Syömään saapumisessa viivettä

Mää kyllä ihan just lopetan tässä talossa ruokahuollon kokonaan noilta ukkoilta. On se kumma, että sitä ei passaa tulla syömään silloin, kun se ruoka on valmista. Sitten saat odotella ja ihmetellä niiden lässähtävien ruokien kans, että mihinhän ne syömämiehet nyt jäi, vaikka yritit vielä tähdätä sen ruokailun sellaiseen saumaan, että he voivat keskeyttää työnsä helposti, eikä tarvi, kun kävellä 20 metriä sisälle.

Sen ainoan kerran, jos otat ennakkoa ja käyt käskemässä syömään, vaikka ruoka ei ihan olekaan vielä valmis, olettaen, että siinä herrasväen saapumisessa taas kestää, niin sitten ne pölähtää kyllä pirttiin saman tien. 

Ja se ruokahan pitäis ilmestyä, kuin taivaasta, jos joku sattuu syömään pölähtämään, ilman mitään ennakkovaroitusta tietenkin, mihin aikaan vain. 

Nyt on taas 52 minuuttia mennyt. Hermostuin jo odotteluun ja söin sentään itse. Saavat syödä nuo pottunsa kylmänä sitten. Voi ja juustot saa mun puolesta muuttua vaikka nestemmäiseksi, en lähde niitä enää takaisin jääkaappiin kiikuttamaan. 

Viikonloppuna meinasi pizzalaatikko lentää auton ikkunasta pellolle, kun vartavasten lähdin sitä sinne viemään, mutta herrasväki ei ehtinyt hidastaa sen vertaa puimuriaan, että olisin sen saanut sinne nakattua. 

Noo, turhaa mää tässä uhoan. Senkin pizzan kiikutin kiltisti kotiin ja syötin illalla parkissa oleville. Tän saman pampatuksen oon pitänyt ennenkin, mm. kun olin odottanut tätä samaista kokoonpanoa syömään kolme tuntia (!). 

Onneksi nuo ei oo kovin pahoja valittamaan. Sitten täräyttäisin jo haarukalla ohimoon.

Muuta aiheeseen liittyvää:

 

 

Tärkeitä uutisia valtakunnasta

Setelejä ahmiva automaatti, huputettu patsas, päivän rohkeat instagram-selfiet jne.. Seuraavaksi siis poimintoja viime aikojen tärkeistä uutisista ja sähköposteista:

Sähköpostiin tuli tarjous: "Haluatko sulattaa rasvaa, kun nukut?" Ei, en kyllä halua.

Iltasanomien uutinen vei luultavasti tärkeysjärjestyksessä voiton:
 "3 asiaa, jotka ulosteen sävy voi kertoa sinusta"  Uutista en jaksanut lukea, mutta arvelisin sen menneen jotakuinkin näin: 1) Olet syönyt mustikkaa 2) Olet syönyt lakritsaa 3) Olet erityisherkkä ihminen, jolla on paljon salaisia ihailijoita. No, Iltalehti päätti olla trendissä mukana omalla kakkaversiollaan. Heidän otsikkonsa kuului persoonallisesti: "Kolme asiaa, joita ei saisi löytyä ulosteesta". Taas artikkelia lukematta veikkaisin 1) Legopalikat 2) Se perintöpitsiliina, josta haluaisit päästä eroon 3) Käytetty sormiparisto.
 
Iltasanomilla jatketaan: "Ensitreffit alttarilla morsianta ärsyttää: Mies tiskaa väärin ja jättää pöntön kannen ylös" Voin lainata morsiammelle tuommoista kunnon perusmaalaismiestä viikoksi, niin nämä asiat lakkaa hermostuttamasta. "Ensitreffit alttarilla morsianta ärsyttää: Mies ei korvaansa lotkauta tiskeille ja jättää kakan surutta vetäisemättä".  Jatkouutinen voisi mennä jotenkin näin: "Sulhanen vastaa: Se vetäisee, ketä kakka häiritsee".

