Kalevassa tänään

Internetin ihmeellinen maailma tiesi kertoa, että Kalevassa on tänään juttua aikaisempaan somekirjoitukseeni liittyen: Älä lyttää ketään somessa.
Kalevan nettilinkkiin pääset Tästä. Itse päivän lehdessä on pidempi juttu aiheeseen liittyen. Jäämme siis odottamaan postinjakelua.

Kiukkuiset pärjäävät aina

Teema "Kiukkuiset pärjäävät aina" toimi myös tänään. Ei tarvittu kuin ripaus raivoa, jolla saatiin torjuttua uhkaavana päällä vellovat sadepilvet. Homma toimii niin, että päätät, että tänään ei jumankekka sada ja vaikka sataisikin, niin pellolta lähdet ainoastaan sadeveden huuhtomana. Muutama pisara uskalsi tuulilasiin saakka, muut olivat kaukaa viisaita ja päättivät poistua toisaalle. 

Sama toimii raivostuttavissa tilanteissa, kuten kiven ollessa sinnikkäästi karhin rullien välissä. Voit rauhassa kikkailla sitä hienovaraisesti pois, niin kauan kuin sielu sietää, mutta oikeasti helpoimmalla ja nopeimmalla pääset, kun yksinkertaisesti raivostut, asetat kierrokset optimiin ja rysäytät kivestä yli. On toiminut yhtä kertaa lukuunottatta täydellisesti. Sillä yhdellä kerralla olin vain niin väsynyt, että hävisin puunpätkälle.

Nyt nukkumaan, niin aamulla herään taas lauhkeana ihmisenä. Ennen aamukymmentä illuusio on poistunut. Sen jälkeen se on angry, mikä jyllää.

Maanviljelijä on tosielämän luonnonsuojelija

Olen tullut siihen tulokseen, että kiihkomielisimpienkin luonnonsuojelijoiden kannattaisi harjoittaa muutama vuosi maataloutta, ja sen jälkeen heillä olisi jonkinlainen käsitys luonnosta. Maanviljely on nimittäin tehnyt selväksi sen, että siinä joko muodostat realistisen yhteistyösuhteen luontoon tai voit jättää hyvästit koko hommalle. Koko touhussa selvää on myös, että luonto sanelee säännöt ja maajussi tanssii.

Tämän aamun peltokierroksella kuvattua

Suurin osa tuntemistani maanviljelijöistä on tosielämän luonnonsuojelijoita, vaikkeivat he sitä palestiinahuivilla paljastakaan. Aamuyöstä hipsimme pellolle varovasti varpasillaan "Anteeksi, että häiritsen, mutta mää tästä vähän pyyhkäisisin tällä karhilla. JOS sopii?" Pääsemme näkemään niin hienoja luontonäytöksiä, että kiitämme mielessämme ja pidämme asian omana tietonamme. Syysiltana hirven kanssa mahdumme mainiosti samalle pellolle ja mielessäni toivon, että "Kunpa ensi syksynä treffattais samoissa ystävällisissä merkeissä. Sama aika, sama paikka?" Silti tiedän, että luonto valitsee ensi syksyn treffikumppanini.

Kun työksesi teet yhteistyötä luonnon kanssa, asetelma muistuttaa menoa rehtorinkansliaan. Hattu on parempi olla kourassa. Toisinaan luontoreksi antaa kylmää kyytiä, toisinaan hyväksyntä näkyy onnistumisina. Pulinat pois, sanoo reksi joka tapauksessa. 

Luontokoulutuksen lopputulos on varmaan se, että toisin kuin kaupunkilaisaktivistilla, maanviljelijä-luonnonsuojelijalla on myös vastuu. "Hoida oma roolisi", sanoo luonto. Kun olet kiikun kyydissä, niin tasapainottelet mukana, halusit tai et. Se saattaa tarkoittaa vaikka metsästystä, metsänhoitoa, kärsivän eläimen lopettamista tai oman elintilan puolustamista. 

