Sateiset kelit edesauttavat epätoivon syntyä. Sitä edesauttaa myös se, että joka puolella on tekemätöntä hommaa vaikka Suomen armeijalle, mutta omassa kämmenessä töröttää peukalo pahimmoilleen keskellä. Ihminen kaipaa sitä, että voi katsoa työnsä tulosta sillä silmällä, että "Vau, parempaan en ois pystynyt.", mutta sen sijaan nyt saa silmäillä kaikkea, mikä on päin berberiä. Ja kun ei itse oikein älyä mistään mitään tai osaa paljo mitään. Vähemmästäki hävettäis.
Tämä itsesäälinen vastarinta kulminoituu luonnollisesti lauseeseen: "Kukaan ei tajua miltä musta tuntuu!". Paitsi sitten, kun rupeat miettimään muita nuoria maanviljelijöitä, niin kaikilla taitaa olla vähän sama juttu. Ehkä joku kuitenkin saattaa tietää miltä musta tuntuu.
Kapinahengen kruunasin vielä optimistinen laskelma mahdollisesta vankilasta vapautumisesta:
"Vuonna 2019 lähen nosteleen koko hommasta. Sitte mua ei pakota enää kukaan, ei edes Mela."
- hetken mietintätauko -
"Paitsi pankki."
Kapina on kukistunut.
 |
| Tuijotan sut kuoliaaksi. |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Anna paukkua