Kaaoksenkuningatar kontrolliin

Tuntuu oudolta lähteä kehuskelemaan omilla saavutuksillaan, mutta koska olen aina ollut aivan toivoton kaaoksenkuningatar, niin haluan kertoa, että siitäkin jamasta voi kehittyä keskitasoiseksi normaaliyksilöksi. Ihan pikkuremontista ei ole kyse, koska olen aina ollut melko toivoton hattarapää. Unohdan nopeasti asiat, viihdyn kaaoksen keskellä, keskityn puutteellisesti ja menen aika vauhdilla moneen suuntaan.

Mutta itsensä opettaminen uusille tavoille ei olekaan mahdotonta! Nautin valtavasti arjessa, kun huomaan konkreettisesti kuinka omia toimintatapoja parantamalla, arki on helpottunut monella tavalla.

Esimerkiksi laskut ja kuitit: 

Vanhalla Maijalla niitä kuljeksi siellä täällä, kuitteja oli muovikasseissa, autossa, postipinon pohjalla, joten osa jäi pysyvästi pois kirjanpidosta. Kirjanpito toimitettiin suurin piirtein muovikassimoodissa kerran vuodessa toimistoon, jossa tarvittiin vähintään Supon entisiä tutkijoita selvittämään kuittikaaos kondikseen. Nyt on leuhka olo, kun ne on pilkuntarkassa järjestyksessä kansiossa ja helppo joka kuukausi toimittaa tilitoimistoon sirtämällä kirjekuoreen.

Ruoka

Liityin 2016 keväällä pitkin hampain Fitfarmin kuuden viikon verkkovalmennukseen ihmetellen, että tarviiko aikuinen ihminen oikeasti maksullisen verkkokurssin, että joku kertoo miten pitää syödä. No ilmeisesti tarvii, koska se oli varmaan yksi viisaiten sijoitettu nelikymppinen. Sain kurssin aikana jonkin käsityksen asiallisesta ateriarytmistä ja aterioiden koostamisesta, vaikken puntarintarkasti suorittanut. Mihinkään riisikakkujen ja kanapalojen puntarointiin ja ruokakikkailuun minulla ei ole aikaa, eikä mielenkiintoa, mutta tervejärkisyyttä voi käyttää myös tässä. Nyt vähän hirvittääkin ajatella entistä ruokavaliota, jossa useampi ateria saattoi hoitua Tuplalla ja Cokiksella. Toki niitä nautin nytkin, mutta koitan syödä edes jotakin järkevää alle.

Myöhästely

Myöhästelijä on optimisti. Kyllä tässä kerkee. Ouluun ajaa 20 minuutissa. Käyn matkalla vielä kaupassa, kun on tuota aikaa. Ja sitten onkin paniikki. Ja sitten ollaan myöhässä, mutta koska olet aina, kukaan ei soita hätäkeskukseen. Tässäkin ihme kyllä voi kehittyä! Kun ei oikeasti laske mielestään realistista aikataulua, vaan laventaa joka suuntaan, niin homma yleensä onnistuu. Jos pitää olla 15 minuutin ajomatkan päässä tasalta, ei kannata lähteä varttia vaille, vaan puolelta. Yksinkertaista. Oon vaan tajunnut, että vaikka lähtee kuinka törkeän aikaisin, yleensä aikaa ei jää pahastikaan yli.

Salasanat 

Joka kerta johonkin palveluun kirjautuessa alkoi se rumba: Mikä tän salasana on? Ai ei oo tää. Oisko tää? Ai ei. Kirjoitinko johonki sen ylös? *raivokasta etsintää* Tilaa uusi salasana. Odota. Ota uusiksi. Ai se onkin tuo toinen sähköposti jne. Nyt olen koonnut käyttäjätunnukset ja salasanat suojattuun paikkaan. Oon sieltä tsekannut jo kymmeniä kertoja ja säästänyt hirveästi hermoja.

Nyt julkaisen tämän omakehun ja ensi viikolla myöhästytään maanantai-aamuna kerhosta, lihon 2 kg pelkällä limsalla, saan verottajalta ankaran tiedustelukirjeen ja lukitsen vahingossa omavero-tilini. Mutta  WE CAN DO IT! 

Käsityöihminen ilman lahjoja

Peruskoulun läpäisemiseksi suurimmaksi kompastuskiveksi kohdallani oli koitua käsityöt. Vikana ei ole se, ettenkö olisi innostunut aiheesta, päinvastoin! Innostun välillä aivan valtavasti, näen mielessäni hienot lopputulokset ja tartun toimeen. Ongelmaksi muodostuu vain toteutus. Suuret luulot ja ”helpot” ohjeet ajavat minut siihen umpikujaan, että lopputulos ei ole tunnistettavissa. 

Ala-asteella opettelimme kutomaan. Minusta se oli oikein mukavaa. Muistan kun yritin saada silmukoita irtoamaan puikoista ja jouduin lopulta lopettamaan irroittelun, koska koulun kirjaston puupöytään painui puikoista syviä reikiä. Käsialani lienee siis tiukka.

Ompelukoneella ompeluhan on myös mukavaa. Ongelmaksi muodostui siinä se, että en pysy reitillä. Opettaja istutti harjoittelijan viereeni vahtimaan, että ompelisin edes hetken suoraan. Tyylini lienee vapaamuotoinen.

Seuraavaksi ongelmaksi alkoi muodostua se, että meidän täytyi kutoa säärystimet. Niitä tehtiin lopulta koko suvun naisten voimin, jotta taistelun jälkeen kouluun saatiin viedyksi yksi S-koon säärystin ja toinen XL-koon säärystin. Ne riittivät peruskoulun läpäisemiseen. Designini lienee siis omalaatuinen ja toteutustapa verkostoihin perustuva.

Yläasteella valitsin paljon käsityökursseja. Ompelin innokkaasti pyjamahousuja ihanasta kankaasta. Sitten lopulta kävi niin, että jouduin lyhentämään toista lahjetta syystä, jota en muista ja lyhensin vahingossa liikaa. Lopputulos oli suloiset pyjamahousut, jotka jättivät toisen nilkan paljaaksi. Kaavojen noudattamistapani lienee boheemi.

Nykyään alan hiljalleen jo vaistota vaaran. Kun näen lehdessä, Pinterestissä tai livenä jonkin ihanan käsityön, en enää automaattisesti ajattele, että teen sen käden käänteessä itse, vaan lähinnä mietin, että olisiko joku, joka voisi tehdä sen minulle. Elämässä en siis ole oppinut käsitöitä, mutta verkostoitumaan ja löytämään jonkun, joka osaa nekin asiat, joita en itse osaa.

10 kotimaista lemppariani

Toteutin jokin aika sitten Instagramissa kuvasarjan kymmenestä kotimaisesta suosikki elintarvikkeestani. Tässä tämä kymmenikkö tulee vielä bloginkin puolelle. 

 

1. Sahlmanin Minttutoffee

Eka lempparituote on aivan taivaallinen, pehmeä, suussa sulava, Sahlmanin toffee. Tämä minttu on ihan the ykkönen, salmiakkikin on toki hyvä ja muita en oo juuri maistanut. Jos tykkäät toffeesta ja mintusta, tämä on kaikki haaveesi pakattuna muovikääreeseen.

#sahlman #toffee #minttu #kotimainen #lähiruoka #lemppari

 

2. Leipomo Rosten: Siemennäkkärit

Varoitus, huumausaineen veroisesti koukuttavia, pakko syödä monta, vaikka aikoo ottaa vain yhden. Kuvassa oleva pakettikin on avattu, koska riippuvainen ei ole ehtinyt kuvata ennen avaamista. Näkkärin ei kuulu olla herkkua, mutta tämä rikkoo räikeästi sitä sääntöä. 