Pellolla perässä lentää usein lokki ja haukka. Kauppatorilla lapselta jäätelön vievä lokki on kaukana siitä lokista, jonka kanssa aikaani vietän. Minun lokki ei ole kiinnostunut eväsleivistäni. Minä ja lokki tiedämme, että siinä vaiheessa kun ihminen tahtomattaan jakaa lounaansa lokin kanssa, jokin on mennyt pieleen.

"Kukaan ei tajua miltä musta tuntuu!"

Henkinen teini-ikä voi iskeä päälle koska vain. Epätoivolla kuorrutettu maatalousangsti vyöryy äkkiarvaamatta päälle, kuin eläkeläinen palvelujonossa.

Sateiset kelit edesauttavat epätoivon syntyä. Sitä edesauttaa myös se, että joka puolella on tekemätöntä hommaa vaikka Suomen armeijalle, mutta omassa kämmenessä töröttää peukalo pahimmoilleen keskellä. Ihminen kaipaa sitä, että voi katsoa työnsä tulosta sillä silmällä, että "Vau, parempaan en ois pystynyt.", mutta sen sijaan nyt saa silmäillä kaikkea, mikä on päin berberiä. Ja kun ei itse oikein älyä mistään mitään tai osaa paljo mitään. Vähemmästäki hävettäis.

Tämä itsesäälinen vastarinta kulminoituu luonnollisesti lauseeseen: "Kukaan ei tajua miltä musta tuntuu!". Paitsi sitten, kun rupeat miettimään muita nuoria maanviljelijöitä, niin kaikilla taitaa olla vähän sama juttu. Ehkä joku kuitenkin saattaa tietää miltä musta tuntuu.

Kapinahengen kruunasin vielä optimistinen laskelma mahdollisesta vankilasta vapautumisesta:
"Vuonna 2019 lähen nosteleen koko hommasta. Sitte mua ei pakota enää kukaan, ei edes Mela."

- hetken mietintätauko -

"Paitsi pankki."

Kapina on kukistunut.

Tuijotan sut kuoliaaksi.

Hatunnostoja erityishyville Osa2

 
Urputtaminen on helppoa, hatun nostaminen vaikeampaa. Tässä on pikaisesti koottu kakkososa mieleeni putkahtaneista spesiaaleista. Näinä reklamatioiden luvattuina aikoina, mieti sen sijaan muutama ketä kehuisit, ja tee se.

 Osa1 on luettavissa TÄSTÄ


Akkutalo, Oulu. Tämä paikka on kuuluisa, eikä syyttä. Jatkuvasti joku suosittelee ja akun osto on sujunut omalla kohdallakin lukuisia kertoja, kuin taikasauvan viuhahduksella (sillä erotuksella, että viuhahdus näkyy tiliotteessa).


Lakeuden Katsastuksen sihteeri Mari. Tässä on kyllä nainen paikallaan. Ottaa jokaisen asiakkaan vastaan kuin VIP-vieraan. Koko paikan sielu. Tätä super-asiakaspalvelijaa ei kannattaisi päästää edes lomalle, koska jotkut vaan eivät ole korvattavissa.


Maaseutuasiamies Ari Kauppi. Tässä on mies, joka tilanteen vaatiessa toimii vaikka psykoterapeuttina tai hammaslääkärinä. Vaikka jokaisella on varmasti kevätsesonkina yhtä aikaa asiaa, niin taikoo jostakin aikaa kaikille. En ole koskaan testannut, mutta epäilisin, että vastaa puhelimeen vaikka keskellä yötä. Ari on tehty asenteesta.

Maaseudun Tulevaisuuden Kantri-liite. Mainioita juttuja kerrasta toiseen. Kannesta kanteen hyväntuulista maaseutua ja sellaisia juttuja, joita kiittelee mielessään, että "onpa ihana, kun joku tajusi kirjoittaa tästä!". Ei purnausta tai surkeutta, vaan loistavaa asennetta.

11-haaste, täältä pesee!

Jabadabaduu, sain elämäni ekan blogihaasteen Venlalta Multadiagnostiikka blogissa tadaa, nimittäin täällä. Ja mikä parasta, haasteessa saa vastata kysymyksiin ja keksiä niitä toisille. Sopii hyvin tälläiselle kyselyikäiselle. (Eli vastaat 11 kysymykseen, keksit itse 11 kysymystä ja haastat 11 blogia).


