Kaikkea ihanaa!

Kärsin syksystä ja olen löytänyt pimeyden kestämiseksi edullisen tavan terapioida itseäni: Joululahjaideoiden bongailu Pinterestistä ja muista medioista. Olen kerännyt tähän jotakin ihan niinkin yksinkertaisella kaavalla, kuin "jotakin ihanaa". Tykkään katsella blogeista ja instasta muiden tekemiä kokoelmia omista ihanuusbongauksista, joten päätin koostaa omatkin, tietoisena siitä, että makuja on monenlaisia.

Tämä ihanien asioiden bongailu on sikäli edullistakin, kun näitä ei osta, niin säästyy rahaa. Joululahjoja rakastan ostaa muille, mutta muiden toiveiden ja haaveiden arvailu on välillä haastavaa.  Joululahjoina siksi palvelulahjakortit ovat usein luotettava ja kansantaloudellinen valinta.

Työmiehen/-naisen lahjaideoita:

Kuvassa: Elektroniset lämpökäsineet (karkkainen.com): Näiden nimeen moni vannoo. Itsellä ei vielä ole, koska "talvella kärsitään ja piste", mutta voisiko elämänsä tehdä mukavaksi?

QuietOn- aktiiviset vastamelukorvatulpat. Mielenkiintoinen kotimainen innovaatio, voisi olla aika kätevät!

Milwaukeen akkukäyttöinen rasvaprässi: Pitkään elettiin ilman tätä ja nyt ei enää menis päivääkään. Paatuneimmankin "vanhassa vara parempi"-jäärän käsiin tämä sattuu, kun täytyy alkaa koneita rasvata.

Makitan akkukäyttöinen kahvinkeitin: Ai hitsi, kahvihullulle tämä ois aika mainio. 

Pinkki on paras:
Ted Bakerin penaali (Zalando): No Ted Bakerilla ei mun mielestä voi mennä vikaan, ei millään.
Aikuisten Ystäväkirjasta on tullut jokin aika sitten uusi painos. Sarkastisuus lupaa hyvää.
Pinkki uistinpakki (Motonet): Aika ihana, sellaisellekin, jolla tarve järjestellä esim. ompelu- tai askartelutarvikkeita.
Ted Bakerin kännykkäkuoret (Zalando): Bling bling kännykänkuorissa tuo joka päivään ihanuutta

Harakalle joululahjaideoita: 

Toisille metallin hohde vaan saa silmät kiilumaan. 

Rannesykemittari Suunnolta (Keskinen) 

Ihana kimalteleva osoitekirja meille muinaisille ihmisille, joiden osoitteet ovat kirjassa, eikä missään sähköisessä höpöhöpö-paikassa. (Paper Shop, Helsinki)

Nämä Polaroid-kamerat vaan on niin ihania! 

Mountain horsen kimalteleva tupsupipo, ihana! (Mountain Horse)

Hevosnaisen suurimmat haaveet

"Haaveissa vainko oot mun"

Avantin lana ratsastuspohjien muokkaamiseen olis täydellinen (avant.fi)

NoShout-systeemillä valmentajan ei tarvi HUUTAAA, vaan ohjeet tulevat kätevästi korvanappiin ja luovat transsinomaisen tilan. (noshout.fi)

Kellfrin puomivaunu ois kätevä. 

Ultimaattinen haave ulkona ratsastavalle: Kentän laidalle peili! Verstaalta.fi:llä näyttäisi olevan.  

Kerro mitä mieltä olit, bongasitko mitään kivaa ja minkälaisia koosteita voisit katsellakin.  

Kompostori tuli taloon

Kokemukseni kompostoreista on yläasteen kotitaloustunneilta, jolloin haisevaan kompostiin biojätteitä viedessä päätin, että semmoista sonta-astiaa en ikinä halua tänne löyhkäämään ja rottia kosiskelemaan. Mutta. Nyt olen kääntänyt takkia ja ostaa täräyttänyt kompostorin, tarkemmin sanottuna Biolanin pikakompostori 220eco:n.

Prosessihan lähti liikkeelle siitä, että kuntaamme tuli hartaan odotuksen jälkeen muovinkeräyspiste, jonne aloin toimittamaan muovijätteet. Koska kierrätän lasin, metallin, kartonkijätteet, palavat jätteet, paperin ja nyt muovin, sekajäteastian sisältö alkoi olla 95%:sti biojätettä, jota meillä tulee hävettävän paljon. Biojätettähän ei saisi oikeasti laittaa tuohon ns. sekajäteastiaan, joten tämä systeemi nyt ei oikein toiminut. Sain vinkin lämpökompostorista, jolla voi kompostoida ympäri vuoden ja koska yllättävän monelta tuttavaltani kompostori löytyi, päätin, että tätä härkää tartutaan nyt sarvista.

Vertailin kompostoreja netissä ja päädyin Biolanin malliin sen saamien arvostelun perusteella. Siitä oli myös kaikki tarvittava info saatavilla. Näin kattavaa pohjatyötä en muuten ole tehnyt yhdenkään konekaupan kohdalla, mikä tietenkin on hieman arveluttavaa, mutta näin vakava takinkääntö vaatii perehtyneisyyttä. 

Nyt tässä sitten eletään jännittäviä aikoja, kun selviää voiko kompostorin käyttöä aloittaa talvella ilman jäätymistä ja miten paljon huolta ja rakkautta tämä vaatii. Jännittävin mielin ajattelin huomenna tehdä ensimmäisen jätesiirron kompostorin kitaan. Raportoin jahka alkuinnostus on hieman haihtunut ja voin realistisesti arvioida tilanteemme. Siihen saakka nautin alkuhuumasta, johon realismi ei ulotu.

Kepparitalli DIY kuormalavasta

Tässä esittelyssä ihana kepparitallimme. Tällä hetkellä tallissa kapasiteetti paukkuu, kun eläinmäärä on lähes triplaantunut, mutta sopu sijaa antaa ja tarvittaessa osa on laitumella.

Kepparitalli on rakennettu kuormalavasta. Katto on tehty laudanpätkistä  ja vanerista, ja vaneri on päällystetty kattohuovan palasella. Listoitimme katon vielä, kun sattui olemaan listaa saatavilla. Valot toimivat ajastimella ja saavat virran paristoista.

Tässä vielä työn alla. Maalaamalla saa siistin näköisen.

Keppari-innostus on meillä täydessä vaiheessa. Ulos ollaan tehty harjanvarsista estepuomeja, tolpista on syntynyt yksi protortyyppi-pari, jota vielä kehitellään käytännöllisempään suuntaan. Kepparitallia suosittelen jokaiselle, jolla alkaa hevosia juoksennella siellä täällä: Talliin on iltaisin näppärä kerätä lauma talteen ja siellä pystyy odottamaan ne, joilla ei ole ratsastuspäivä juuri sillä hetkellä.

Kuinka hyvä naapuri olet-testi

Oletko varastanut naapurisi ateriapalveluruokaa?
a) Kyllä
b) En muistaakseni
c) Varastaisin, jos sellainen mahdollisuus olisi olemassa

Poltatko säännöllisesti roskia pihalla
a) Luonnollisesti
b) Naapurin puolella
c) Eikö se ole kiellettyä?

Oletko varastanut joulukuusta naapurisi tontilta
a) Kyllä
b) Sopivaa ei löytynyt
c) Ei sillä kasva edes kuuset

Teetkö naapurillesi välillä pieniä palveluksia
a) En mielellään, mutta varastelemme toistemme tavaroita melko säännöllisesti
b) Mikä on pieni palvelus?
c) Totta kait, kyllä sekin sitten vastapalvelukseksi joskus auttaa, paitsi etten keksi mitään mihin siltä apua kaipaisin.

Onko naapurisi koskaan tehnyt sinusta valitusta?
a) Kyllä
b) Koirat haukkuu ja karavaani kulkee
c) Oisko sillä voinut olla jotain tekemistä sen ympäristötarkastuksen kanssa?

Kuva Maanmittauslaitoksen omaisuutta, ja sinne voikin olla yhteydessä, jos on tarvis elvyttää naapuruussuhteita

Eniten a-vastauksia: Teillä vaikuttaa olevan mukavan mutkattomat välit. Jatka samaan malliin.
Eniten b-vastauksia: Olet naapuruuden keskiluokkaa, vähän väritön ja mauton, mutta ison tontin avulla selviät kyllä.
Eniten c-vastauksia: Sopisit mukautuvuutesi avulla asumaan vaikka taajamaan, mutta harkitse nyt vielä. Tilanne ei koskaan ole niin epätoivoinen.

