Hyi, mulla on kurkussa sellainen puristava tunne, että oon unohtanut hoitaa jonkun paperihomman. Jonkun verolapun tai jonkun. Tämä on ollut monta vuotta semmoinen sekametelisoppa, kun on ollut maatalousyhtymää, tilakauppoja kahteen otteeseen jne. Siinä sitten on joka vuosi arvottu, että mihin kohtaan merkataan tukioikeudet, onko Myel-maksut vähennetty, taas tuli joku selvityspyyntö ja voi herrajestas. Tuo maatalousyhtymänä oleminen oli kyllä viheliäistä. Yksinkertaisinkin asia muuttui monimutkaiseksi, kun sanoit, että kyseessä on yhtymä. Sitten puhelua ruvettiin yhdistämään sinne ja tänne, että löytyis se henkilö, joka yhtymien asioita pystyy hoitamaan. Onneksi se on ohi. Nyt luulis, että tähän löytyy joku selkeys, kun alkaa itselläkin olla joku käsitys asioista (varmaankin yhtä vahva käsitys kuin saksan alkeet. Ich bin Maija.).
Jonkun kumman takia sitä ensimmäisenä lintsaa just näistä paperihommista. Niihin ryhtymisen kynnys on kutakuinkin saman suuruinen kuin peräsuolen tähystykseen menemisen. Laskujen teko hyi, laskujen maksu vielä enemmän hyi, satomuistiinpanojen teko hyi, siilokirjanpidon päivittäminen hyi, Ilmarisen puhelinpalveluun jonottaminen hyi, Pohjolan puhelinpalvelun odotusmusiikki hyi, tässä muutama työn alla oleva mainitakseni. Ei se sitten ole kumma, kun yhtäkkiä kurkkuun ilmestyy se tunne, että nyt ei auta enää parhaimmatkaan tekosyyt. Pakko on mun paras motivaattori.
Sanosin että tukihakemuksen jättöä ei saa ominpäin myöhentää ja verottajan asiat pitää hoitaa ajallaan. Kaiken muun voi korjata sitten kun ehtii.
VastaaPoistaLaskujen teko on muuten oikeesti ainoa homma, mikä on kannattavaa!
Verohommat ne tahtoo olla vähän kimurantteja aina. Vaan tää tunne ei haihtunut, niin soitinkin vielä verotoimistoon varmistaakseni, että kaikki on kunnossa. Aina se pelottaa, että tekee jonku mokan. Verottajan kans onneksi on hyvä asioida nykyään. Nytkin vastattiin heti ja aina saa neuvoja.
Poista