti, eikä tarvi, kun kävellä 20 metriä sisälle.

Sen ainoan kerran, jos otat ennakkoa ja käyt käskemässä syömään, vaikka ruoka ei ihan olekaan vielä valmis, olettaen, että siinä herrasväen saapumisessa taas kestää, niin sitten ne pölähtää kyllä pirttiin saman tien. 

Ja se ruokahan pitäis ilmestyä, kuin taivaasta, jos joku sattuu syömään pölähtämään, ilman mitään ennakkovaroitusta tietenkin, mihin aikaan vain. 

Nyt on taas 52 minuuttia mennyt. Hermostuin jo odotteluun ja söin sentään itse. Saavat syödä nuo pottunsa kylmänä sitten. Voi ja juustot saa mun puolesta muuttua vaikka nestemmäiseksi, en lähde niitä enää takaisin jääkaappiin kiikuttamaan. 

Viikonloppuna meinasi pizzalaatikko lentää auton ikkunasta pellolle, kun vartavasten lähdin sitä sinne viemään, mutta herrasväki ei ehtinyt hidastaa sen vertaa puimuriaan, että olisin sen saanut sinne nakattua. 

Noo, turhaa mää tässä uhoan. Senkin pizzan kiikutin kiltisti kotiin ja syötin illalla parkissa oleville. Tän saman pampatuksen oon pitänyt ennenkin, mm. kun olin odottanut tätä samaista kokoonpanoa syömään kolme tuntia (!). 

Onneksi nuo ei oo kovin pahoja valittamaan. Sitten täräyttäisin jo haarukalla ohimoon.

Muuta aiheeseen liittyvää:

http://viranomaisenvalvoma.blogspot.fi/2015/01/maatalon-ruokahuolto.html 

 

maanantai 28. syyskuuta 2015

Tärkeitä uutisia valtakunnasta

Setelejä ahmiva automaatti, huputettu patsas, päivän rohkeat instagram-selfiet jne.. Seuraavaksi siis poimintoja viime aikojen tärkeistä uutisista ja sähköposteista:

Sähköpostiin tuli tarjous: "Haluatko sulattaa rasvaa, kun nukut?" Ei, en kyllä halua.

Iltasanomien uutinen vei luultavasti tärkeysjärjestyksessä voiton:
 "3 asiaa, jotka ulosteen sävy voi kertoa sinusta"  Uutista en jaksanut lukea, mutta arvelisin sen menneen jotakuinkin näin: 1) Olet syönyt mustikkaa 2) Olet syönyt lakritsaa 3) Olet erityisherkkä ihminen, jolla on paljon salaisia ihailijoita. No, Iltalehti päätti olla trendissä mukana omalla kakkaversiollaan. Heidän otsikkonsa kuului persoonallisesti: "Kolme asiaa, joita ei saisi löytyä ulosteesta". Taas artikkelia lukematta veikkaisin 1) Legopalikat 2) Se perintöpitsiliina, josta haluaisit päästä eroon 3) Käytetty sormiparisto.
 
Iltasanomilla jatketaan: "Ensitreffit alttarilla morsianta ärsyttää: Mies tiskaa väärin ja jättää pöntön kannen ylös" Voin lainata morsiammelle tuommoista kunnon perusmaalaismiestä viikoksi, niin nämä asiat lakkaa hermostuttamasta. "Ensitreffit alttarilla morsianta ärsyttää: Mies ei korvaansa lotkauta tiskeille ja jättää kakan surutta vetäisemättä".  Jatkouutinen voisi mennä jotenkin näin: "Sulhanen vastaa: Se vetäisee, ketä kakka häiritsee".

Iltalehti osasi kertoa "8 merkkiä siitä, että mies ei todennäköisesti petä".  Öö. No tuollahan tuo näyttää makaavan, ettei ainakaan just nyt oo pettämässä.

Iltalehdessä tiedettiin myös, että "Tähtipelaaja pysäköi jälleen invapaikalle". Hyi hyi! Se on rumasti tehty, ja sama koskee niitä kahtasataa muuta, jotka tekivät tänäänkin saman tempun. Aatteleppa omalle kohalles urpo.

Sitten oli taas se joku kuunpimennys tms, jota ei voi nähdä ainakaan 30 vuoteen ja kaikki kunnolliset ihmiset ovat sitä olleet katsomassa ja kuvaamassa.

Valtakunnassa siis kaikki hyvin, todellakin. 

Laiska emäntä ja omatoimiset vieraat

En ehtinyt päivittää viikonloppuna blogia, koska sosiaaliset suhteeni olivat kerrankin tavattavissa aivan livenä, eikä virtuaalisesti. Hirvijahdin aloitusviikonloppu perinteisesti tuo säpinää tähänkin taloon, kun saan muonavahvuuteen ainakin pari lisäsuuta koko viikonlopuksi plus satunnaisvierailijat. Se saa piilevän suurtalousemäntägeenini aktivoitumaan ja nautin, kun saan kahden perunan sijaan keittää koko säkillisen.

En ole niitä naisia, jotka siivoavat vuorokauden ennen vieraiden tuloa. Sen sijaan vieraat saavat monesti käytännössä raivata itselleen istumapaikan. En ole myöskään niitä naisia, jotka stressaavat vieraiden viihtyvyydestä, vaan uskon, että jokainen on oman onnensa seppä, myös kylässä. Meillä jääkapin kahva toimii myös muiden toimesta eli jokainen pystyy sieltä itse itseään ruokkimaan. 

Minusta se on nerokas ajatus, että "talo elää tavallaan, vieras kulkee ajallaan".  Sitä noudatetaan väkisinkin, koska välillä on rynnättävä kuivaamolle tai pannuhuoneeseen vaikka kesken minkä kestityksen, ja pellolle lähtevien tarpeet kiilaavat kiirellisyysluokituksessa ohi vaikka kylässä olisi presidentti puolisoineen. 

Nyt totuttelen taas tähän pienentyneeseen muonavahvuuteen ja olemattomaan säpinään. Taidetaan ipanan kanssa lähteä kylille sosiaalisen elämän pariin, ostamaan silikonia, ketjuliittimiä ja muuta mukavaa. Arki on kuitenkin sekin aivan jees. 

keskiviikko 23. syyskuuta 2015

Lenkki, joka olisi voinut jäädä tekemättä

Lähdin lenkille, koska urheilusta tulee kuulemma virkistynyt olo. Se on tässä huushollissa luokiteltavissa poikkeustoiminnaksi, koska emme ole niitä ihmisiä, joilla on joka ilta harrastuksia (tosimaalaiset harvemmin on). Noh, juoksuselfien, trikoobelfien ja vauhtiraportin sijaan seuraa kauhutarina: Tästä muodostui reissu, joka olisi ollut viisain jättää tekemättä.

Reippaasti lähdimme peltotien poikki, läheiselle soratielle, missä ei tarvi pelätä jäävänsä auton alle (yksi auto meni ohi, mahduimme samalle tielle). Etenimme hyvässä sykkeessä, kunnes tajusimme joutuneemme hyökkäyksen uhriksi.. Hirvikärpäset, noin miljoona, pölähtivät paikalle. Lähtöhän siinä tuli, meille nimittäin. Tämä hirvikärpästilanne alkaa olla niin katastrofi, että täällä landella on kohta pakko vetää kaljuksi. Niitä on kaikkialla! Ja ei paria, vaan heti kerralla puolitoista tusinaa. Jos luulit, että niitä on vain metsässä, VÄÄRIN; ei tarvi olla metsää lähelläkään.

Kipitimme välittömästi kotiin samalla näitä pirulaisia irroitellen. Oma sietokyky nousi sen verran, että alun ujostelu oli tipotiessään ja liiskasin niitä tottuneesti paljain sormin. Kuin apinalauma kampasimme päitä kirppuja etsien. Nyt tuntuu, että niitä mönkii vieläkin letissä, vaikka henkinen harha se taitaa nyt olla. 

Harmittomiakaan ne ei ole, vaan käsittääkseni lentävät lähikontaktiin, pudottavat siivet, asettuvat taloksi ja purevatkin perkuleet. Hengiltä niitä ei pikkuläpsyllä saa, vaan täytyy murjoa ihan kunnolla. 

Tästä lähtien ajan autolla kylälle ja lenkkeilen siellä, mikäli moisia intohimoja vielä ilmenee. Inhotuskäyrä on sen verran korkealla. Nyt säälin vain niitä, jotka aikovat lauantaina aloittaa hirvijahdin ja altistavat epävarman paistin takia itsensä moiselle ahdingolle.

Itse ihanuus

tiistai 22. syyskuuta 2015

Puintia, kuivausta ja savustusta

Puintiaika, joka siis pitäisi olla jo ohi, on aiheuttanut harmaita hiuksia, koska ei ole käytännössä vielä alkanutkaan. Jos kevät oli haastava, kesän olosuhteet mielenkiintoiset, niin puinnit alkavat osoittautua vielä kinkkisemmiksi. Alkaa olla niin lyhyt se aika vuorokaudesta, jolloin kosteuden puolesta voisi puida ja yleensä siihen saumaan nakkaa vielä kivan yllätyssadekuuron, joten huumorintajua on tarvittu. Sitten välillä tulee kunnon monsuunisateet, että puimuriin täytyisi kehitellä kellukkeet ja rupelit.

Eilen saatiin onneksi eka kuorma kuivaamolle ja heti vähän helpotti henkisesti. Yöksi saatiin kuivaamo hyrisemään, joten pannuhuone tasaisin väliajoin ilmoitti uusia vaatimuksia, joten kuivausaika alkoi ihan koko komeudessaan. Tänä syksynä jokainen kuorma kuivaamolla on työvoitto.


Kuivaamon vahtimisen lisäksi tänään on ollut ohjelmassa savustettua omakotitaloa, nimittäin uunin lämmitystä. En varsinaisesti pidä savuaromista kuin juustossa ja lohessa, joten projekti ei saa kiitettävää arvosanaa. Tuo on oikeasti aivan mahdoton lämmitettävä tuo tiilikasa. Ei siinä auta mikään. Aluksi siellä ei pala mikään ja joka kerta, kun sinne yritää jotakin survoa, niin luukun auetessa sieltä pölähtää pirttiin musta savupilvi. Tuon uunin kohdalla siis en allekirjoita yleistä sanontaa: Ei savua ilman tulta. Yleensä lämmitysteho jää laihaksi, kun samaan aikaan joka räppänä saa olla ammollaan talon tuulettamiseksi. Minä ja leivinuuni ei toimita yhteistyössä kovinkaan sujuvasti, joten jos ehdit jo ajatella, että nythän siellä valmistuu uunipuurot, leivät ja haudutetut lihapadat, niin ei, nyt jää ne marttapisteet saamatta. Sen verran mua kuitenkin on ruvennut tämä asia sieppaamaan, että aion lämmittää tuon pian uudelleen, niin katotaan eikö tähän asiaan löydy jotain tolkkua.

Bloggaamisen suhteen elän ylikorostuneen itsekritiikin aikoja, päätellen siitä, että oon aloittanut jo muutaman postauksen ja jättänyt ne kesken, koska ne on tuntuneet turhilta. Ilmeisesti tämmöiset aikakaudet kuuluu kuvioon, vaikka kyllä vähän ihmettelen, että tarviiko tätä niin totisesti ottaa. Välillä on semmoisia aikakausia, että mikään teksti ei vaan tule valmiiksi ja ne valmistuneetkin hylätään kaikessa hiljaisuudessa. Sitten onneksi jossain vaiheessa taas alkaa runosuoni sykkiä ja kritiikki helpottaa.

perjantai 18. syyskuuta 2015

Onnellisen syöjän ruokaa

Naapurin emäntä käväisi eilen iltakahvilla ja täräytti samalla purkin auki mollaamallani tupperin purkinaukaisijalla (maanantain postaus Parhaimmat ja huonoimmat tupperware-ostokset kautta aikojen). Viuh vaan ja homma oli hoidettu. Nostan käden ylös ääliön merkiksi. Nyt mulla pitäis olla tekniikka tiedossa. Testaan vielä joku kaunis päivä. Meistä voi vielä tulla hyvät kumppanit tän aukaisijan kanssa! 
Tadaa!

Eilen oli taas Limingassa REKO-lähiruokapäivä eli Facebookissa tilattujen tuotteiden toimituspäivä. Sain niin hyvän saaliin, että aivan naurattaa. Herkuttelen täällä mm. savukalalla ja ohuenohuilla perunarieskoilla. Halvemmallakin varmasti sais jotain X-tra-halpuutus-kaupanriistomerkki-pöperöä, mutta oon valmis tinkimään jostain muusta, että saan näitä herkkuja. Fitnesspyllyt sanoo, että ruoka ei sais olla palkinto, mutta kyllä tää aivan palkinnosta käy. Onnellisena syöty ruoka ei edes lihota.