Lelunsyöjälaatikko

Lanseerasin meille uuden siivousmetodin, lelunsyöjälaatikon. Jälkikasvu on tässä talossa tullut vahvasti äitiinsä, joten tavaroiden kerääminen ja järjestyksen ylläpito tuntuu olevan jokseenkin vastatuulessa. Lelunsyöjälaatikkoon päätyy sellaiset tavarat, jotka ovat jääneet siivouskehotuksista huolimatta lattialle lojumaan ja minun poimittavikseni. Laatikkoon päätyneet lelut pystyy lunastamaan takaisin toteuttamalla arvontapussin antamia tehtäviä.

Tämä on siinä mielessä reilumpi systeemi, kuin roskiin laittamisella uhkailu, koska en kuitenkaan raski nakata tavaroita roskiin, ja lelujen roskiin laittaminen olisi turhan lopullinen rangaistus suhteellisen pienestä rikkeestä. Tässä oman erheensä voi korjata. Samalla näen mitkä tavarat tulevat lunastetuksi missäkin ajassa eli ovat tärkeimpiä. Pidemmän lunastusajan roippeita voi sitten vaikkapa myydä kirpparilla.

Tehtävälappusissa on simppeleitä avustustehtäviä, kuten
- Järjestele eteisessä kengät
- Vaihda Limpulle (koira) puhdas vesi
- Järjestele oman huoneen kirjahylly
- Pyyhi ruokapöytä luutulla
- ja tietysti BONUSTEHTÄVIÄ, kuten "Ilahduta koko perhettä".

Nyt vain ei puutu kuin allekirjoittaneelle suunnattu romunsyöjävaihtolava. Se olisi ihana!

Suuri fine dine-huijaus

Olen tässä tullut siihen tulokseen, että tässä ns. Fine diningissa täytyy olla kyse samasta ilmiöstä, kuin Keisarin uusissa vaatteissa. Joku alansa huippu vaikkapa keksii, että jäätelö on parempaa tarjoiltuna wc-pytyn kannelta ja loput nyökkäävät ja alkavat pilkkoa pytystä tarvittavia osia. Onneksi takavuosien parhaan tv-sarjan, Katastrofikokin osallistujat tuntuivat olevan kanssani samoilla linjoilla ja rohkeasti kritisoivat huippukokkien järjettömiä vaatimuksia.

Tässä muutama esimerkki hullutuksesta:

Kananmuna: Keitetyn kananmunan pitäisi olla sisältä valuva eli raaka, jotta se on mukamas parempaa. No jos se kerta niin on parempaa, niin kannattaako tuota keittää ollenkaan, vaan senkus nautiskelee raakana koko mämmin.

Korianteri: Sitä täytyy nykyään kuulemma olla ihan kaikkialla, ihan joka ruuassa. Paitsi, ettei tarvi. Olen elävä esimerkki siitä, että elämässä voi syödä erilaisia ruokia yli 30 vuotta ilman, että tietää yhtään mikä on korianteri.

Lihan paistokypsyys: Kypsäksi toivottu pihvi on niin maalaista. Lihan kuuluu olla sisältä punaista eli veristä. Pintaa saa vähän paistaa, mutta vähän, koska muuten tulee sitkeää. Herra varjele, sitkeää tai ei, niin raaka on raaka. Lihan kuuluu olla ennemmin kypsää, kuin rakaa, vähän samaan tapaan, kuin sen soisi olevan ennemmin kuollutta kuin elävää. 

Osterit: Aivan hillitön vaiva jostain pikkurillinkynnen kokoisesta kikkareesta, joka on sitten niin hirmuisen hyvää. Luulen, että tämä erinomaisuus perustuu siihen, ettei kukaan ole saanut riittävän suurta palaa tietääkseen miltä se oikeasti maistuu.

Rucola: No rucolaa nyt täytyy olla. Sitä pitää olla salaatissa, pastassa, pizzassa ja kohta varmaan kaljassakin. Kaikki sivistyneet ihmiset pitävät rucolasta. Ps. Rucola maistuu kusisuihkun alle jääneelle voikukalle. 

Annoskoko: Jos ruuan tehtävä on poistaa nälkä ja antaa energiaa, niin enemmän on parempi. Jos ihmisen vatsalaukku on noin 1,5 litraa, niin kahden sokeripalan kokoinen palsternakka vain herättää nukkuvan karhun. 

Olen ylpeästi makaronilaatikko-Maija, vaikka kulinaristit nakkelisivat pikkelöidyllä (?) koirankakalla.  

Kaaoksenkuningatar kontrolliin

Tuntuu oudolta lähteä kehuskelemaan omilla saavutuksillaan, mutta koska olen aina ollut aivan toivoton kaaoksenkuningatar, niin haluan kertoa, että siitäkin jamasta voi kehittyä keskitasoiseksi normaaliyksilöksi. Ihan pikkuremontista ei ole kyse, koska olen aina ollut melko toivoton hattarapää. Unohdan nopeasti asiat, viihdyn kaaoksen keskellä, keskityn puutteellisesti ja menen aika vauhdilla moneen suuntaan.

Mutta itsensä opettaminen uusille tavoille ei olekaan mahdotonta! Nautin valtavasti arjessa, kun huomaan konkreettisesti kuinka omia toimintatapoja parantamalla, arki on helpottunut monella tavalla.

Esimerkiksi laskut ja kuitit: 

Vanhalla Maijalla niitä kuljeksi siellä täällä, kuitteja oli muovikasseissa, autossa, postipinon pohjalla, joten osa jäi pysyvästi pois kirjanpidosta. Kirjanpito toimitettiin suurin piirtein muovikassimoodissa kerran vuodessa toimistoon, jossa tarvittiin vähintään Supon entisiä tutkijoita selvittämään kuittikaaos kondikseen. Nyt on leuhka olo, kun ne on pilkuntarkassa järjestyksessä kansiossa ja helppo joka kuukausi toimittaa tilitoimistoon sirtämällä kirjekuoreen.

Ruoka

Liityin 2016 keväällä pitkin hampain Fitfarmin kuuden viikon verkkovalmennukseen ihmetellen, että tarviiko aikuinen ihminen oikeasti maksullisen verkkokurssin, että joku kertoo miten pitää syödä. No ilmeisesti tarvii, koska se oli varmaan yksi viisaiten sijoitettu nelikymppinen. Sain kurssin aikana jonkin käsityksen asiallisesta ateriarytmistä ja aterioiden koostamisesta, vaikken puntarintarkasti suorittanut. Mihinkään riisikakkujen ja kanapalojen puntarointiin ja ruokakikkailuun minulla ei ole aikaa, eikä mielenkiintoa, mutta tervejärkisyyttä voi käyttää myös tässä. Nyt vähän hirvittääkin ajatella entistä ruokavaliota, jossa useampi ateria saattoi hoitua Tuplalla ja Cokiksella. Toki niitä nautin nytkin, mutta koitan syödä edes jotakin järkevää alle.

Myöhästely

Myöhästelijä on optimisti. Kyllä tässä kerkee. Ouluun ajaa 20 minuutissa. Käyn matkalla vielä kaupassa, kun on tuota aikaa. Ja sitten onkin paniikki. Ja sitten ollaan myöhässä, mutta koska olet aina, kukaan ei soita hätäkeskukseen. Tässäkin ihme kyllä voi kehittyä! Kun ei oikeasti laske mielestään realistista aikataulua, vaan laventaa joka suuntaan, niin homma yleensä onnistuu. Jos pitää olla 15 minuutin ajomatkan päässä tasalta, ei kannata lähteä varttia vaille, vaan puolelta. Yksinkertaista. Oon vaan tajunnut, että vaikka lähtee kuinka törkeän aikaisin, yleensä aikaa ei jää pahastikaan yli.

Salasanat 

Joka kerta johonkin palveluun kirjautuessa alkoi se rumba: Mikä tän salasana on? Ai ei oo tää. Oisko tää? Ai ei. Kirjoitinko johonki sen ylös? *raivokasta etsintää* Tilaa uusi salasana. Odota. Ota uusiksi. Ai se onkin tuo toinen sähköposti jne. Nyt olen koonnut käyttäjätunnukset ja salasanat suojattuun paikkaan. Oon sieltä tsekannut jo kymmeniä kertoja ja säästänyt hirveästi hermoja.

Nyt julkaisen tämän omakehun ja ensi viikolla myöhästytään maanantai-aamuna kerhosta, lihon 2 kg pelkällä limsalla, saan verottajalta ankaran tiedustelukirjeen ja lukitsen vahingossa omavero-tilini. Mutta  WE CAN DO IT!