1. Mitä kaikkea olet harrastanut elämäsi aikana?
Oon hyvä aloittamaan kaikenlaista, mutta mullahan on ollut jopa yllättävän pitkäaikaisia harrastuksia, kuten ratsastus ja partio. Sitten hetken huumaa ovat olleet myös mm. laskuvarjopomppuilu, bodypump, ja en edes muista mitä kaikkea.

2. Pelkäätkö jotain eläintä, miksi?
Noiden lintujen kanssahan oon koko ajan kusessa. Voi olla vaikea tajuta, mutta varpunen on mulle niin paha, että herään yöllä omaan huutooni lintupainajaisten kans. Ja pelkään mää kyllä hiiriäkin aika kuolettavasti.

3. Kuinka hemmottelet itseäsi?
Vaikka käyttämällä aikaa tämän blogin kirjoittamiseen. Pääsääntöisesti buustaan itseeni kuitenkin Cokiksella.

4. Vaikuttaako ihmisen pukeutuminen suhtautumiseesi häneen?
No jos viuhtoo menemään niin vimmatun sliipattuna, niin kyllähän se vähän pelleltä näyttää. Että paremminki vähempi on enempi.

5. Mitä teet yleensä ystäviesi kanssa?
Suunnittelemme tapaamisia, tyttöjen iltoja ja virkistäytymistä, kunnes joku oksentaa, on vesirokossa tai muuten vaan katastrofin keskellä.

6. Millä sivuilla vietät netissä eniten aikaa?
Facebook ja Instagram vie muuten aika ison osan päivästä. Ja varokaa sitä Sanajahti-peliä! Hei, oonko muuten maininnu, että olin kerran kokonaistuloksissa toisena (!).

7. Kahvi, tee vai kuuma kaakao?

Cokis.

8. Mikä on ääni, joka saa sinut aina iloiseksi?

Kun koneet hyrskyttää reippaasti menemään.

9. Millaisena näet hyvän elämän?

Terveenä, yritteliäänä ja sosiaalisena.

10. Millainen oli ensimmäinen kertasi moottoriajoneuvon ohjaimissa?

Se on täällä maalla niin luonnollista, että jollakin ajetaan, kun ylletään polkimille. Kuvassa ajetaan autolla siskon kanssa.

11. Minkä oppiaineen lisäisit peruskoulun opetussuunnitelmaan? Minkä poistaisit?

Koulu on hankalaa tämmöiselle, joka ei jaksa istua ja kuunnella, vaan pitäisi saada oivaltaa eri tavalla. Poistaisin turhan ulkoa opettelun "hauki on kala"-menetelmällä ja opettaisin enemmän mistä tietoa haetaan. Ja toivoisin, että yrittäjyys nähtäisiin työllistymisen mahdollisuutena.



Ja nyt ne haasteet (osaan laskea yhteentoista, mutten nyt jaksanut niin pitkälle)


Maalaiselämää korven keskellä
Böndeboogie 
Keltaisen talon tarina
Lakson maatila 
Maailman kotkotukset
Tavallista (fitness) elämää? 

Olipa homma keksiä kysymykset, mutta tässä ne tulee:

1. Missä asiassa olet viimeksi onnistunut hyvin? 

2. Jos sulla ois blogin kirjoittamiseen rajattomasti aikaa ja rahaa, niin mitä kehittäisit?

3. Mikä on parasta mitä oot voittanut arpajaisista?

4. Mikä eläin ei ikinä muuta sun kans samaan talouteen? (vannomatta paras..)

5. Mitä leivot mieluiten?
6. Mikä bloggaamisessa ärsyttää eniten?
7. Kerroppa sun salainen grilliherkkubravuuri!
8. Mikä on rakkain sinusta otettu valokuva?
9. Suosikkimarjasi?
10. Jos saisit  käytettäväksi koneisiin ja laitteisiin 10 000 euroa, mitä ostaisit?
11. Mikä on vuoden paras päivä?

Viljelijän hermoromahdusta liikkeellä Pohjois-Suomessa

Viikko alkoi kylvöaikaan vahvasti liittyvällä hermoromahduksella. Yksi vilkaisu säätiedotukseen ja pam, kriisi on päällä. Maailma loppuu just nyt, kun paripyörät on laittamatta ja kärry putsaamatta. Just nyt on se hetki, kun voi kylvää (eri asia kannattaako) ja sen jälkeen se ei onnistu välttämättä vuosikymmeniin. 

Hermoromahduksen saanut viljelijä on epärationaalista katsottavaa. Siinä tilassa hän säntäilee päämäärättömästi sinne tänne, soittelee joka paikkaan hätäpuheluita ja rasittaa pumppua usean juoksulenkin edestä. 

Sivullisen silmiin hermoromahdus saapuu täysin yllättäen. Vielä tunti sitten kaikki oli hyvin, ja nyt koko valtakunta on sortunut, vaikka ulkoiset merkit eivät varsinaisesti siihen viittaakaan.

Hermoromahdustilassa olevaa viljelijää ei oikeastaan voi auttaa. Hänen kannattaa antaa mesota kaikessa rauhassa, koska kiinni pitäminen voi aiheuttaa sen, että hän vahingoittaa itseään säntäillessään. Oireisiin voi saada helpotusta katsomalla säätietoja myös eri palveluista mahdollisimman tiheästi ja analysoimalla niitä. Tieto siitä, ettei naapurissakaan kylvetä auttaa myös akuutteihin oireisiin. 

Ihana iso piha

Kun ison pihan kasvatti bongaa asuntoilmoituksesta fraasin "ihana iso piha", hän haistaa vaaran. Kun on ala-asteelaisena ruohinut kasvimaata puoli päivää Lauantaipussi-palkalla, kykenee aavistamaan, että pihaleikkien ja käyskentelyn sijaan isolla pihalla, no raadetaan.

On kasvimaa, on kasvihuone, on marjapensaat, kivetys, nurmikko ja sorakuja. Kaikki vaativat oman osuutensa. Ennen kuin oman pihan tuotoksia nautitaan aurinkovarjon alla, koko kesä käytännössä painetaan niska limassa niiden eteen.

Isolla pihalla haravointia riittää. Kylkilihakset saavat siinä enemmän kyytiä, kuin puoli vuorokautta kylkilankussa. Ruohonleikkuu koettelee lössähtänyttä ruumista, kuin puolimaraton aavikolla. Reisilihakset saavat kasvimaalla kykkiessä saman treenin, kuin nostaisit prässissä kuusi kertaa oman painosi verran. 

Ja kuten niin monessa muussakin lajissa, tässäkin touhussa kuusikymppiset muorit vetää perinteisellä oikealta ohi. Kun kämmen rakoilla suunnittelet siirtyväsi lepäämään, muorit kysyy, että "No? Onko joku hätänä? Kaadetaanko seuraavaksi tuo terijoensalava?". 

Vanha isäntä: "Kylläpä Maijalla kasvaa niin rehevästi tuo kasvihuone"

Kun on niin kiire, ettei ehdi ajatellakaan

Maaseudulla eletään hidasta elämää, nautitaan luonnosta ja vuodenaikojen vaihtumisesta, kyläillään naapurustossa ja leivotaan leivinuunissa leipää. Ei, ei ja ei. Valitettavasti ruuhkavuodet ovat löytäneet tiensä myös tänne, minne navigaattori ei niinkään.

Kaltaiseni hattaran ajankäyttö ilmeisesti pyllähtää viimeistään siinä vaiheessa, kun kuvioon astuu ipana. Yllättäen ollaan siinä pisteessä, että aamupalan joutuu korvaamaan cokiksella, lakanoiden vaihtovälin kertomaan viidellä, haravoinnin voi unohtaa kokonaan ja koko elämänsä sopeuttamaan tiukalla leikkauslinjalla.

Muutamista asioista pyrin pitämään kiinni: Pesen hampaita aamuin illoin vähintään 2 minuuttia (no hätätilassa joustan kestossa, mutta saa olla jo aika hätä), saan pelata Sanajahtia joskus joutaessani, kuten automatkoilla, kun joku muu ajaa, vaikka samaan aikaan voisin tilata polttoainetta tai puhua parisuhteesta, keitän kahvit aamuisin klo 7.30, ja ne juodaan työntekijän saapuessa 7.45. Muuta en nyt tähän hätään keksi.

