torstai 20. elokuuta 2015

Nykypäivänkin Niskavuoren naiset

Olin erittäin innoissani, kun alkukesästä luin juuri ilmestyneestä Erkki Wuolijoen kirjasta Niskavuoren henki. Oon nimittäin intohimoinen Niskavuori-fani, ja odotin intopiukeana kaikkia lisätietoja, mitä tämä kirja tulisi tarjoamaan ja taustojen avautumista.
Linkki MT:n sivuilla olleeseen juttuun kirjasta

Valitettavasti oon saanut olla aivan rauhassa tämän Niskavuori-fanitukseni kanssa, koska kukaan ystävistäni (nuo kaupunkilaismoukat) ei varmaan edes tiedä mikä tämä Niskavuori on! Ja minä oon katsonut niitä leffoja ihan pikkupennusta saakka, että melkein voi kysyä, että kuinka suurta hallaa ne on tehneet mun henkiselle kehitykselle.

Kärsivällisenä ihmisenä tilasin kirjan HETI. Vaikka en ehdi edes sanomalehteä lukea, tätä aloin pikkuhiljaa selailla. Aluksi ajattelin, että voi apua, niin raskasta historiatekstiä, etten jaksa lukea riviäkään, mutta kyllä se siitä sitten lähti. Historiaa oli kyllä paljon, ja kyllähän se taustoja avasi, mutta vielä enemmän olis saanut olla juurikin Niskavuoreen liittyviä kohupaljastuksia. Mutta hei, olen tosi vaativa tekstin viihteellisyyden suhteen eli tyyliin Seiskassa on juuri oikea määrä tekstiä ja riittävästi kuvia.

Nuo Niskavuoren näytelmät on mun mielestä ajattomia teoksia. Niin moni asia osuu edelleen maaliin, kuin nyrkki silmään. Ei monetkaan arvot, haasteet tai perhekuviot ole muuttunut miksikään, vaikka kaupunkilaissielusta saattaa vieraalta tuntuakin. Antoisinta materiaalia on ne keskustelut, joissa nämä tilaansa koko sielullaan sitoutuneet Niskavuorelaiset yrittävät selittää kaupungissa kasvaneelle Ilonalle, mikä siinä Niskavuoressa niin vetää puoleensa. Ja siinä vaiheessa mulla yleensä pääsee märy, kun Loviisa lopussa sanoo Ilonalle, että "Menehän Ilona ja käske tuoda ruoka pöytään. Istu pöydän päähän, minun paikalleni, niinkuin olisit aina siinä istunut." 

PS. Jos täältä blogistakaan ei löydy yhtään Niskavuori-fania, niin vaivun epätoivoon! 

13 kommenttia:

  1. Niskavuori on sitä jotakin mikä asuu niis maaseudun emännis, jääräpäisyys ja luonteen lujuus.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Samalla lailla nykypäivänki emännät vääntyy vaikka aidan vittaksi sen tilan takia. Oi että, on nuo niin hienoja näytelmiä ja elokuvia, ettei oo toisia!

      Poista
  2. Taannoin keskustelin ekonomiystävieni kanssa siitä, mitä me sitten tehtäis jos EU-tuet katoais ja/tai tilan kannattavuus romahtais. "No tehän voisitte varmaan myydä maat ja ostaa vaikka talon?"




    ....


    VastaaPoista
  3. Mitäpä siihen sitten sanomaan :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Apua, ois kyllä menny pelkästä ihmetyksestä muhat kurkkuun :D Niskavuori-opetusvideota 10 ov kaikille korkeakoulussa.

      Poista
    2. En ole kyllä vieläkään keksinyt mitä tuossa tilanteessa ois pitänyt sanoa, ja keskustelusta taitaa olla jo toista vuotta aikaa :D Ehkä ois pitänyt aloittaa täsmentämällä että mitäs minä taloa ostamaan, johan sellainen on...

      Poista
    3. Noista ekonomin päättelyä suuremmista arvoista tän ammatin takana pitäiski kirjoittaa postaus tänne, kun osaisin!

      Poista
  4. Jo vain löytyy, täältä kaksin kappalein!

    Surullinen on se elämä, jota ei ole valaissut Niskavuoren jyrkkä rakkaus ja sen aamuruskoa vahvempana hehkuva ruispellon arvostuksen kajo. Sillä kyse ei ole pelkästä tilasta tai taloon naidusta rahasta (miten ne aina saikin Niskavuoreen varakkaan miniän, nykypäivänä todella harvinaista herkkua) tai Tauno Palon leiskuvista silmistä vaan jostain suuremmasta. Kyse on siitä ihmeestä, jonka toteutumista joka kevät saa jännittää. Ja aina on se oras noussut, vaikka ympärillä olisi mikä sota tai meijerskän kanssa menossa melodraama. Pelto ei petä, Aarnesta en menisi takuuseen.

    VastaaPoista
  5. Ja täältä löytyy myös Niskavuori-fani. Leffat kattottu useampaan kertaan ja aikanaan (vuonna nakki ja muusi) tuli tehtyä koulussakin esitelmiä Hella Wuolijoesta jne. Tämä jo tyttöiällä alkanut fanittaminen johtuu osittain siitä että olen syntynyt Niskavuoren maisemissa ja nuorena tyttönä kuullut tarinoita siitä kuka menneessä reaali elämässä oli kenenkin esikuvana toiminut. Erkin kirjaa en valitettavasti ole vielä hankkinut, mutta suunnitelmissa on tuo investointi tehrä. Hienoa lukea, että muutkin arvostavat Niskavuorelaista henkeä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sun täytyy lukea se kirja, koska siellä on sulle vielä varmasti semmoista tietoa, jonka sisäistät paremmin, ku oot huudeilta. Kirjan parhainta antia oli just ne henkilökuvaukset esikuvista. Mää oon niitä leffoja katsellessa aina miettiny, että jääkö mulla jotain oleellista aistimatta, kun siinähän tulee aika voimakkaasti esiin se hämäläisyys, enkä siitä voi tajuta mitään. Eikö siellä oo nykypäivänä joku Niskavuorimuseo tms olemassa? Sinne pitäis päästä, jos siellä jotain spesiaalia nähtävää olis.

      Poista
  6. Vaikka olen kaupunkilaiskakara syntyjään, olen aina fanittanut Niskavuorta. Ja Wuolijoesta tehty myös se esitelmä, kympin arvoisesti. Äitini(edesmennyt) sanoi, että maa meidät kaupunkilaisetkin elättää.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Peukkua kympin esitelmälle! Miksen mää tajunnu?! Tein kyllä esitelmän Hjallis Harkimosta ja se oli yks parhaista aiheista, mistä oon esitelmöinyt. Ja mää muuten tykkäsin tehdä noita esitelmiä.

      Poista

Anna paukkua