maanantai 10. elokuuta 2015

Kotimaisuus on arvokasta vain puheissa

Asiaa yhtään kaunistelematta tai kärjistämättä, suomalainen maataloustuotanto on kriisissä. Ylevien arvostuspuheiden sijasta se kaipaisi ihan käytännöntason tekoja, joihin joutuisivat osallistumaan myös ne, joiden oma hanuri ei ole vielä hiessä.

Kotimaisuudella ratsastava pizzaketjumme Kotipizza voisi esimerkiksi aloittaa hommaamalla  pariloidun kananpoikansa Brasilian sijaan ihan tästä kotimaasta. Sitä ei markkinointipuheet muuksi muuta, että nämä pikaruokaketjut syöttävät suuren määrän suita ulkolaisella rituaaliteurastetulla lihalla, joiden tuotanto-olosuhteita Kotipizzankaan viestinnänammattilaiset eivät voi, eivätkä halua tietää. Minusta tämä on viestinnällä petkuttamista, vaikka sen muokkaisi mihin muotoon.

Samaan sakkiin kuuluvat myös muut ketjut, Hesburgerit, Subwayt sun muut. Voitkin saada paljon kotimaisemman tuotteen syömällä vaikkapa etnisessä ravintolassa näennäisen kotimaisuusmannekiinin sijaan. He ovat sentään saattaneet ostaa lihansa kotimaisena paikallisesta tukusta laskelmoimatta. 

Suomen armeijan nyt luulisi marssivan kotimaisella ruualla, mutta ei suomalainen tuottaja sellaista arvostuksenosoitusta saa. Kaikki ostetaan muualta, mikä vain halvalla lähtee.

Maaseutumedian Hannu Koivisto tiivisti asian osuvasti: Maatalouden kriisi on asennekriisi. Sitä se minunkin mielestäni on. Tarpeeksi pitkälle kun aliarvostetaan omia vahvuuksia, niin nyt sitten ajetaan kriisipakettia maatalouden pelastamiseksi. Riittäisi, kun riittävän moni ottaisi pään pois takapuolestaan.

Syitä ahdingolle keksitään kaikkialta muualta, kuin kotimaasta, omista joukoista. Byrokraatti "tekee vain työtänsä" tulkitsemalla kaiken maatalouden kannalta haitallisesti ja ruokaketju "haluaa taata yrittäjälle kannattavan tuotteen". Blaa blaa blaa. Kenenkään työtä ei ole tuhota toisen elämäntyötä, ja kannattavuus menee tässä suhteessa persuus edellä puuhun. 

Mutta puhetta; sitä täällä riittää, kuin lainaa maajussilla. Mallimaa kun kumartelee vähän kaikkialle, tulee pyllistäneeksi omilleen. 

5 kommenttia:

  1. Löytyi kirppikseltä kananhoitokirja vuodelta 1922 (päätyi meidän kirjahyllyyn).
    Alkusanat alkavat näin:
    "Me suomalaiset olemme olleet liian välinpitämättömiä maataloudellisten tulolähteittemme kehittämiseen nähden. Me olemme hyvin kärkkäät ostamaan ulkomailta sellaisia tavaroita, joita aivan helposti voisimme kotimaasta saada. Mm. ostamme vuosittain ulkomailta siipikarjantuotteita nykyään yli kahden miljoonan markan edestä. Tällaisen suuren rahamäärän ulkomaille lähettäminen meidän köyhästä maastamme tavarasta, jota meillä pitäisi oikeastaan olla muillekin myydä, osoittaa, että me olemme huonosti hoitaneet kansallistalouttamme."

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Siis ajattele miten ajankohtaista vieläki! Mää löysin Pienviljelijän käsikirjan vuodelta 1928. En oo vielä lukenut kokonaan, niin en tiedä mitä siinä aiheesta sanotaan, mutta siinäkin on erittäin ajankohtaista asiaa.

      Poista
  2. Ainiin, Subway. Ainoa ketju, joka myöntää, että kaikki liha tulee Suomen ulkopuolelta. En asioi enää (asialla saattaa olla jotain tekemistä yhden oksennustaudin kanssa).

    Mitä tekee tuottaja, kun maidon litrahinta laskee? No se yrittää tuottaa entistä enemmän litroja. Ja se ei muuten johda tuottajahinnan nousuun.

    Mitäs tässä sitten pitäs oikeen tehdä? Me aloitettiin siitä, että koitetaan saada meidänkin pitäjään ruokapiiri toimimaan, että saataisiin maksaa tuottajalle se sama hinta, josta osan vie nyt kauppias. Mitäs muuta vois tehdä?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ruokapiiri ei toimi kaikkialla, mutta kaupassa käydään jokaisesta perheestä. Siellä kun valitsee kotimaisia brändituotteita ja jättää alkuperältään epämääräiset kauppojen omat tuotemerkit hyllyn, tekee jo paljon kotimaisen tuotannon ja tuottajan pärjäämisen eteen. Vaikka kaupan merkin tuote on kotimainen, sen tarkoitus on taata paras tuotto kauppiaalle, kilpailukykyinen hinta raavitaan tuottajan osuudesta kilpailuttamalla tavarantoimittajat 3-4 kertaa vuodessa. Halvimman tarjouksen tehnyt saa pakata kaupan tuotemerkin pakettiin tavaraansa seuraavan pari kuukautta. Maatalous on kuitenkin pitkäjänteistä työtä, elävien eläinten ja luonnon kanssa parin kuukauden sykli suunnitella tulevaa on auttamatta liian lyhyt. Ruuan tuottaja laittaa tuotantoonsa samat pelimerkit, ja tekee työnsä samalla pieteetillä, pakataanpa tuote sitten brändipakettiin, jonka valitessaan kuluttaja tekee tietoisen valinnan tukea tuottajaa, tai bulkkipakettiin. Omilla tuotemerkeillä kauppa halpuuttaa ja halventaa kotimaista ensiluokkaista tuotantoa ja tuottajaa, halvalla ei saa hyvää kuin Suomessa.

      Poista
    2. Maaseudussahan oli noin kuukausi sitten juttua näistä kaupan omista merkeistä ja se avasi kyllä silmät. Oon suosinut niitä aivan luvattoman paljon, kunnes alkoi hahmottua se ongelma niiden taustalla. Sen jälkeen oon miettiny kaks kertaa, että löytyykö brändituotetta tilalle ja ottanut sen.

      Poista

Anna paukkua