Nyt joku roti tuohon hommaan

Mulla on niin itseriittoinen olo, että täytyy jakaa se täälläkin. Tammikuu on nimittäin puolivälissä ja olen skarpannut paperihommien saralla niin uutterasti, että pieni itsekehu lienee paikallaan. Kuka kissan hännän nostaisi, jos ei kissa itse?

Tulee nimittäin todella järjestäytynyt ja kunniallinen olo, kun kaikki paperit on järjestyksessä. Eilen tehtiin jo veroilmoituskin, joten ei tarvi viime hetkillä paniikissa sitten huiskia menemään. Alkuvuoden kirjanpito on myös hyvin järjesteltynä. Viljakirjanpidot ja muut hömppelispömppelikset ovat myös ajantasalla. Kansiot on järjestelty ja kaikista yllättävintä, vanhoja papereita hävitetty monta jätesäkillistä!

Mun vaatehuone. No leikisti. Oikeesti tämmöistä ei oo kellään.

Tuo roinan raivaaminen on toinen asia, mistä saa todella paljon iloa. Meillä on vähän sukuvika, että tavaran haalimisen sijaan saamme enemmän iloa sen hävittämisestä. Kyllähän se aina vähän kirpaisee, kun kaltaiseni himohamstraaja hävittää jotain oleellista, kuten vanhoja tietokoneen osia ja levykkeitä 90-luvulta, vuoden 2001 kuitit, hiiren pissaamia laukkuja tai pienoistraktorin kokoisen hyytyneen kopiokoneen, mutta lopputulos on huumaava. Suosittelen!

Tähän siivousurakkaankin ajauduin vähän äkkiarvaamatta, kun rupesin vanhaa työhuonetta tyhjentämään huoneeksi ipanalle. Sitten se homma laajeni sinne mappikaappiin, jossa kopiokonekin kaikessa rauhassa, pahaa aavistamatta, lepäili. Ja sitten oli enää myöhäistä perua, kun oltiin jo vauhdissa ja rupesi hyllyt tyhjenemään. Nyt oma (hyvin järjestyksessä oleva) toimisto on muuttanut tänne olkkarin nurkkaan, eikä edes näytä niin tyhmältä, kun etukäteen pelkäsin.

Kun uskollisuutta ei enää arvosteta. Hän olisi ansainnut jäädä.

Oma kehu haisee nyt niin voimakkaasti, että jään odottelemaan, että minkä paperin olen unohtanut toimittaa jonnekin tai joku soittaa kysyäkseen, että oisko mulla se kopiokone vielä tallessa, että tarvis siitä varaosan.

Muuta aiheeseen (hatarasti) liittyvää: