Kun otsikko on "Maatalouspolitiikan 5 ristiriitaa", monella lukijalla saattaa ensimmäisenä tulla mieleen "vain viisi?". On niitä enemmänkin, mutta tässä 5, jotka allekirjoittaneella tuli ensimmäisenä mieleen. Mieti mitkä kohdat itselläsi tulee ensimmäisenä mieleen.
1. Kotimainen ruoka on tärkeää
Lause, joka on kaikkien
huulilla huippukokista ruokakauppiaaseen. Kotimaiset, puhtaat
raaka-aineet ovat huippulaatua, jota halutaan tarjota ja kaikki kansat
rynnivät ostamaan? Suositaan lähiruokaa. Kuulostaa hienolta, mutta
tosiasiassa tämä ei asiakkaiden ostoskärryissä ja ravintoloiden
raaka-ainetoimittajissa näy aivan yhtä selkeästi. Hyvin usein se
ulkolainen halvin tuote epämääräisyydestään huolimatta päätyy
ostoskärryyn ja lautaselle tai ruokakaupan vetonaulaksi olemattomalla
katteella. Siinä ei korulauseet auta.
2. Älä ole pieni, mutta älä ole suuri
Samalla kun tilan elinkelpoisuuden vaatimukset nousevat, suitsitaan tilojen kokoa toisesta päästä asettamalla tukikattoja yli 150 ha ja 300 ha tiloille. Tukileikkauksilla ylimeneviltä hehtaareilta on sen verran vaikutusta, että usealla tilalla kasvattamiseen ja kehittämiseen täytyy yrittää etsiä jotakin muita keinoja. Ongelma koskee erityisesti kasvinviljelytiloja. Silti koko ajan maailma menee siihen suuntaan, että yksiköiden on pakko olla suuria selvitäkseen. Tilanpitoa aloittaessa kuitenkin aloitustukien (korkotukilaina ja avustus) saaminen edellyttää riittävää työtuloa (17 000 euroa/ vuonna 2014) ja sen vaatimukset ovat taas olleet nousevat. Tämä vaatimus on usealla jatkajalla muodostunut ongelmaksi. Tilaa ei katsota tarpeeksi suureksi. Ole siis tarpeeksi iso, mutta tarpeeksi pieni. Yhtä helppoa kuin pysyä painoindeksissä 20.
3. Maatalous riistää luontoa
Se on kiva, että joillakin asiaan vihkiytyineillä luonnonsuojelijoilla on täysin kirkas kuva siitä, miten täällä maapallolla tulisi ruokaa tuottaa, jotta jokainen massu tulisi ravituksi ja maapallo pelastuisi. Minä en tiedä. Uskon kotimaiseen ruuantuotantoon, mutta puhdasverinen luonnonsuojelija ei usko siihenkään, vaan nassuttaa soijanakkinsa sädekehä kirkkaana loistaen. Olisinpa itsekin yhtä armelias itselleni. Minusta luomusopimuskaan ei anna syytä paukutella henkseleitä, että kyllä tässä nyt maailma pelastuu. Ehkä vähän päinvastoin. Niin kauan kun ihmisten on pakko syödä, en jaksais skitsoilla tästä asiasta enää yhtään ja tuntea itseäni ympäristörikolliseksi.
4. Elävä maaseutu on säilytettävä
Joo, no se näillä toimenpiteillä säilyy yhtä varmasti, kun banaani taskussa ja kermavaahto huoneenlämmössä. Ja niin harvalla suomalaisella on koko asiasta yhtään minkäänlaista käsitystä, kun ei oikein koskaan poistu sieltä kasvukeskuksesta muualle kuin korkeintaan Lapin laskettelukeskukseen. On masentavaa lähteä tästä kotipihasta ajelemaan mihin tahansa suuntaan Oulua lukuunottamatta, kun tienvarret ovat yhtä "hylättyä taloa ja autiota pihaa". Mietin aina, että minkälaista elämää niissä ränsistyneissä taloissa on ollut. "Tuokin on ollut aikanaa iso, komea talo." Maaseutua ei tarvisi nähdä pelkkänä rasitteena. Täällä olisi oikeasti ollut mahdollisuuksia vaikka mihin, jos tahtotilana olisi muu kuin alasajo. Tämä ei suoranaisesti liity maatalouspolitiikkaan, mutta eipä täällä muita juuri enää ole jäljellä. Nyt tätä maaseutua pyörittää enää maatalous ja muutama muu viimeinen mohikaani.
5. Byrokratiaa on vähennettävä
Tämän on kuullut jo niin
monta kertaa ja niin vaikutusvaltaisesta suusta, että tekis mieli kiljua
joka kerta. Tosiasia on kuitenkin, että joka vuosi, joka
tarkastuksessa, homma menee mutkikkaampaan suuntaan ja tulee uusi lomake
täytettäväksi. Viiden viime vuoden aikana luomutarkastuksessa on yhtenä
vuotena ollut se tilanne, ettei tullut määräystä aloittaa joku uusi
kirjanpito tai täyttää uutta lomaketta. Jos kaikki laulavat yhteen
ääneen byrokratian vähentämisen puolesta, niin kuka sitä harmonia polkee
siihen toiseen suuntaan niin tahdikkaasti, että siinä jää jalkoihin
ministerit ja valiokunnat?
