Siivoa hyvä ihminen!

Luin taas tutkimustuloksista, joiden mukaan siivoustaidot edesauttavat muutenkin elämässä. Eilen mietin siivousta enemmältikin. Motivaatio siihen voi nimittäin tulla yllättäen. Innostuin siivoamaan (no laittamaan tiskit koneeseen ja keräämään suurimmat roskat), koska kylään tullut vieras kysyi ensimmäisenä "Mikä hävityksenkauhistus täällä on?!". Normaalisunnuntaisiivohan se oli. 

No, onhan se myönnettävä, että sisääntulo näytti siltä, kuin talossamme olisi vieraillut puolalainen murtovarasliiga. Valitettavasti 1-vuotiaan taaperon ja murtovarasliigan kädenjälki on hyvin samantyyppinen. Periaatteena lienee molemmilla kaappien ja laatikoiden mahdollisimman tehokas tyhjentäminen ja tutkiminen ilman aikomusta palauttaa tavaroita paikoilleen. 

Siivoaminen on loputon suo, josta nautintoa saavat vain harvat ja valitut. Motivaatiota tähän kurjuuteen on syytä hankkia mm. uusilla siivousvälineillä, laitehankinnoilla, kutsumalla tarpeeksi arvovaltaisia vieraita tai katselemalla kuvia muiden siisteistä kodeista. 

Maija-materialistille esimerkiksi uusi pyykkikone on tuonut toivottua työtehoa. Innokkaasti olen tällekin aamua pessyt koneellisen, viikannut eiliset kaappiin ja käynyt vielä tarkistamassa, eikö siellä tosiaan olisi mitään pyykättävää. Ei ollut, vaikka vajaankin koneellisen olisin hyväksynyt. Uuden koneen teho ei kuitenkaan kestä ikuisesti. Veikkaisin kuherruskuukauden pituudeksi maksimissaan 5 kuukautta. 

Parhaimmillaanhan siivous sujuu flown vallitessa ja lopputulos tuo tyytyväisyydenaallon, mutta 90% ajasta siivous on pakollista raatamista, jolle ei näy alkua, eikä loppua. Turhasta roinasta eroon pääseminen on palkitsevaa, mutta kyllä sen tavaran roudaaminen toiseenkin suuntaan palkitsee yhtälailla.