Iltalehti osasi kertoa "8 merkkiä siitä, että mies ei todennäköisesti petä".  Öö. No tuollahan tuo näyttää makaavan, ettei ainakaan just nyt oo pettämässä.

Iltalehdessä tiedettiin myös, että "Tähtipelaaja pysäköi jälleen invapaikalle". Hyi hyi! Se on rumasti tehty, ja sama koskee niitä kahtasataa muuta, jotka tekivät tänäänkin saman tempun. Aatteleppa omalle kohalles urpo.

Sitten oli taas se joku kuunpimennys tms, jota ei voi nähdä ainakaan 30 vuoteen ja kaikki kunnolliset ihmiset ovat sitä olleet katsomassa ja kuvaamassa.

Valtakunnassa siis kaikki hyvin, todellakin. 

Laiska emäntä ja omatoimiset vieraat

En ehtinyt päivittää viikonloppuna blogia, koska sosiaaliset suhteeni olivat kerrankin tavattavissa aivan livenä, eikä virtuaalisesti. Hirvijahdin aloitusviikonloppu perinteisesti tuo säpinää tähänkin taloon, kun saan muonavahvuuteen ainakin pari lisäsuuta koko viikonlopuksi plus satunnaisvierailijat. Se saa piilevän suurtalousemäntägeenini aktivoitumaan ja nautin, kun saan kahden perunan sijaan keittää koko säkillisen.

En ole niitä naisia, jotka siivoavat vuorokauden ennen vieraiden tuloa. Sen sijaan vieraat saavat monesti käytännössä raivata itselleen istumapaikan. En ole myöskään niitä naisia, jotka stressaavat vieraiden viihtyvyydestä, vaan uskon, että jokainen on oman onnensa seppä, myös kylässä. Meillä jääkapin kahva toimii myös muiden toimesta eli jokainen pystyy sieltä itse itseään ruokkimaan. 

Minusta se on nerokas ajatus, että "talo elää tavallaan, vieras kulkee ajallaan".  Sitä noudatetaan väkisinkin, koska välillä on rynnättävä kuivaamolle tai pannuhuoneeseen vaikka kesken minkä kestityksen, ja pellolle lähtevien tarpeet kiilaavat kiirellisyysluokituksessa ohi vaikka kylässä olisi presidentti puolisoineen. 

Nyt totuttelen taas tähän pienentyneeseen muonavahvuuteen ja olemattomaan säpinään. Taidetaan ipanan kanssa lähteä kylille sosiaalisen elämän pariin, ostamaan silikonia, ketjuliittimiä ja muuta mukavaa. Arki on kuitenkin sekin aivan jees. 

Lenkki, joka olisi voinut jäädä tekemättä

Lähdin lenkille, koska urheilusta tulee kuulemma virkistynyt olo. Se on tässä huushollissa luokiteltavissa poikkeustoiminnaksi, koska emme ole niitä ihmisiä, joilla on joka ilta harrastuksia (tosimaalaiset harvemmin on). Noh, juoksuselfien, trikoobelfien ja vauhtiraportin sijaan seuraa kauhutarina: Tästä muodostui reissu, joka olisi ollut viisain jättää tekemättä.

Reippaasti lähdimme peltotien poikki, läheiselle soratielle, missä ei tarvi pelätä jäävänsä auton alle (yksi auto meni ohi, mahduimme samalle tielle). Etenimme hyvässä sykkeessä, kunnes tajusimme joutuneemme hyökkäyksen uhriksi.. Hirvikärpäset, noin miljoona, pölähtivät paikalle. Lähtöhän siinä tuli, meille nimittäin. Tämä hirvikärpästilanne alkaa olla niin katastrofi, että täällä landella on kohta pakko vetää kaljuksi. Niitä on kaikkialla! Ja ei paria, vaan heti kerralla puolitoista tusinaa. Jos luulit, että niitä on vain metsässä, VÄÄRIN; ei tarvi olla metsää lähelläkään.

Kipitimme välittömästi kotiin samalla näitä pirulaisia irroitellen. Oma sietokyky nousi sen verran, että alun ujostelu oli tipotiessään ja liiskasin niitä tottuneesti paljain sormin. Kuin apinalauma kampasimme päitä kirppuja etsien. Nyt tuntuu, että niitä mönkii vieläkin letissä, vaikka henkinen harha se taitaa nyt olla. 

Harmittomiakaan ne ei ole, vaan käsittääkseni lentävät lähikontaktiin, pudottavat siivet, asettuvat taloksi ja purevatkin perkuleet. Hengiltä niitä ei pikkuläpsyllä saa, vaan täytyy murjoa ihan kunnolla. 

Tästä lähtien ajan autolla kylälle ja lenkkeilen siellä, mikäli moisia intohimoja vielä ilmenee. Inhotuskäyrä on sen verran korkealla. Nyt säälin vain niitä, jotka aikovat lauantaina aloittaa hirvijahdin ja altistavat epävarman paistin takia itsensä moiselle ahdingolle.

Itse ihanuus

Puintia, kuivausta ja savustusta

Puintiaika, joka siis pitäisi olla jo ohi, on aiheuttanut harmaita hiuksia, koska ei ole käytännössä vielä alkanutkaan. Jos kevät oli haastava, kesän olosuhteet mielenkiintoiset, niin puinnit alkavat osoittautua vielä kinkkisemmiksi. Alkaa olla niin lyhyt se aika vuorokaudesta, jolloin kosteuden puolesta voisi puida ja yleensä siihen saumaan nakkaa vielä kivan yllätyssadekuuron, joten huumorintajua on tarvittu. Sitten välillä tulee kunnon monsuunisateet, että puimuriin täytyisi kehitellä kellukkeet ja rupelit.

Eilen saatiin onneksi eka kuorma kuivaamolle ja heti vähän helpotti henkisesti. Yöksi saatiin kuivaamo hyrisemään, joten pannuhuone tasaisin väliajoin ilmoitti uusia vaatimuksia, joten kuivausaika alkoi ihan koko komeudessaan. Tänä syksynä jokainen kuorma kuivaamolla on työvoitto.

Kuivaamon vahtimisen lisäksi tänään on ollut ohjelmassa savustettua omakotitaloa, nimittäin uunin lämmitystä. En varsinaisesti pidä savuaromista kuin juustossa ja lohessa, joten projekti ei saa kiitettävää arvosanaa. Tuo on oikeasti aivan mahdoton lämmitettävä tuo tiilikasa. Ei siinä auta mikään. Aluksi siellä ei pala mikään ja joka kerta, kun sinne yritää jotakin survoa, niin luukun auetessa sieltä pölähtää pirttiin musta savupilvi. Tuon uunin kohdalla siis en allekirjoita yleistä sanontaa: Ei savua ilman tulta. Yleensä lämmitysteho jää laihaksi, kun samaan aikaan joka räppänä saa olla ammollaan talon tuulettamiseksi. Minä ja leivinuuni ei toimita yhteistyössä kovinkaan sujuvasti, joten jos ehdit jo ajatella, että nythän siellä valmistuu uunipuurot, leivät ja haudutetut lihapadat, niin ei, nyt jää ne marttapisteet saamatta. Sen verran mua kuitenkin on ruvennut tämä asia sieppaamaan, että aion lämmittää tuon pian uudelleen, niin katotaan eikö tähän asiaan löydy jotain tolkkua.

