perjantai 5. helmikuuta 2016

Henkilökohtainen hetkellinen taantuma

Mää luulin, että marras- tai tammikuu on vuoden haastavin kuukausi, mutta kyllä tämä helmikuu on paljon pahempi. Ihan järkyttävä väsymys päällä. Tehot on ihan minimissä ja ajatus jumissa.

Joka aamuinen pään nollaaminen Facebookin avullakaan ei oo tuottanut hyvää lopputulosta, kun samalla on vahingossa ruutuun lävähtänyt joku jaettu rääkätyn kissan kuva. Oon noille kauheuksille niin herkkä, että ne vaikuttaa pitkään, joten ois omalle mielenterveydelle niin paljon suotuisampaa, etten törmäis niihin vahingossakaan. Sitten menet olohuoneeseen ja oma kissa siellä makoilee onnellisena, niin tekee aivan liian pahaa ajatella, että joku tekee kellekään semmoista. Maailmassa on niin paljon pahaa, että haluan käpertyä oman lauman kanssa tänne pesään. 

Käpertyminen on siinäkin mielessä viisasta, että liikkeellä on nyt loputon määrä kulkutauteja ja oisin onnellinen, jos niistä jokainen voisi nyt jatkossa pysyä pois meiltä. Vaaraa tuntuu olevan tarjolla siis siellä sun täällä. 

Helmikuusta otan vielä niskaotteen, vaikka tällä hetkellä se hyppii voitokkaasti mahan päällä. Hetkellisen henkilökohtaisen taantuman kestää onneksi, kun on takaraivossa kuitenkin luotto siihen, että kyllä tää tästä. Ja mun taantuma kestää huomattavasti lyhyemmän ajan, kuin kansantalouden.

Valot pois!

4 kommenttia:

  1. Mä en kato koskaan tv-uutisia, juuri siitä syystä että ne on täynnä kauheuksia ja ankeuksia. Säätietokin selviää tarkemmin netistä. Kulkutauti-yskä-nuha-kuume meillä jo kävi, viikon verran pidettiin sairastupaa. Sairasloman pituus korreloi perheen koon kanssa, häiriötila on päällä koko sen ajan kun yksikään perheenjäsen sairastaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pari viikkoa meilläkin oltiin häiriötilassa flunssan takia. Siitä täyttyi jo mun kiintiö aika riittävästi, mutta sitäpä ei paljo kysellä, jos joku tauti on iskeäkseen.

      Tuon television kans oon ollu samoilla linjoilla ja aion kyllä tiukentaa sensuuria entisestään. En mää halua illalla viimeisenä vahdata jotakin ohjelmaa, jossa saa jännittää milloin kukakin mukiloidaan hengiltä ja kenen sukulaiset tapetaan seuraavaksi. Huutokauppakeisari sen sijaan siivittää hyville yöunille :D

      Poista
  2. Minäkin huomaan käyväni jotenkin hitaalla. Vaikka olenkin nyt äippälomalla, mutta silti.Väsyttää, varsinkin aamuisin ja muutenkin ei oikein tiedä mihin ryhtyä seuraavaksi. Samalla työasiat pyörii mielessä ja uhkun ja puhkun intoa ja tarmoa ja ideoita taas jatkaa töitä ja myös loman aikana sillä minullahan on nyt aikaa. Mutta tämä ihme horros ärsyttää :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. So do I, nimittäin "äippälomalla"! Se on kyllä niin harhauttavasti nimetty ajanjakso, ettei toista :D Jakso, jolloin et tiedä mitä oot ja mitä teet, kunnes et kerkeä jossain vaiheessa edes ajatella moista. Horros, josta et tiedä syyttääkö biologiaa vai vuodenaikaa..

      Poista

Anna paukkua