Äitiys on moniottelua

Kun maatalousyrittäjä pissii raskaustestiin kaksi viivaa, alkaa soveltamisen aikakausi. Prosessissa joutuvat venymään muutkin, kuin mahanahka. Tuleva aika on täynnä itsensä ylittämistä, raastavaa epävarmuutta ja jatkuvasti se onnistumisen tunne, että "Me selvittiin kumminkin!".

Kun neuvolassa hieman harmiteltiin, ettei isä pidä isyyslomaa, vanha emäntä lohdutti, ettei nykyneuvola ehkä tunne maatalon isyyttä ja äitiyttä. Vaikka isyys on muuttunut osallistuvampaan suuntaan, maataloissa pakostakin eletään erilailla. Kun lapsi syntyy keskelle sesonkia (kylvöt, puinnit, auraus, rehunteko jne.), on selvää, että isä joutuu venymään omalta osaltaan, ja keskittymään pakollisten töiden hoitamiseen, jolloin isyyteen panostamisesta joutuu tahtomattaan tinkimään.

Päiväunet maistuu hallissakin.

Samalla maatalon naisen rooli on suuri ja itsenäinen. Äiti saa olla isä ja äiti, pappi ja lukkari. Äitiys on moniottelua, jossa maaliviiva ei mahdu vielä horisonttiin. Jalalla sitteriä heiluttaen pystyy hyvin maksamaan laskuja ja tekemään tukihakemuksia. Heikommuutta joutuu tuntemaan siinä, ettei pysty aivan antaumuksella omistautumaan äitiydelle. Vauvauintiin ei joudettu ja neuvolaan rynnätään yleensä tyylikkäästi myöhässä. Ja näiden ryntäilyjen välissä mietin, että pellollakin pitäis olla. 

Maatalon lapsi joutuu useimmiten jo pienenä työmaalle. Turvakaukalon saa onneksi traktoriin kiinni ja siellä on hyvä ottaa päikkärit. Turvallista lapsen rutiinia se kait on ainainen lähteminenkin.. 

Isovanhemmat venyvät myös olemalla lähes ympärivuorokautisessa hoitovalmiudessa, valmiina säntäämään noutamaan muksut hoitoonsa määrittelemättömäksi (poutaiseksi) ajaksi. 

Mutta sen lisäksi, että elämä on parempaa kuin koskaan, viljelijä kohtaa epätavallisen, mutta mukavan mullistuksen. Pirttiviljely on nimittäin ainut viljelymuoto, josta seuraa useaksi kuukaudeksi säännöllinen kuukausitulo.

Muuta aiheeseen liittyvää: