Marjapiirakka goes liquid

Apua, anteeksi, että jemmaan näitä blogijuttuja täällä omassa päässäni, mutta en vain ole ehtinyt koneelle kirjoittamaan niitä ylös, vaikka monenlaista on mielessä. Mikään valtakunnan pahin kiire ei varmaan täällä meidän taloudessa asu, ja ollaan täällä vielä pakkasten takia motissa, mutta pienet potilaat tunnetusti ovat sitä mieltä, että ainut toimiva hoito tautiin, kuin tautiin, on äiti. Ja toisekseen, tekeminen tässä talossa ei lopu, vaikka tämä pakkanen jatkuisi heinäkuuhun. 

Osaan myös tehdä itseni korvaamattomaksi. Sen voi huomata seuraavasta kysymyskimarasta, jonka yhdellä lauseella, "Kirjoita siihen pilttipurkkiin päivämäärä ylös, että milloin se on avattu", voi kirvoittaa:
"Miksi?" 
"Mihin?"
"Millä?"
"Missä se tussi on?"
"Mikä päivä nyt on?"   ....

No mutta sitten vielä asiaan. Leipaisin tuossa marjapiirakan, kun siihen sattui sopivasti löytymään tarvikkeet kaapista. Oon tietoinen, että nämä vuokaan tehtävät piirakat on pääasiassa aina epäonnistuneet, mutta jotenkin lähdin taas soitellen sotaan. Ei puhettakaan, että oisin muistanut yhtään hyvää vihjettä, vaan törkkäsin uuniin koko komeuden niine hyvineen. 

Lopputulos: Hillittömästi turvonnut pohja, jonka keskellä marjalieju. Onneksi aamukahville saapuneet herrasmiehet ovat sieltä lojaalimmasta päästä ja kylmänviileästi toinen totesi toiselle, että "Meidän tarttee ottaa lautaset, koska tämä on nestemmäistä". Syödyksi tuli!

Tätä tehtiin. Marjapiirakka murukuorrutteella. Kuva netin syövereistä, miksiköhän..

Lopputuloksena marjaliisteri taikinalla.

 

Muuta aiheeseen hatarasti liittyvää: