On tässä ollut vähän kiirettä. Hätäisesti nyt kirjoitan tämän selityksen tänne, että se hullu valittaja (on sukua joo) saa hetkeksi mielenrauhan, kun tänne ilmestyy joku elonmerkki.
Jos nämä on niitä ruuhkavuosia, niin kuka tämmöisestä selviää hengissä?! Koko ajan pitäis olla henkisesti läsnä kolmessa paikassa, ottaa haltuun kokonaisuuksia, hallita kaikki maan ja taivaan väliltä, tehostaa tilansa toimintaa, ulkoilla aurinkoisesta säästä nauttien ja puhkua intoa tulevien kevättöiden osalta. Ja tekis mieli vaan maata sängyssä ja syödä karkkia. En saa aikaiseksi mitään muuta kun tekemättömien asioiden listan.
Kevät on maajussin sesonki, uuden kasvun ja pidentyvien päivien aikaa. Pitäis olla innostunut, energinen ja jotain. Vaan kevät on syvältä. Vuoden masentavin kuu on tämä tuhannen huhtikuu, jolloin kaikki energia pitäis tiivistyä lihaksiin, mutta haihtuu mun osalta taivaan tuuliin samaa tahtia sonnanhajun kanssa.
Seuraava keskustelu kuuluu varmaan jotenkin näin: "Ei semmosia epätoivoisia tynkäpostauksia lasketa. Täytyy olla jotain sanottavaa. Joka päivä." Joo joo.
Minusta huhtikuu ja toukokuukin ovat ihania. On valoa, eikä ainakaan huhtikuun alkupuolella mikään ole vielä mennyt pilalle alkavaa kasvukautta ajatellen. Olen niitä, jotka herää keväällä auringon mukana, ja marraskuut taas voisin nukkua aamusta iltaan ja illasta aamuun.
VastaaPoistaJa hei, kuka muka on selvinnyt elämästä hengissä?!
Ennen määkin luulin, että oot kevätihminen, mutta kaks viimeisintä on olleet jotenkin lama-aikaa. Kesä kun alkaa, niin oon parhaassa iskussa. Vaan pakko myöntää, että nuo talon yli lentävät kurjet ja joutsenet on.. liikuttavan hienoja.
Poista