Maaseutu ja romantiikka liittyvät vahvasti yhteen. Kuulin
erään viljelijäpariskunnan häämatkasta, joka pari-kolme vuosikymmentä sitten
oli suuntautunut Viron maaseudulle. Tuore morsian oli huussissa istuessaan
vaistonnut jotakin outoa takapuolensa läheisyydessä. Navetan päähän kyhätyssä toiletissa,
takapuolta oli nuuhkuttanut lehmä. Siinä vaiheessa sulhanen tiesi tehneensä
elämänmittaisen, hyvän valinnan, kun morsian oli eväänsä väräyttämättä toimittanut
asiansa loppuun lehmäseuralaisen seuratessa tilannetta alaviistosta.
Lähipiirissäni erään pariskunnan häämatka sujui syksyisissä
tunnelmissa, kun elokuisten häiden jälkeen häämatka vietettiin niin, että
poikkeuksellisen sateisesta syksystä johtuen sulhanen pui märissä olosuhteissa
ja morsian odotti traktorin kanssa pellon reunalla, että sulhasen vilkuttaessa
valoja, lähti vetämään puimuria irti. Samainen rouva sai
kaksikymmentävuotishääpäivälahjaksi mattotelineen.
Itse vein poikaystävän ensitreffeillä irroittamaan
pannuhuoneen syöttölaitteeseen tullutta hakejumia. Siinä savunhajussa kangella
haketta irroitellessa varmaan deittikumppanille valkeni aika kattavasti
kokonaiskuva minkälainen elämänkumppani olisi tarjolla. Alkukankeus oli
kerralla kangettu irti, kirjaimellisesti.
Treffejäkin on maaseudulla tarjolla monen tyyppisiä. Ei ole
ollenkaan epätavallista, että treffeillä mennään esimerkiksi katselemaan
rankakasoja. Tämä rankakasojen katselu ei ole mikään kiertoilmaisu millekään
muulle toiminnalle, vaan ihan juuri sitä itseään: Rankakasojen katselua. Muita
potentiaalisia ideoita voisivat olla esim. romuliikkeessä käynti (katoava
kansanperinne), koneliikkeiden pihojen kiertoajelu tai valvatintarkkailuretki. Treffien
päätteeksi voidaan vaikka käydä kahvilla, anoppilassa.
