Paskaa se on silloin, kun aiheita olisi mielessä, mutta ei ehdi keskittyä postauksen lopulliseen työstämiseen. On kuitenkin aika pitkä taival ideasta valmiiksi postaukseksi, jossa on järkevästi rakenneltu teksti ja aihetta edes hatarasti tukevat kuvat. Paskaa se on silloinkin, kun kuvittelee kirjoittaneensa jotakin mielenkiintoista, mutta kukaan ei juurikaan reagoi tuotokseesi ja tajuat sen erinomaisuuden olevan hieman harhaista. Paskassa tarpomista on myös se, että nykymaailmassa täytyisi olla joka tuutissa, jotta olet olemassa. Samalla kun pitäisi keittää riisipuuroa keittiössä, pitäisi postata Instagramiin jotakin upeaa, joka on vain hatarasti totta.
Ja sitten se ehkä vaikein. Et ole mitään, jos sulla ei ole 10 000 Instagram-seuraajaa ja viittä stalkkeria ja blogilla tuhansia lukijoita, jotka aktiivisesti kommentoivat, jakavat ja rummuttavat erinomaisuuttasi. Kun äitikään ei ole lukenut uusimpia postauksiasi, saati sitten puolet Suomen kansasta.
Kriiseilen myös sen kanssa, että kuinka kiinnostavaksi omat ajatukset voi luokitella. Kun loppujen lopuksihan tässä jaetaan enimmäkseen omia ajatuksia, niin kyllä kieltämättä välillä tuntuu, että tämä soopa EI VOI kiinnostaa ihan ketään. Kynnys painaa julkaise-nappia on välillä erittäin konkreettinen.
Koska marginaalisen aihepiirin amatööriblogin kirjoittajalle ei ilmaannu ilmaislahjoja, palkintoehdokkuuksia ja kutsuja VIP-juhliin, heidän kannustamisensa on meidän tavallisten lukijoiden harteilla. Paras palkinto on, kun annat palautetta, kommentoit, kerrot, että luit, elät mukana ja olet olemassa. Se palaute on polttoainetta yksinäisen kirjoittajan aivoille, se rohkaisu saa julkaisemaan tekstejä, jotka melkein hävettääkin. Juuri kun ajattelit, että miksi minä tätä sontaa tänne kirjoitan, varmasti sukulaiset saa hävetä, niin joku sanoo kaupan kassalla, että oli nauranut ääneen ja huutanut aviomiehenkin lukemaan.
 |
| Perästä kuuluu <3 |
Itse pidän eniten sellaisista blogeista, joissa ollaan ihan omia itsejä. Niissä kirjoitetaan aidosti omasta arjesta niin kuin se on, eikä kaikkea kaunistella, kaikkea ei kiilloteta ja että kirjoituksista oikeasti hieman pääsee jyvälle siitä kuka kiroitusten takana oikeasti on. :) Oman blogitaipaleen aloitin hetki sitten ja lähdin sitä kulkemaan eteenpäin sillä, että blogi auttaa käsittelemään omia arkisia asioita ja ymmärtämään ehkä itseäni paremmin. Jos sitä matkan varrella alkaa joku lukea, kiva, mutta se ei tunnu ainakaan tässä vaiheessa asialta, joka olisi nro ykkönen. :) Kaikkea hyvää sinulla ja lähdenpä tästä selailemaan aiempia kirjoituksiasi, koska en ole ennen vieraillut blogissasi. :)
VastaaPoistaSun blogissa kyllä aiheet iski muhun erittäin ajankohtaisesti! Jään siis odottamaan lisää postauksia erityisesti säästämiseen, ostamisen vähentämiseen ja yksinkertaistamiseen liittyen.
PoistaTuo kaunistelu mua monissa ammattiblogeissa ja somevaikuttajissa vähän masentaa. En saa niistä "kaupallinen yhteistyö: Tässä vaan tätä terveysjuomaa täydellisenä litkin"-kuvista ihan mitään irti. On siellä iloisia poikkeuksiakin. Mutta aika moni blogi ja instatili on silkkaa näytelmää, ja se on hullua.
Kiitos. :)
PoistaToki ymmärrän bloggaajien suuren paineen, jonka heidän tulee täyttää kirjoittaessaan omasta elämästä ja siitä kirjoittamisesta osan tulisi vielä saada palkkansakin ja pitäisi pysyä kiinnostavana 24/7, mutta silti kaikkien näiden lukuisien blogien joukosta huomaan hakeutuvani sellaisiin, josta koen oikeasti saavani hyvää mieltä ja jotka tuntuvat aidoilta ja että kirjoittaja uskaltaa olla oma itsensä, oli sitten millainen persoona tahansa. :) Omanlaisuus, se on mun mielestä pop. <3
Hyvin kuvattu ideoinnin vaikeutta.
VastaaPoistaKiitos, tuttua varmasti ammattilaisille ja amatööreille.
Poista