perjantai 6. helmikuuta 2015

Ryskypäivät, whoot?



Multa on mennyt aina tämmöiset Ryskypäivät ihan ohi, vaikka on ilmeisesti järjestetty useampana vuonna ja Ylivieska on näin maalaismittakaavalla kivenheiton päässä. Tänä vuonna yritän kyllä mennä käymään, ellei mitään katastrofia tuu. Tuo katastrofivarauksen jättäminen on myös niin maalaista, mutta liika suunnitelmien tekemien villiinnyttää putket halkeilemaan, traktorit valumaan ojaan ja eläimet kehittelemään sairauksia. Eli "yrittää mennä" on aivan riittävä lupaus. 

Laitan lisätietoa, kun sitä tulee. Mutta laitappa siis kalenteriin, pertsinä 27.tätä kuuta. Ja voit kiittää mua ilmaisesta treffi-ideasta <3 ;)


6 kommenttia:

  1. Jos olet yksillä konepäivillä käynyt, niin olet kyllä kaikki nähnyt. Näkeehän niissä tuttujakin, mutta myös sitä konepäivien maanista peruskävijäkuntaa, vanhoja isäntiä karvalakeissa ja seitkytluvun nahkapuolitakeissa, keski-ikäisiä 90-luvun tuulipuvuissa ja liian kireissä pipoissa ja sitten näitä nykynuoria lökäpöksyissä ja lippiksissä.

    Komeita koneita joihin ei kenelläkään pitäisi olla näillä tuottajahinnoilla varaa. Itsepintaisia myyjiä kuluneissa kengissään yrittämässä saada laman taitetuksi taittamalla asiakkaiden maksukyvyn. Eduskuntavaalien edellä poliitikkoja, jotka taas tietävät mitä maaseudun hyväksi aikovat tehdä, mutta unohtavat sen vaaliyönä. Katkeria Ei-maalaisia, jotka tulevat katsomaan kuinka maajussit haaskaavat tukieuroja.

    Kahvia, makkaroita, halpaa nisuleetaa, keittoruokaa kenttäkeittiöstä, jota annostellaan kauhalla, jota lepuutetaan välillä kuraisen lokasuojan päällä (on muuten sekin nähty). Arpalipun täyttöä, tungosta, hälinää, kirkuvia kakaroita, väsyneitä äitejä, syrjäkyläläisten uteliaita katseita, suuruudenhullujen mietteliäitä naamoja (kun minä tuon puimurin laitan, niin on kai tuo varmasti suurempi kuin muilla...?), makkarapapereita jaloissa, kertakäyttöisiä kahvimukeja koneiden uumenissa, esitteitä perstaskuissa(ei tietenkään siinä jossa se tyhjä lompakko on) ja muovikasseissa mainoslippisten ja -kynien kera.

    Työn raskaan raatajien rendezvous.

    t. Kyyninen Rikkaruoho

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kylläpä Rikkaruoho on nyt niin depressiossa, että luulisi joutuneen glyfosaattisateen alle. Kaikki edellämainittu oli kyllä enemmän kuin totta, mutta tässä lista, mitä kannattaa odottaa:

      - Tunnin automatka, jolloin koko revohka on suljetussa tilassa ja pakostakin vuorovaikutuksessa toistensa kanssa.
      - Sulassa sovussa jonotettu makkara, JONKA JOKU MUU ON VALMISTANUT.
      - Herrahenkilöt eivät rupea heti ensimmäisen viiden minuutin jälkeen, ja sen jälkeen tasaisesti neljän minuutin välein, tiedustelemaan, että koska lähdetään kotiin.
      - Ihanaa aivotonta maleksimista virran mukana.
      - Ei tarvi pukeutua mihinkään ankeisiin pyhävaatteisiin, vaan saa laittaa työhaalarit, eikä kukaan mollota.
      - Saa miettiä, että missä käytäis syömässä yhtä huolella, kuin suunnittelisi valtionbudjettia tai Suomen puolustusvoimien strategiaa.
      - Kaikista parhaissa tapauksissa kohteesta saa ostettua hattaraa <3 Maailmassa ei voi olla mitään vialla, kun on hattaraa.

      Ps. Sen sijaan ei näemmä kannata odottaa, että osaisin kirjoittaa KATASTROFI. Pakko mennä muokkaan nuo "katastofi" ja "katastori" ÄKKIÄ pois tuolta.. :O

      Poista
  2. Kyyninen Rikkaruoho on oikeassa siinä, että jos olet nähnyt yhdet konepäivät, olet nähnyt ne kaikki. Tästä tilaisuudesta puhuttiin meillä ruokapöydässä keskiviikkoiltana, ja torstaina kun hain lapset hoidosta, takapenkiltä kysyttiin, että ajetaanko me nyt Ylivieskaan? Toiset siis odottavat tätä tilaisuutta enemmän kuin toiset :-D
    Äitin naama on varmasti väsynyt, koska nää tilaisuudet menee tarjotessa lapsille makkaraa ja nostellessa heitä koneesta toiseen. Erehdyppä vaihtamaan sananen jonkun kanssa, niin ipanat on hävinneet näköpiiristä, ja se ei naurata yhtään. Note to self: lapsille selkään maalarinteipillä nimi ja iskän puhelinnumero. Mutta hei, ainakin niiden lasten kannalta, joiden kotona ei oo kaiken maailman koneita, nää on tosi hyviä tilaisuuksia päästä niitä tutkimaan.

    VastaaPoista
  3. Voi ihanat, kun odottavat niin aidolla innolla. Mikä siinä onkin, että lapset (ja mää...) on näistä tapahtumista niin tajuttoman innoissaan (siihen saakka, kun iskee väsy). Ja nimenomaan parasta just niille ipanoille, joilla ei kotona tuu kosketusta koneisiin. No, mutta se täytyy myöntää, että jos mun täytyis pitää silmällä kovinkaan montaa muksua, niin a) oisin kuolemanväsynyt ja b) lapsista vähintään 50% ois hukassa.

    VastaaPoista
  4. Itselleni näille maatalousaiheisille konetapahtumille tms. on pääasiana tavata koulukaveita.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Melko vähän oli tuttuja Ryskypäivillä, mutta sitte taas johonki X-tapahtumaan on kaikki pesiytyneenä.

      Poista

Anna paukkua