REKO-Liminka


torstai 17. syyskuuta 2015

Tunneälykäs pysyy kaukana pesukoneen asennuksesta

Hallelujaa!
Luin MeNaisista (tai vaikka Käytännön Maamiehestä, jos se kuulostais uskottavammalta), että menestyjät erottaa tunneälystä. Päättelin heti, että mulla sitä piisaa. Sen verran taitavasti osasin nimittäin eilenkin pysyä etäällä semmoisesta kauhujen projektista, kuin pesukoneen asennus. Näistä harmittomista "uusi kone työnnetään paikalleen, naps"-hommista kun tuppaa muodostumaan helkutinmoinen taistelu, josta perhesovun nimissä kannattaa pysyä huutomatkan päässä. Ei tarvinnut eilenkään ku uuden vesiliitännän ja uuden sähköliitännän, yhden lisäreissun kylälle hakemaan tarvikkeita ja hieman purkaa kaappia, ja ei mennyt, kuin koko ilta. Vaan loppu hyvin, kaikki hyvin: Toinen koneellinen pyykkiä pyörii jo, savua ei nouse, eikä vettäkään suihkua pesukaappiin. Edellinen, tiensä päähän tullut, kone toki pönöttää uskollisesti ulko-ovella varmaan jouluun saakka, mutta sen en anna häiritä pyykkiflowtani.



Puintiflow sen sijaan antaa odottaa itseään. Intoa olis jo, vaan ei kypsää kauraa. Huomiselle luvataan monsuunisadetta. Alkaa mennä sen verran pitkälle tämä projekti, että saakin olla melkoinen flow, kun homma päästään lopulta tekemään. 

Somessa pyöriminen on alkanut kyllästyttää, koska kansakuntamme on näemmä aloittanut ennennäkemättömän virtuaaliräkytyksen toisilleen. En suoraan sanottuna piittaa ollenkaan mitä kukanenkin on mieltä maahanmuutosta, hallituksen leikkauksista, pääministerin puheesta, lakosta tai oikeastaan paljon mistään. Kiitos siis jokaiselle, joka näinä kituviikkoina on somessa keskittynyt kevyempään sisältöön, kuten jakamaan kissakuvia, osallistunut kilpailuun tai kertonut sattumuksia elämästään. Niillä piristyy muidenkin päivä. 

Leikittäiskö vaikka välillä?

maanantai 14. syyskuuta 2015

Parhaimmat ja huonoimmat Tupperware-ostokset kautta aikojen

Tajusin eilen eläväni Tupperware-elämää. Tähän huusholliin on nimittäin vuosien saatossa kertynyt kyseisen tuotemerkin kippoa ja kapustaa enemmän, kuin Tupperware-koekeittiöön konsanaan. Mukana on vanhan emännän vuosien hankinnat ja omat ansiokkaat jatkotoimet kokoelman kerryttämiseksi.

Tupperware-kutsut kuuluvat yleissivistykseen vähän niin kuin aakkosten opiskelu ja naapurimaiden tietäminen. Jos jostain löytyy yli 25-vuotias nainen, joka ei ole koskaan käynyt "Tuppereilla", huolestun välittömästi. 
No juomapullot on kaikilla!

Eilen oli ystäväni kutsut. Tilasin pitkällisen pohtimisen jälkeen yrttileikkurin, jonka suhteen olen empinyt jo vuosia. Aika näyttää tuleeko sitä ikinä käytettyä. Kutsuilla muuten opin, että se tupperin talouspaperirullanpidin ei olekaan maailman epäkäytännöllisin, vaan siinähän on MEKANISMI!
Kuva lainattu tupperilta, kun tilaus on vasta vetämässä.

Tuppereiden suhteen nimittäin on vain kaksi vaihtoehtoa: Joko tuote on kategoriaa "Kuinka olen voinut elää ilman tätä?!" tai vie kaapista tarpeettoman suuren tilan käyttämättömänä kapistuksena. Vuosien varrella on nähty monenmoista, joista osa tuotteista on tullut legendoiksi. Lapsuudesta muistan (ja tallella edelleen) mm. ne mehujäämuotit, leipärasian ja keltaisen eväsrasian.

Joku ruoja on mennyt ottamaan vintageaarteen halliin säilytysrasiaksi! Hirvijahdissa tämä rasia olis edelleen kovaa valuuttaa.

Leipärasia, josta kiistellään kummin päin sitä kuuluu käyttää.

Edelleen on muutamia kategorioita kokonaan kartoittamatta, kuten salaattilinko, termoskannu, kuorimaveitset, mikroastiat jne. Kertymäähän näistä tuppaa tulemaan, koska tupperit on (valitettavasti) ikuisia. Huomautan siis, että postauksen kuvissa näkyy noin 1/10 tämän talon arsenaalista, mulla kun on (liian) paljon kaappeja.


Juustokupu on vähän jäänyt paitsioon, kun ei jaksa oikein niiden palajuustojen kans temmeltää.


