Hullut päivät

Kävin Hulluilla päivillä. Matkalla mietin, että voiko rehellisesti kutsua itseään maalaiseksi, jos Hullut päivät tapahtuvat alle 100 km säteellä. Luultavasti ei. Tilanne tulee kuitenkin muuttumaan, koska menetämme lähivuosina Stockmannin. Tilalle saamme todennäköisesti pari Lidliä, Halpa-Hallin ja ehkä Prisman kaupan päälle. Ei siinä, hyvähän niitäkin on saada, mutta vaihtelua ne tuovat yhtä paljon, kuin kävelisi jääkaapille takaperin.

Aiheesta hetkeksi poiketakseni, matkalla saatiin muuten vuoden ensimmäinen "Tulisipa kunnon talvi"-kommentti, 10. lokakuuta. Meinasin jättää lausunnon antajan apostolin kyydille. Kun seurueessa on joku, joka on sekaantunut lumiurakointiin millään tavalla, välillisesti tai välittömästi, nämä lausunnot on järkeviä, kuin hiomapaperilla naaman hierominen.

Takaisin Hulluihin päiviin. Itse pääkallopaikalla yllätyksekseni en ahdistunutkaan, vaan olisin päässyt todella liukkaaseen shoppailutunnelmaan, ellei käytössä ollut aika olisi ollut rajallinen. Olen nimittäin aloittanut joululahjashoppailun. On korkea aika olla täydessä vauhdissa sillä rintamalla.

No toki täytyy myöntää, etten lakkaa ihmettelemästä, mitä ihmiselle tuolla ryysiksessä tapahtuu, kun lakkaavat käyttämästä aivojaan. Voisi pitää itsestään selvänä, että esimerkiksi hissistä kannattaa ensin suosiolla päästää ihmiset ulos ennen kuin itse menee töröttämään oven eteen. Hulluilla päivillä näin ei kuitenkaan ole.

Huolellinen valmistautuminen on osa prosessia.

 Vaikka sukkuloin tyylikkäästi keltainen kassi viuhuen, täytyy myöntää, että reissun jälkeen olin niin uupunut, että jouduin nukkumaan 40 minuuttia autossa ja syömään kaikki talosta löytyneet Toffifeet ja salmiakit, Cokiksella huuhdottina, jotta palauduin ennalleni.

Leivos mulle ja mulle.