Samat tuli itselläkin mieleen. Kaikki asutus keskitetään kaupunkitaajamiin, täällä Oulun alueella et saakaan sitä omakotitalotonttia ihan mistä haluat vaikka rahaa olisi, se pitää osallistua arvontaan että saatko nyt siltä uudelta Kiulukankaalta mistä kohti alkaa rakentamaan tai sitten et saa mitään. Rautakaupan myyjänä kahvihuoneessa kuulee jos jonkinmoista kommenttia kotimaiseen ruokaan liittyen. Toitotetaan kotimaisen ruuan ja luomun puolesta - silti suurimmalla osalla mikrossa lämpiää Lidlistä ostettua sademetsän nautaa Etelä-Amerikasta (kyllä, tällästäkin on kuulemma olemassa?).
VastaaPoistaItselläni ei ole tilaa, mutta olen kuullut ja lueskellut, että eipä se tilan kehittäminen helppoa ole - älä pidä liikaa lehmiä, mutta koitappa kuitenkin olla tuottava suuri tila. Eri asia muun alan firmoilla.
Tässä tämä kommentti "lyhykäisyydessään". Kahvipöydässä pitäis olla viikon pullat ja kahvit, koska tästähän riittäis keskustelua. Olisi hienoa, jos tilanpidosta mitääntietävät kuluttajat ja valittajat voisivat/uskaltaisivat astua isännän/emännän/lomittajan saappaisiin ja kokea mistä se suomalainen kotimainen ruoka oikein tulee!
Kun kirjoitin mitä mieleen juolahti, niin näkyy selvästi omaa tausta: elintarviketuotanto, tuotantosuuntana kasvinviljely ja luomusopimuksen tuomat ristiriidat.
VastaaPoistaSamaa huomasin, kun tuotettiin jauhotuotteita, että puheet ja teot eivät vain kohtaa mitä tulee kotimaisuuteen ja lähiruokaan. Eikä se siitä voi ketään syyttää. Vaatiihan se viitseliäisyyttä olla tarkkana ostoksilla ja ei se kotimainen ole halvin. Kun rahat on tiukalla, niin jääkö siinä sitten paljon vaihtoehtoja. Haasteita ois koko ketjulle. Lähiruokaan ainakin läsäytetään kaupassa hintaan useimmiten "lähiruokalisä". Se harmittaa, kun sitten jotain toista vastaavaa tuotetta myydään miinuskatteella.
Tämä blogi on ihana kanava jutella näistä jutuista. Saa puhua asioista, joille ei täällä arkimaailmassa löydy välttämättä juttukumppania tai aikaa.
Itsekin monesti tulee tartuttua siihen halvempaan tomaattiin, joka on heti vastassa kaupan ovella suurena massana. Monesti kotimainen, varsinkin luomuruoka on vähän syrjemmässä. Voisiko jokin kauppaketju tuoda sivuhyllyillä majailevat tuotteet näkyvimmille paikoille. Rautakaupan myyjänä tiedän, että tuote, josta on tehty iso näkyvä massa ja hintakin on reilusti esillä, niin sitä myös ahkerasti kuluttajat kantaa ovista ulos. Itse voin monesti vaikuttaa ostajan valitsemaan tuotteeseen monesti tuotantomaan ja laadun kertomisella. Ruokakaupassa myyjät ovat kassalla tai täydentävät hyllyjä. Kyllähän hekin palvelevat todella ystävällisesti, jos kysyy apua. Harva kuluttaja kuitenkaan täysin ymmärtää tai ottaa edes selvää mikä ero sillä suomalaisella luomutomaatilla ja tehotuotetulla tomaatilla on.
VastaaPoistaOlet oikeassa että pienellä budjetilla elävät valitsevat sen edullisemman tuotteen. Miksi lähiruoka pitäisi olla kalliimpaa? Polttoaineitakin säästyisi, kun ruoka tuotetaan ja myydään lähellä, eikä tuoda ulkomailta. Tätä minä en ymmärrä...tai sitten minun ei kuulukkaan ymmärtää, jotkut viisaammat on senkin päättäneet, että näin on hyvä.
Sitä ei tavallinen taallaaja tajuakaan, kuinka iso vaikutus sillä asettelulla on ostopäätöksiin. Mää ainakin haksahdan usein niihin ansoihin :D Ja aivan samaa mieltä, että kotimainen ja varsinkin luomu ei siellä paraatipaikoilla paistattele.
VastaaPoistaTuosta tomaatista mietin, että mikähän se sitten on ekologisempaa, ostaa se ulkolainen tomaatti, joka toki roudattu matkan päästä tänne vai kotimainen kasvihuoneessa kasvatettu. Ruuan kasvattaminen talvikautena täällä on niin haastavaa. Ja sieltäpä niitä hintaerojakin alkaa selittyä. Sitten ainakin meidän entisen elintarvikeyrityksen kohdalla hintaan vaikutti runsas käsityön määrä tuotteen valmistuksessa, hitaammat laitteet, pienempi volyymi, jolle kaikki kiinteät kustannukset kohdistuvat jne. Kaupan kate oli suurempi, koska oli kyse tuotteesta, jonka kuluttaja on sitoutunut ostamaan muista syistä kuin hinnan perusteella.
Kyllä tässä ruuantuottamisessa on niin monta asiaa mitä minäkään en ymmärrä..Ehkä minunkaan ei kuulu ymmärtää, se olis helpotus :)