Tässä tulevat omat TOP5:t  kaikkien aikojen parhaista ostoksista, sekä suurimmista lässähdyksistä, olkaa hyvät! Kanssasisaret, kaipaan vertaistukea, joten älä jää pihtaamaan tietoa omista hankinnoistasi!

Top 5 PARHAAT HANKINNAT

1. Lasten lusikat
Täydellisen malliset lusikat pienelle ruokailijalle ja oivallinen kotelo vielä mukana. En voisi elää ilman näitä. 




















2. Eväsrasia
Huh meinas tulla paniikki, ku tätä ei löytyny kuvausta varten, vaan olin vaan siivonnut niin raivokkaasti, että tää oli eksynyt väärään kaappiin. Tuppereihin jos muuten ottaa eväät matkaan, niin nämä rasiat on sitten palautettava, vaikka mikä olis. Muuten ei hyvä heilu. Tämä rasia on löytänyt hyvin paikkansa ja on käytössä melkein koko ajan. Ihana <3


3. Suuri eväsrasia
Tälle isolle rasialle on ollut valtavasti käyttöä, kuten kuvaushetkelläkin. Ostin muuten poistomyynnistä toisen tällaisen. Mahtuupahan leipomukset ja muut nyt kerralla näihin kahteen rasiaan.
















 4. Satelliitit
Satelliittipurkit (ja kuvassa pari muutakin) hakeutuvat kaapista jatkuvasti käyttöön. Jotenki ne vaan kaikessa yksinkertaisuudessaan toimii. Arvostan siis simppeliä perusvarmuutta.


5. Veitsisarja
Meinas tulla perheriita, kun eräs oli katkaisemassa nippusidettä tuolla punaisella hedelmäveitsellä! Ei nimittäin ole terävät veitset tässä talossa aivan tyypillisin ilmestys. Nämä on ihanat, mutten ois ikinä raskinut ostaa näitä, vaan sain emännän lahjana, kun kerran ansiokkaasti bileitä emännöin (tai käytännössä ystävä emännöi mun puolesta, koska olin viime hetkiin saakka pellolla, että kiitos vaan Henna!)














Top 5 HUONOIMMAT HANKINNAT

1. Pursotinpussi
The most turhin ostos ikinä. Kun kertakäyttöisen pursotuspussin voi nakata roskiin viuh, niin kuka nyt jaksaa kaikkien leipomistiskien lisäksi alkaa kylvettämään vielä tätä pursotintakin?! Kerman haju on kans semmoinen rasvainen, ettei lähde millään tästä vempeleestä. Kuva lainattu tupperware.fi, koska olin kaiketi heittänyt tän meneen.
2. Purkinaukaisija
Ei vähä-älyisille. Meidän talossa kukaan ei osaa tätä opastuksista ja käyttäohjeista huolimatta käyttää. Kyllä tämä pirulaisen vempele ilmeisesti toimii, koska yksi vieras tällä kerran on purkin aukaissut. Itse mieluummin aukaisen peltipurkit vaikka moralla.












3. Salad-To-Go- kippo
Muuten varmaan ihan kätevä, vaan enpä ole kertaakaan tehnyt evääksi salaattia mihinkään. Irto-osat ajelehtii kaapissa. Kuppia voi kyllä muuten hyödyntää.












4. Chop Collector
Tämä nyt ei vaan ole löytänyt paikkaansa elämässä ja tässä talossa.


5.Sekoitin

Että tällä sitten pitäis sheikata kermaa. Öö, ehkä ei.


maanantai 7. syyskuuta 2015

Jos metsään haluat mennä nyt, sä takuulla hätäännyt

Kuten jo aiemmin kerroin, urani metsänomistajana ei ole lähtenyt liikkeelle aivan sulavimmin ottein. Kertauksen vuoksi tekstini "Fak, olen metsäomistaja" löytyy tästä.

Edellisen postauksen innoittamana olen nyt tarttunut ns. härkää sarvista. Olen teettänyt metsäsuunnitelman. Suunnitelma on aivan hyvä, jos siitä ymmärtää hitusenkin. Jos ei ymmärrä, suunnitelma on kaunis kansio toimiston hyllyssä.

Tänään sain taas aiheeseen liittyvää postia ja jouduin tsemppaamaan itseäni ennen kuin sain aikaiseksi alkaa perehtyä sisältöön: "Kyllä sää osaat, ethän sää tyhmä ole. Ei tämä ole vaikeaa! ". Tsempin ansiosta tavasin sujuvasti saatesanat, mutta leimausselosteen kohdalla ei ollut enää kehumista. 