Bloggaamisen suhteen elän ylikorostuneen itsekritiikin aikoja, päätellen siitä, että oon aloittanut jo muutaman postauksen ja jättänyt ne kesken, koska ne on tuntuneet turhilta. Ilmeisesti tämmöiset aikakaudet kuuluu kuvioon, vaikka kyllä vähän ihmettelen, että tarviiko tätä niin totisesti ottaa. Välillä on semmoisia aikakausia, että mikään teksti ei vaan tule valmiiksi ja ne valmistuneetkin hylätään kaikessa hiljaisuudessa. Sitten onneksi jossain vaiheessa taas alkaa runosuoni sykkiä ja kritiikki helpottaa.

Onnellisen syöjän ruokaa

Naapurin emäntä käväisi eilen iltakahvilla ja täräytti samalla purkin auki mollaamallani tupperin purkinaukaisijalla (maanantain postaus Parhaimmat ja huonoimmat tupperware-ostokset kautta aikojen). Viuh vaan ja homma oli hoidettu. Nostan käden ylös ääliön merkiksi. Nyt mulla pitäis olla tekniikka tiedossa. Testaan vielä joku kaunis päivä. Meistä voi vielä tulla hyvät kumppanit tän aukaisijan kanssa! 

Tadaa!

Eilen oli taas Limingassa REKO-lähiruokapäivä eli Facebookissa tilattujen tuotteiden toimituspäivä. Sain niin hyvän saaliin, että aivan naurattaa. Herkuttelen täällä mm. savukalalla ja ohuenohuilla perunarieskoilla. Halvemmallakin varmasti sais jotain X-tra-halpuutus-kaupanriistomerkki-pöperöä, mutta oon valmis tinkimään jostain muusta, että saan näitä herkkuja. Fitnesspyllyt sanoo, että ruoka ei sais olla palkinto, mutta kyllä tää aivan palkinnosta käy. Onnellisena syöty ruoka ei edes lihota.

REKO-Liminka

Tunneälykäs pysyy kaukana pesukoneen asennuksesta

Hallelujaa!

Luin MeNaisista (tai vaikka Käytännön Maamiehestä, jos se kuulostais uskottavammalta), että menestyjät erottaa tunneälystä. Päättelin heti, että mulla sitä piisaa. Sen verran taitavasti osasin nimittäin eilenkin pysyä etäällä semmoisesta kauhujen projektista, kuin pesukoneen asennus. Näistä harmittomista "uusi kone työnnetään paikalleen, naps"-hommista kun tuppaa muodostumaan helkutinmoinen taistelu, josta perhesovun nimissä kannattaa pysyä huutomatkan päässä. Ei tarvinnut eilenkään ku uuden vesiliitännän ja uuden sähköliitännän, yhden lisäreissun kylälle hakemaan tarvikkeita ja hieman purkaa kaappia, ja ei mennyt, kuin koko ilta. Vaan loppu hyvin, kaikki hyvin: Toinen koneellinen pyykkiä pyörii jo, savua ei nouse, eikä vettäkään suihkua pesukaappiin. Edellinen, tiensä päähän tullut, kone toki pönöttää uskollisesti ulko-ovella varmaan jouluun saakka, mutta sen en anna häiritä pyykkiflowtani.

Puintiflow sen sijaan antaa odottaa itseään. Intoa olis jo, vaan ei kypsää kauraa. Huomiselle luvataan monsuunisadetta. Alkaa mennä sen verran pitkälle tämä projekti, että saakin olla melkoinen flow, kun homma päästään lopulta tekemään. 

Somessa pyöriminen on alkanut kyllästyttää, koska kansakuntamme on näemmä aloittanut ennennäkemättömän virtuaaliräkytyksen toisilleen. En suoraan sanottuna piittaa ollenkaan mitä kukanenkin on mieltä maahanmuutosta, hallituksen leikkauksista, pääministerin puheesta, lakosta tai oikeastaan paljon mistään. Kiitos siis jokaiselle, joka näinä kituviikkoina on somessa keskittynyt kevyempään sisältöön, kuten jakamaan kissakuvia, osallistunut kilpailuun tai kertonut sattumuksia elämästään. Niillä piristyy muidenkin päivä. 

Leikittäiskö vaikka välillä?