#siemennäkkäri #näkkileipä #leipomorosten #rosten #kotimainen #lähiruoka #lemppari

3. Savilaakson Ohrarieska

Vuonna 2013 presidentin itsenäisyyspäivän vastaanoton tv-lähetyksessä juttelin uunituoreesta ohrarieskasta; tässä on sellainen rieska, joka edustaa sitä mielikuvaa, joka minulla rieskasta on. Rieskan suhteen on paljon alueellisia eroja. Savilaakson ohrarieska on paikallinen tuote, kaupasta ostettaessa usein uunilämmin. 

#savilaaksonleipomo #ohrarieska #kotimainen #lähiruokaa #lemppari

 

4. Kujalan tila: Jauheliha.

Ensin ajattelin, että onko tylsempää lempparituotetta kuin joku jauheliha, mutta en voi ohittaa jauhelihaa, joka on mullistanut mun ruuanlaiton. Nimittäin. Tämä ei ole ollenkaan sama jauheliha kuin se kaupan kiharainen jauhelihakuutio, joka paistaessa lilluu vedessä tai rasvassa ja tuoksahtaa vainajalle. Tämä on ihan eri, eikä paluuta kiharakuutioon ole. Tämä on siis Hailuodosta Kujalan tilalta, ostettu Rekosta. 

#kujalantila #jauheliha #kotimainen #lemppari #lähiruoka #reko #rekoliminka #rekooulu

5. Kokkikartano Pinaattikeitto

Fiilikseni syömisestä ja erityisesti kokkaamisesta on useimmiten nihkeä;pakollista pahaa. Siksipä jokainen eines, jota pystyn syömään (montaa ei pysty, koska niissä on törkeästi sipulia ja valkosipulia), ansaitsisi kiitospuheen ja mitalin. Kokkikartanon pinaattikeitto on paras. Tämän koko lempielintarvikehässäkän toteutus ilman eineksiä ois melkein teeskentelyä. Tätä ostan aina. Vaihdan vaikka kauppaa, koska en kelpuuta muuta. Tätä on nytkin jääkaapissa odottamassa kriisiä, kun mitään ei huvita kokata ja mikään ei lystä. 

#kokkikartano #pinaattikeitto #kotimainen #elintarvike #lemppari #einesruoka

 

6. Valio Koskenlaskija Cheddar

Lempparituote kuutonen liittyy vahvasti hampurilaisteemaan. Kotitekoiset burgerit on yksi mun harvoja bravuureja. Salaisuus piilee täytteissä, jopa eineshamppareista saa täytteillä loihdittua gurmeeta. Yksi salainen ainesosa on nämä Valion Cheddarviipaleet, joiden koostumus ja sulavuus on juuri oikeanlainen. Plussaa pitkästä päiväyksestä, eli voi ostaa jääkaappiin kestona odottamaan hampurilaishetkeä. Valion tuotekehitys on muutenkin varsin esimerkillistä ja tähän lempparisarjaan olisi voinut päätyä moni muukin Valion tuote, mutta tämä on sellainen, jonka haluan vinkata. 

#valio #lemppari #cheddar #kotimainen #joutsenlippu eli #hyvääsuomesta

 

7. Auran kurkkumajoneesi

Edelleen jatketaan hampurilaislinjaa. Hampurilaisen yksi tärkein osa-alue on MAJONEESI!! Mutta hyviä valmismajoneeseja saa etsiä kissojen ja koirien kanssa. Auran kurkkumajoneesi on meillä päätynyt jääkaapin vakiovarustukseen. Kuvan pakkaus on vähän rajusta avaamistavasta johtuen etiketiltään puutteellinen. 

#majoneesi #auran #kotimainen #lemppari #elintarvike

 

 

8. Haapalan maalaisjuustoleipä
LEIPÄJUUSTO, juustoleipä, siitä ei tämä kansa pääse yksimielisyyteen edes nimen osalta. Minulle se on leipäjuusto, ja sen täytyy olla Haapalan. Se on sopivan ohut ja sopivasti paistettu. Ikinä en ole leipäjuustoa kokeillut itse valmistaa, koska aivoni on ohjelmoitu niin, että se ostetaan kaupasta.
#lähiruoka #leipäjuusto #haapalan #juustoleipä #vaalanjuustola #lemppari #kotimainen #elintarvike #hyvääsuomesta #joutsenmerkki

9. Fazer Pure Dark-tummasuklaa

Olen takinkääntäjä mitä tulee tummaan suklaaseen. Olen julistanut sanomaa, että se on tarpeetonta kurjuutusta ihmisille, joilta on kaikki muukin kiva kielletty, se on kuin laimentaisi kuohuviiniä vedellä tai vaihtaisi mansikkakakun riisikakkuun. Mutta ei, tämä Fazerin tumma minttusuklaa on oikeasti niin mahdottoman hyvää. Made in Finland. Jos tällä edes joskus saa sammutettua tulipalon ilman, että tarvii Maxi-Tuplaa tai Snickersiä, niin kyllä kannattaa ostaa! 

#fazer #tummasuklaa #suklaalevy #lemppari #kotimainen #elintarvike

10. Kinnusen myllyn luomuvehnäjauhot

Lempparituote-sarja on entisenä myllärinä pakko lopettaa viljatuotteisiin. Kun ostan jauhoja tai hiutaleita, se on minulla aina arvo-asia, tärkeä päätös. Ulkomaalaista tuotetta en tässä kategoriassa, tällä taustalla, halua ostaa. Siksi halusin säästää viimeiseksi utajärvisen Kinnusen myllyn luomujauhot. Sillä myllyllä ja perheyrityksellä on mun mielestä harvinaisen suoraselkäiset arvot. Tuotteet ovat priimaa. (kuva kinnusenmylly.fi) 

#kinnusenmylly #lähiruoka #hyvääsuomesta #joutsenlippu #lemppari #elintarvike

Liian kunnolliset ihmiset

Näin kaupassa veikeän värisiä johtojen järjestelyyn tarkoitettuja tuotteita. Siis jatkojohtojen niputtamiseen ja kaapeleiden organisointiin liittyen. Ajattelin, että onpas hienoja. Teki mieli ostaakin. Sitten aloin miettimään, etten kyllä taida tuntea ketään, jonka jatkojohdot olisivat silleen järjestelmällisesti niputettu, piilotettu ja aseteltu pidikkeisiin. Paitsi ehkä veljelläni, mutta hänenkin kohdallaan lapsiperhearki lienee vieneen suurimman terän johdonniputustaipumuksesta. Aloin miettiä, että on ominaisuuksia, joita löytyy vain todella, erittäin, epäluonnollisen kunnollisilta ihmisiltä. 

Kuva Clas Ohlson, missä näitä ihmelaitteita oli tarjollakin

1. Jatkojohtojen järjestelijä

Johdot matelee normaalilla kuolevaisella sellaisena epämääräisenä johtokäärmeenä television takana, josta imurilla suihkitaan enimpiä pölysutturoita tiehensä. Jos kuitenkin tunnet jonkun, jolla johdotkin on organisoitu ja verhoiltu, on aika pysähtyä hetkeksi ihmettelmään ja ottaa vaikka hattukin päästä. Nyt ollaan nimittäin järjestelmällisyyden mestaruussarjassa. Omassa olohuoneessani antennijohto tulee kotoisasti olohuoneen katosta, ja roikkuu siinä kuin muistutuksena arjenhallinnan haasteista. Joskus sitä katselen, että tarttisko tuolle tehdä jotain, mutta toistaiseksi ei ole tarvinut. Luovuttaisin sen mielelläni johtojärjestelijän napakkaan huomaan.

Näitä utopistisia laitteita saatavilla Clas Ohlsonilta, josta kuvakin lainassa

.

2. Juhlamuistajat

Tänä aikana juhlamuistamiset voi hoidella pikaisesti Facebookissa, messengerissä tai missä vaan, missä kirjoitat kahdessa sekunnissa ”Onnea” ja se on sillä hoidettu. Mutta, on olemassa se yksi ihminen, joka on painonsa arvosta kultaa ja silkkaa toisten huomioimista, joka muistaa syntymäpäivät, toimittaa nimipäivänä itse askarrellun kortin, tuo pääsiäisenä markkinoiden suurimman suklaamunan ja kasaa jouluksi personoidun kokoelmalahjan, jota ei voi kuvitella olevan olemassakaan. Täysin pyyteettömästi he toimivat samalla kaavalla vuodesta toiseen, vaikka itse useimmiten saavat tyytyä lukemaan näytön ruudulta 300 kertaa ”Onnea!”. Juhlamuistajat ovat ihmiskunnan kruunu, jonka sattuminen lähipiiriin on arpajaisvoitto, jota harva ansaitsee. 

Ihan sukulaisille tiedoksi, että kuva on Pinterestistä, ei mun lahjavarastosta

3. Arkkupakastamisen organisaattori

Arkkupakastin on ihmisellä sitä varten, että kun huomaa, että ”Apua helkkari taas menee kaikki ruuat pilalle ja hävikkiruokatilastot paukkuu”, ne ruuat nakataan kiireenvilkkaa arkkupakastimeen kuin mustaan aukkoon, unohdetaan sinne ja syötetään kolmen vuoden päästä koiralle. MUTTA, uskokaa tai älkää, jossain on ihminen, joka

• sulattaa pakastimen kahdesti vuodessa
• järjestää tilanjakajilla tavarat pakastimeen aihealueittain
• laittaa päivämäärän kaikkiin paketteihin
• syö ne järjestyksessä pois, pitää listaa sisällöstä ja huolehtii, ettei mikään jää pakastimeen liian pitkäksi aikaa odottamaan käyttöään
• syö syksyisin pakastimen tyhjäksi uuden sesongin alta

Ei sellainen ole tavallinen kuolevainen ollenkaan. Tavallisen kuolevaisen arkkupakastimessa on päällimmäisenä jäätelöt ja pohjalla jotain 2000-luvun alkupuolelta. 

Luukku kii ja mielenrauhaa

Romanttisia häämatkoja

Maaseutu ja romantiikka liittyvät vahvasti yhteen. Kuulin erään viljelijäpariskunnan häämatkasta, joka pari-kolme vuosikymmentä sitten oli suuntautunut Viron maaseudulle. Tuore morsian oli huussissa istuessaan vaistonnut jotakin outoa takapuolensa läheisyydessä. Navetan päähän kyhätyssä toiletissa, takapuolta oli nuuhkuttanut lehmä. Siinä vaiheessa sulhanen tiesi tehneensä elämänmittaisen, hyvän valinnan, kun morsian oli eväänsä väräyttämättä toimittanut asiansa loppuun lehmäseuralaisen seuratessa tilannetta alaviistosta.  

Lähipiirissäni erään pariskunnan häämatka sujui syksyisissä tunnelmissa, kun elokuisten häiden jälkeen häämatka vietettiin niin, että poikkeuksellisen sateisesta syksystä johtuen sulhanen pui märissä olosuhteissa ja morsian odotti traktorin kanssa pellon reunalla, että sulhasen vilkuttaessa valoja, lähti vetämään puimuria irti. Samainen rouva sai kaksikymmentävuotishääpäivälahjaksi mattotelineen.

Itse vein poikaystävän ensitreffeillä irroittamaan pannuhuoneen syöttölaitteeseen tullutta hakejumia. Siinä savunhajussa kangella haketta irroitellessa varmaan deittikumppanille valkeni aika kattavasti kokonaiskuva minkälainen elämänkumppani olisi tarjolla. Alkukankeus oli kerralla kangettu irti, kirjaimellisesti. 

Treffejäkin on maaseudulla tarjolla monen tyyppisiä. Ei ole ollenkaan epätavallista, että treffeillä mennään esimerkiksi katselemaan rankakasoja. Tämä rankakasojen katselu ei ole mikään kiertoilmaisu millekään muulle toiminnalle, vaan ihan juuri sitä itseään: Rankakasojen katselua. Muita potentiaalisia ideoita voisivat olla esim. romuliikkeessä käynti (katoava kansanperinne), koneliikkeiden pihojen kiertoajelu tai valvatintarkkailuretki. Treffien päätteeksi voidaan vaikka käydä kahvilla, anoppilassa. 

Herkulliset leivonnaiset kohtasivat tosielämän vol. 3

Jahas, saanen esitellä taas muutaman luottoreseptin. Nämä helpot perusleivonnaiset tuovat juhlavuutta arkeen ja saat valmistettua nopeasti herkulliset tarjottavat niin juhlaan, kuin arkiseen kahvihetkeen.

Unelmatorttu

Unelmatorttu on perinteinen ja helppo kestosuosikki... (kuva maku.fi:stä)

...jonka  räjähtämisen voi tarvittaessa varmistaa myös tiputtamalla yllä olevasta kaapista painavan astian sen päälle, mikäli on päässyt käymään niin, että torttu on siihen saakka onnistunut yli odotusten.

Fantasiakakut: Paloauto

Lasten synttäreillä juhlapöydässä sulostuttaa paloautokakku..Kuva: Netistä, ei meidän kahvipöydästä

Tämä paloauto vain näyttäisi käyneen astetta kuumottavimmissa työtehtävissä ja sulaneen matkalle.

 Mustikka-murupiirakka

Mustikkapiirakan sesonkiaika lähestyy. Päälle kannattaa taikoa rapea murutäyte. (Kuva:The Girl who ate..)

Mustikkapiirakka voi uunista tultuaan olla myös oksennusta jäljittelevässä olomuodossa. 

  Britakakku

Ihana keveä britakakku mansikkatäytteillä vie kielen mennessään ja valmistuu helposti. (Kuva K-ruoka)

Britakakku voi näyttä myös sieltä niin kuin yli olisi ajettu traktorilla.

Huonekasvi-bonus

Reunustraakkipuu on helppohoitoinen, ihanan vehreä joka kodin huonekasvi (Kuva jostakin netin syövereistä, jossa kastelusta vastaa joku muu)

Vihertää ihan niin, että häikäisee. Huomaa kasvua tukeva muovihaarukka.

 

Korkean riskin keittiössä kokeilussa ternimaito

Meillä kun ei elinaikanani ole enää ollut lehmiä, niin kuulun siihen sukupolveen, jolle ternimaito on melko vieras raaka-aine. Siksipä keittiössäni siirryttiin korkean riskin tilaan, kun aloin jalostamaan Leean lähettämää ternimaitosankollista erinäisiin muotoihin. Sain simppelit ohjeet, että munia ei tarvi käyttää ja jauhojakin vähemmän (jonka muuten unohdin ainakin pannarin kohdalla). Osan maidosta käytin heti ja osan pakastin pulloihin.

Ensimmäisenä aloitin korkealentoisesti uunijuustosta. Vanhaemäntä sattui olemaan käymässä, joten oli vastaamassa kysymykseeni "Pitäisikö tätä sekottaa täällä uunissa?". Kuulemma ei. En sekoittanut, se hyytyi, ulkonäkö oli jotenkin rujo, mutta lopputulos syötävä.

Sitten tein lettuja. Niiden paistamisessa olen melko mestari, joten ei ongelmia.

Eilen tein pannaria, joka osoittautui onnistuneimmaksi. Tosin laitoin mahdollisesti vähän liikaa varmaan jauhoja, koska pannarista tuli melko rapeaa, mutta suurin onnistumisen mittari on menekki, ja se oli ennätyksellinen, joten pannari voidaan luokitella parhaiten menestyneeksi. Noin helppoa kokkausta ei ole olemassakaan: Taikinaan tuli jauhoja, suolaa, sokeria ja ternimaito.

Joku hieman odottavissa tunnelmissa, kun pannari on uunissa.