Tässä on teille esimerkiksi ote taulukon aiheista tästä salakielellä kirjoitetusta lipareesta:
"Loh Kuvio H-tapa Ala ha Mät Kut Kot Mäk Kuk Kok Mut Muk Enp Yht". Että mitä?! Helpommin tulkitsen teini-ikäisten WhatsApp-viestejä. 

Mitä hakataan, mikä jätetään, uudistaminen, ojitus, talvikorjuukohde, perkaus, ennakkoraivaus, istutus ja kemera-tuki jne.. Tässähän tulee sitä enemmän opiskeltavaa, mitä enemmän aiheeseen perehtyy. Tee siinä sitten viisaita päätöksiä. Huonolla päätöksellä et menetä, kuin rahaa. 

Metsäsaralla siis sujuu yhtä sujuvasti, kuin koppakuoriaisella taivutus siltaan.

Näyttää hyvältä hyllyssä.

 

Muuta aiheeseen liittyvää:

http://viranomaisenvalvoma.blogspot.fi/2015/03/fak-olen-metsanomistaja.html

sunnuntai 6. syyskuuta 2015

Positiivisuusviikko: Sunnuntai

Sunnuntai, lepopäiväksi naamioitu henkisen taistelun tanner. Sunnuntaisin tunnolliset varautuvat jo alkavaan ensi viikon taisteluun tekemällä ruokia valmiiksi, pakkaamalla työ- ja hoitokassia, pyykkäämällä kaiken mahdollisen, kun iltaisin ei ehdi jne. Ei-niin-tunnolliset ovat eläneet viikonloppua, kuin viimeistä päivää ja pizzan ja jaffan kanssa nyt miettivät, että onko edes mahdollista toipua huomiseen mennessä. Sunnuntai on armoton päivä. Se on viimeinen ehtoollinen ennen sähkötuolia.

Edellisten päivien positiiviset:
Maanantai
Tiistai
Keskiviikko
Torstai
Perjantai
Lauantai

Sunnuntai: 
-  Tästä mää olen haaveillut jo yli vuoden: Pääsen aamulla testaamaan, että kuinka pitkään unta riittää ilman, että kukaan tai mikään herättää. Sitä riitti 8:27 saakka ja olen erittäin tyytyväinen. Aloin heti kirjoittaa blogia. (ts. tarkistamaan, että minkä räpellyksen mää eilen tänne kirjoitin sillä tuhannen "mobiililaitteella". Voin kertoa, että tämä taivaanikuinen pömpelitietokone toimii tässäkin asiassa aliarvostuksestaan huolimatta niiiin paljon paremmin.) 
- Sain muutaman epätoivoisen ikuisuusprojektin hoideltua, kuten pyykkivuoren lajittelu kaappeihin lipaston päältä, portaiden alaosaan kertyneen tavararöykkiön kantaminen yläkertaan ja toimimattomien mustekynien siirtäminen työhuoneen laatikosta roskikseen (meni ehkä kaks minuuttia.. Oisko kannattanu tehdä jo vaikka vuosi sitten). 
- Tämä positiivisuusviikko loppuu. Sain kylläkin palautetta, että tämä on ollut ihana viikko, koska blogiin on tullut joka päivä jotakin pientä ("pientä"?!). Mulle tämä on luonut näkymättömän selkärangan eli päivitys on tehtävä, vaikka henki ois uhattuna. Kuka sanoi, että bloggaus perustuu vapaaehtoisuuteen? 


Ihanaa suomenhevosen päivää, jota tänään vietetään! Suokeissa on tyyliä. Kuvassa oman putteni Roopen kanssa. On muuten niitä harvoja miehiä, joilta oon saanu kukkia, kuten kuvasta näkyy <3 

lauantai 5. syyskuuta 2015

Positiivisuusviikko: Lauantai

Lauantaisin me tylsät maalaiset elämme samaa elämää, kuin muinakin päivinä. Sen sijaan monet muut vaihtavat lauantaisin identiteettinsä, ulkomuotonsa ja elämäntapansa muuttuen partyanimaaleiksi. Lauantai on holtiton, kepeä, vapaamuotoinen ja täysin huoleton.

Edellisten päivien positiiviset:
Maanantai
Tiistai
Keskiviikko
Torstai


Lauantai:
- Kuten eilen jo kerroin, tylsä elämäni on tänään siirtynyt jo historiaan ja tämä postaus tulee suoraan bileistä modernilla mobiililaitteella työstettynä. Kunnon bloggaaja kirjoittaa juhlissa postausta sen sijaan, että esim. seurustelisi tai bailaisi.
- Tänään on yrittäjän päivä! Oma identiteetti on siltä osin sekaisin, ku erään lakimiehen ja hyönteisen avoliitto, mutta asia ratkeaa varmasti, kuin itsestään. 
- Olen itse luokitellut blogini kategoriaan Hömpänpömppä, mutta tää onki kuulemma lifestyle-blogi. Kuulostaa upealta! 
- Näinä some-aikoina kunnon juorut ovat kokeneet inflaation, mutta tänään kuulin pitkästä aikaa pari ihkaoikeaa juorua.

Alhaalla upeita kuvia juhlista ja tästä fantsusta lifestylestä.

Joku juhlavieraista näytti unohtaneen päällyshousut kotiin.


Herkullista, not


"Meinasitko kirjoittaa, että itse leipasit?"


Vielä ilmainen vinkki sulle: Jos oot menossa paljubileisiin, ei kannata lähteä niin paniikissa, että unohdat uima-asun kotiin.






perjantai 4. syyskuuta 2015

Positiivisuusviikko: Perjantai

Perjantai on automaattisesti hyvä päivä, koska saan silloin ostaa karkkia. Periaatteena on siis, että ma-to karkkia sen sijaan ei saa ostaa. Sitä toki saa syödä, jos jossain on tarjolla (liian harvoin on) tai sitä on jäänyt viikonlopulta syömättä (todennäköisempää on saada sähköpostilla iso perintö). Perjantaisin yhtäkkiä on kaikki mahdollisuudet käsillä: Ostaisko Omareita, Toffifeetä, joku pikku salmiakkipussi, irskareita, ottaisko varalta ainaki kahta lajia? Perjantaisssa on tyyliä ja hillittyä juhlatunnelmaa. Perjantai on ihmisen puolella.

Blogin positiivisuusviikko on siis perjantaissa.
Edellisten päivien positiiviset:
Maanantai
Tiistai
Keskiviikko
Torstai

Perjantai: 
- Lumenen CC-voide. Se toimii käytännössä niin, että se on rasva, joka levitetään iholle, jonka jälkeen sulla on uus naama. Uusi naama on parempi, kuin entinen. Kuten eräs sukulainen sanoikin, "Näytät kyllä aivan eriltä, kun laitat vähän meikkiä! Kannattaisko laittaa vähän useammin?".
- Tajusin tänään, että kannan joka päivä useamman tunnin ajan yli 10 kg punttia (lapseksikin kutsutaan), joten sen täytyy saada aikaan näkyviä tuloksia mun lihaksistossa.
- Ohitin tyylikkäästi hampurilaishoukutukset, vaikka kello oli 19:30 ja se on pahin "nappaanpa tuosta pari juustohampurilaista iltapalaksi"-hetki. 
- Mummolounas. Siellä ei syödä mummoja, vaan seurana on ysikymppiä huitelevat, tai ylittäneet, elegantit ladyt, joissa on tyyliä ja järkeä. Vähän kuin oisit lounaalla paikallisten Granthamin leskikreivitärten kanssa.
- Blogia on lukenut taas niin monta ihmistä, että kohta tämä on Hesarin jälkeen tärkein media, ja hukun ilmaisiin traktoreihin, ruohonleikkureihin, kompuroihin ja hengityssuojaimiin. Postaan sitte sieltä juhlista, joissa oon joka ilta. Tää postaus tulee vielä kotoa, mutta huomisesta en voi enää luvata.


Miksi popcornit kuvastaa aina sohvaperunaa? Nehän on jumankekka MAISSIA!
Kuva ei ole lavastettu, mutta ehdin valitettavasti syödä popcornit ennen kuvan ottamista.

torstai 3. syyskuuta 2015

Positiivisuusviikko: Torstai

Positiivisuusviikko on voiton puolella, nimittäin torstaissa. Se on hyvä päivä. Torstaisin yleensä lounaslistoilla on hyvää ruokaa (paitsi, jos tarjotaan _joka_ torstai hernekeittoa), torstaisin yleensä ei ole kauheasti ohjelmoitua ohjelmaa ja torstai julistaa sitä, että alkuviikko vaihtuu loppuviikoksi.

