On ollu aikaa ainakin yhdelle

Itseensä on joskus syytä kohdistaa rakentavaa kritiikkiä ja mikäli kaipaat siihen helppoa keinoa, lataa kännykkääsi sovellus, joka mittaa vuorokausittain puhelimen parissa viettämäsi ajan (Esim. AppStoressa Moment). Latasin sen parisen viikkoa sitten ja tulos oli järkyttävä, nolottava ja käsittämätön. Minähän olen kiireinen ihminen! Minulla ei ole aikaa tavata ystäviä, siivota tai kirjoittaa tätä blogia, mutta mikäli käyttäisin nuo puhelimen parissa vietetyt hetket esimerkiksi ruuan laittoon, meillä syötäisiin kuin kuninkaalliset!

Kiireisen ihmisen statuksella en edes uskalla julkistaa mittaustuloksiani, julkaisen mieluumin vaikka painoindeksini ja kuppikokoni paikallislehdessä, kuin paljastan tätä synkintä salaisuuttani. Eihän nämä tulokset puhtaana yllätyksenä tullut. Joskus joku on saattanut siitä puhelimesta huomauttaakin, mutta kuten meillä ongelmakäyttäjillä yleensäkin, se vika on siinä huomauttajassa, eikä minun kohtuukäytössäni, kun NÄITÄ TÄRKEITÄ ASIOITA JUURIKIN TÄLLÄ PUHELIMELLA HOIDIN, NIIN ÄLÄ ALA JOKA ASIASTA NAPISEEN!

Toisaalta mietin, että minkäköhän takia soimaan itseäni tästäkin asiasta, että eikö ole oikeita ongelmia. 2010-luvun aikuiselta on nimittäin kaikki kiva kielletty. Ei saa syödä sokeria, ei saa syödä punaista lihaa, ei saa istua, ei saa huutaa lapsille, ei saa tehdä mitään, ettei vaan olisi huono ihminen. Joskus kun lukee naisten lehdistä kuinka joku sutjakka hymytyttö _paljastaa_ herkuttelevansa viikoittain kolmella palasella raakasuklaata, niin tulee mieleen, että eipä tuonkaan takia ois kannattanut aikuiseksi kasvaa. 

Otan tämän kuitenkin yhtenä kehityskohteena, johon keskittymällä voin parantaa itseäni. Tulokset ovat muuten parantuneet huimasti! Lisäksi olen yrittänyt keksiä vaihtoehtoisia tapoja lepuuttaa aivojani kuten rästissä olevien postien lukeminen, istuskelu ja ihmettely tai kuulostelu josko päästäni alkaisi taas pulputa vaikka blogitekstejä.
 

Jossain välissä tässä oli kevätkin. Se oli todella raskas, mutta ihan nätti.