Kun ennen koirille annettiin illalla erikoisateria herkkuineen, nykyään kippaan lennosta JahtiVahdit kuppiin ja siinä se. Kissa on oppinut, että ovesta mennään välittömästi sen auettua, koska kellään ei ole aikaa norkoilla siinä sekunteja laskemassa. Parhaimmillaan kiireinen huusholli toimii kuin hyvin treenattu armeijan yksikkö: Jokainen tietää roolinsa ja toimii viivyttelemättä ja käskyjä kyseenalaistamatta. 

Kaltaiseni elohiiri on kaamea ystävä, yhteistyökumppani ja työnantaja. Anteeksi sinä, joka odotat puheluani, sähköpostiani tai rankakuormaa. Joo, siihen menis ehkä minuutti, mutta sille minuutille on niiin monta ottajaa. Mutta hei, sitten eläkkeellä! 

Kävelkööt ne, joilla on aikaa.

Jännitys tiivistyy: Itävyyskoe

Tälläisen stressaamiseen taipuvaisen henkilön ei välttämättä kannattaisi jättää viljojen itävyyskokeita toukokuun puoliväliin. Asiaan vihkiytymättömille suomennettakoon, että itävyyskoe on tehtävä, jotta ois jotakin kylvettävää, joka itäisikin siellä maassa. Toukokuun puoliväli alkaa olla sarjaa "myöhäistä rykiä, kun vellit on housussa", jos varasto on suutareita täynnä. No, tästä hieman tiukahkosta aikataulusta johtuen meillä on käyty seuraava keskustelu noin kolme kertää päivässä:

"Ei nämä idä."

"Kyllä ne itää."

"No eihän idä! Nämä on homeessa!"

"Eikä ole. Kyllä ne vielä itää."

"No entä jos ei idä?"

"Kyllä ne itää."

No itää ne. Olen pelastettu. 

Havaintoja elämästä

Kakkelssonin levitys keskeytyi tänään, kun pelto muuttui kevätsateiden ansiosta lölleröksi. Nyt jäädään sitten odottamaan niitä kevätpaisteita, jolloin meidän taloudessa päästään käsittelemään joka vuotista ykkösteemaa: Ilmastointia.

Vanha isäntä osti uuden traktorin vuonna 2009, muttei peruspessimistinä ottanut siihen ilmastointia, koska "Se ei kuitenkaan toimi." No minä optimismin oppilapsi sitten päätin viime syksynä asennuttaa siihen ilmastoinnin, mutta sittemmin pessimistileirin henkselit ovat alkaneet paukahdella, koska se ilmastointi tosiaan on mallia lehmänhönkäys, ts. ei välttämättä kannata laittaa välihousuja. Vaikka nupit kaakossa töryytät "viileää" ilmaa päin lärviä, niin tehokkainkin rexona pettää ennen ensimmäistä evästaukoa. Jäämme seuraamaan tilannetta. Olen ryhtynyt toimiin asian korjaamiseksi ja eräiden henkseleiden hiljentämiseksi. 

Aina puhutaan sokerin vaaroista. Se on riippuvuutta aiheuttavaa myrkkyä ja blaa blaa. Koskaan ei puhuta sokerin hyödyistä. Tänään olin koko päivän ulkoilun jäljiltä niin uupuneessa tilassa, että epäilin jo nukahtavani rattiin, mutta sitten join hieman limua ja söin puoli pussia irskareita ja nousin uuteen uskoon. Että periaatteessa tässäkin tapauksessa sokeri parhaimmillaan pelasti henkeni.

Pidä aina ea-välineet mukanasi.

Pääskyset saapuivat tällä viikolla. Niistähän saa ilmeisesti puhua vain rakastavaan sävyyn, kuten "Ensimmäinen pääskynen saapui: Kesä on täällä!" 

tai "Pääskysestä ei päivääkään!". Ei kuulkaa ne pääskyt kesää tee, vaan julmetun sotkun. Nyt meilläkin kilpaillaan, että kuka saa pesänsä tehtyä mehevimpään paikkaan, kuten autotallin kattotuolille tuulilasin päälle tai halliin hitsauskypärän kohdalle. Kukaan ei sano, että "Kylläpä sieppaa, kun tänään viuhtojat saapuivat sontimaan koko tontin". Mutta joo, siis pääskyt on täällä, jippii! 

Siitä en ota mitään vastuuta, että tämä on pääskynen. Kuva netistä

Älä lyttää ketään somessa

Sosiaalinen media on pelottavan voimakas media, jota suurin osa käyttää ilman minkäänlaista kritiikkiä. Pelottavinta siellä on hurmioitunut massa, joka vuodattaa siellä kaiken kokemansa vääryden julkisena ja jakaa toisten "kauhukokemuksia" silmät sokeana. Missään vaiheessa kukaan ei ota vastuuta siitä, onko tarina yksipuolinen, onko tarina totta, loukkaako tarina jotakuta. Siellä ollaan näppäimistöjen takana vauhkoontunutta voimaa, josta kukaan ei ole vastuussa. Somessa jokaisen oma näkemys on tosi.

Yksittäiselle yrittäjälle somen lyttäyskampanja voi koitua kohtaloksi. Samaa se voi tehdä myös yksittäiselle työntekijälle. Julkisesti kirjoitettu reklamaatio, haukkumistarina tai valheellinen ilmoitus lähtee leviämään ilman, että sen kohde pystyy asialle tekemään mitään. Julkinen reklamaatio pannaan liikkeelle ilman, että itse kohteelle annetaan palautetta, tilaisuutta hyvittää mahdollinen virhe tai kertoa omaa puoltansa tarinasta. 

Oman yrittäjätaipaleeni aikana olen toimittanut puutteellisia tilauksia, mukana on ollut eriä, joiden laatu on osoittautunut puutteelliseksi, asiakaspalvelutilanteissakin olen epäonnistunut. Nämä asiat olen kuitenkin saanut hoitaa yhdessä asiakkaideni kanssa. Julkiseen rovioon joutuminen olisi vienyt kaiken.

Muistan nuoruusvuosilta, kun työskentelin tiskarina ja sain reklamaation, kun lounaslinjaston tarjottimet olivat tiskin jäljiltä märkiä. Sekin, pieni moite, jäi mieleen ja sen jälkeen ei allekirjoittaneen keittiöstä ole astiat märkänä lähteneet kenenkään kynsiin. Harmittaa niiden nuorten puolesta, jotka työuraansa aloittelevat ja joutuvat julkiksen lynkkauskampanjan uhreiksi. Se jättää ikuisen arven.

Pliis, älä oikeasti jaa hyvää hyvyyttäsi kaikkea paskaa somessa. Lyttäyksen kohdekin on ihminen, yritys jonkun elämäntyö, joku ilmoitus silkkaa valhetta tai kiusantekoakin. Älä usko kaikkea. Ja itse voit omat vääryytesi hoitaa suoraan kohteen kanssa.

Kupla näyttää toiselta puolelta aivan eriltä.

Lähiruokaa Sotkamossa

Jostain syystä nämä lähituotteet kiinnostavat entistä lähiruontuottajaa, ollaan sitten missä päin tahansa. Tällä kertaa törmäsin hienosti sijoiteltuun lähiruokahyllyyn Sotkamo K-supermarketissa. Ei tarvinnut paikallisia tuotteita hakea kissojen ja koirien kanssa, vaan niihin törmäsi heti kauppaan astuessa. 

Tarjolla oli monenlaisia tuotteita, vaikkakin esim. viljatuotevalikoima olisi voinut olla laajempikin. Ostoskärryyn asti päätyi Juntulan mustikka-kauramurot, sekä Vuokatin Viinin Kuohuva mansikkajuoma ja Hovimestarin kastike. Joskus muutama vuosi sitten käytiinkin tuolla Vuokatin Viinin tehtaanmyymälässä. 

Näin se just pitääki hoitaa, että myydään jo sijoittelulla se lähituote turistille. Ne eurot kun jäävät paikkakunnalle.