Edellisten päivien positiiviset:
Maanantai
Tiistai 

Torstai: 
- Pikkukoirien draamantaju. Niillä sitä piisaa. On se niin dramaattista esimerkiksi joutua 15 minuutiksi pihalle, jos ei itse halua. Joskus sitten taas pikkukoira haluaa koko päiväksi pihalle, jolloin sisälle joutumisesta vetävät Animalia-vaihteen päälle. Niin dramaattista, niin dramaattista!
- Kävin Vihiluodon kalassa  hyvällä lounaalla. Suosittelen! 
- Ja syömään mennessä ystävällinen nainen auttoi mua, kun autosta valui tavarat parkkipaikalle, kun yritin ottaa kassia ipana kainalossa. Kyllä suomalaiset auttavat toisiaan ja ovat ystävällisiä. Ja nekin, jotka eivät hoksaa auttaa, varmaan auttaisivat, jos kehtaisivat. 
- Limingan eka Reko-lähiruokajakelu oli tänään. Aurinko paistoi lämpimästi, tarjolla oli vaikka mitä tuotteita ja homma lähti käyntiin hienosti. Ja tämän kaiken sai aikaan kaksi ihmistä, jotka halusivat. Eivät laskeneet, "että meillä ei ole resursseja" tai "se olis mainio juttu, jos joku sen perustaisi". Tekivät vaan ja pam, nyt meillä on tällainen hieno juttu omalla kylällä.

Reko-Liminka in action

Mun saalis.

keskiviikko 2. syyskuuta 2015

Positiivisuusviikko: Keskiviikko

Positiivisusviikko porskuttaa menemään keskiviikossa. Jos pitäis muuten nimetä viikon rasittavin päivä, se olis ehdottomasti keskiviikko. Väärinhän se on keskiviikkoa kohtaan, kun suurin osa keskiviikoista ei oo tehnyt mitään pahaa. Ei kaikkia keskiviikkoja sais leimata, jos joskus keskiviikko on ollut paska.

Edellisten päivien positiiviset:
Maanantai
Tiistai

Keskiviikko: 
- Posti ilmeisesti osallistuu tähän positiivisuusviikkoon siten, ettei toimita laskuja tällä viikolla ollenkaan. Nimittäin, niin uskomattomalta kun se kuulostaakin, tänäänkään ei tullut yhtään, ellei sitten vanhus hukannut niitä postilaatikon ja tän huushollin välillä. Se on kyllä mahdollista. Vaikka mieluummin se kyllä hukkaa vaikka työkaluja, kuin laskuja. 
- 6 vuotta mulla on ollut suomenhevonen Roope ja meidän vaiheet on olleet hyvin vaihtelevat. Välillä motivaatiota on joutunut pinnistämään, välillä ollaan saatu onnistumisia koko rahalla. Nyt nautitaan vaan mielenrauhasta paikassa, jossa on täydellinen flow. Jos siis vastaan tulee täydellisen tyhmän onnellisen näköinen ihminen, se on vaan käyny just tallilla ja sillä on mahtava hevonen. 
- Sivustot ovat alkaneet rajoittaa vapaata anonyymia kommentointia. Se on meille aaseille ihan oikein. Eikä ketään oikeesti kiinnosta jonku toisen mielipide, jos se on omasta mielestä väärä. 

Siinä ne nyt oli. Keskiviikko on alisuorittamisen päivä, joten ei oo kuvaakaan. Huomenna oon taas iskussa. 

tiistai 1. syyskuuta 2015

Positiivisuusviikko: Tiistai

Lupasin positiivisuusviikon kunniaksi kirjoittaa joka päivä jotakin positiivista.

Edellisten päivien postaukset:

Tiistai on sujunut sukkelasti.
- Kuljetusliikkeen herrasmies soitti etukäteen ennen saapumistaan, kuten olin pyytänyt. Peukku hänelle. Jäi pelivaraa, että on joku valmiina nostamaan säkit kyytiin. 
- Kierrätyspisteellä oli mies, joka näytti takaa aivan Ruotsin kuninkaalta Kaarle Kustaalta.
- Pannuhuoneen etäjärjestelmä alkoi pelittää.
- Posti sai taas aikaan positiivista kutinaa: Hieno kirjekuori, josta näki heti, että se on kutsu. Voi sitä jännityksen tunnetta, että mikäs tämä nyt onkaan. Piti aukoa jo postilaatikolla ja se sisälsi kutsun erittäin mieluisiin yllätysjuhliin. Kyllä vanha kunnon postin tuoma kutsukirje on vaan paras. Ei yksikään tekstari, facebook-tapahtuma tai ilmoitus saa yhtä paljon jännitystä aikaan.
- Ei laskuja tänäänkään. Tää on todellakin positiivisuusviikko!