maanantai 3. lokakuuta 2016

Ja niin hänen oli aika ryhdistäytyä

Kävin eilen kuntosalilla. Koska se on yhtä todennäköistä, kuin että -93 haudattu herää kuolleista, aihe sopii hyvin myös blogin herättämiseen kuolleista. Ja jotta olisi kuolemaa kerrakseen, se sopii myös tämän hetkiseen olotilaani. Toinen jalka on vähintään haudassa. Tai oikeastaan molemmat jalat ja kaikki muutkin ruumiinosat, joissa on lihas.

Pullistelu on vahvuuteni

Eilen alkoi siis yrittäjäyhdistyksen kuntosalivuoro, jossa olisi tarkoitus aiheuttaa itselleen tuskaa ainakin loppuvuoden ajan. Paikalla on piiskuri, joka meidät asettelee niihin moniulotteisiin laitteisiin treenaamaan ja pitää huolen, että niissä painot liikkuu, eikä vaihdu viikon kuulumiset ja päivity sometilit. Moni niistä laitteista oli sen verran psykedeelinen, että helpompi olisi pullistella vaikka penkin ja haravan väliin vääntäytyneenä, mutta eiköhän tässä alkuun päästä. 

Nimittäin ihan alussa tässä ollaankin. Eilisellä kerralla TESTATTIIN kunto ja TESTATTIIN laitteet, joten ihmettelen, että mistä tämä ankara kolotus lihaksissani johtuu. Kovin ovat muskelit olleet vähällä käytöllä, kun heti alkavat parkua, kun vähän hätistellään. Heidän on nyt aika herätä levostaan. Maailma ei laiskoja elätä. 

30 sekuntia aikaa per liike, 10 miestenpunnerrusta, 21 askellusta, 17 istumaannousua, 6 kuminauhalla avustettua leuanvetoa jne.. Siinä tuloksia tältä kerralta. Joulukuussa tulosten soisi olevan edes hieman parantuneet, lihaksien kenties heränneen ympärivuorokautisesta levostaan, ja mikä tärkeintä, olisin käynyt näissä treeneissä muutenkin kuin ajatuksen tasolla. 

Vakavuudella aihetta sivutakseni, suurimmalle osalle yrittäjistä taitaa olla lajinomaista laiminlyödä ensisijaisesti aina itseään. Asiakkaat, työtehtävät, velvollisuudet; ne on hoidettava, vaikka moottori, yrittäjä itse, usein yskii. Onneksi lajille on ominaista myös sinnikkyys ja voimakas tahtotila, joka nyt vuorostaan saisi olla hetkittäin kohdistettuna punnerruksiin ja askelkyykkyihin. 




Koska kolotukset on helpompi sietää jakamalla ne kaikille mahdollisille kantavuusalueella oleville kuulijoille, tulette varmaan lukemaan aiheesta vielä lisää. Ainakin kerron, että paraniko yksikään osa-alue vai hyytyikö moottori kuntosalin kylmälle lattialle. Jos minusta ei kuuna päivänä enää kuulu, olen puristunut jalkaprässin väliin, kuin heinäsirkka huuliharppuun.

4 kommenttia:

  1. Mäkin uskaltauduin noin kuukausi sitten kuntosalin ovesta sisään ja olen siellä viikottain viettänyt aikaa hikoillen, viime viikolla tuli käytyä kolmena päivänä. Huomenna taas suunnataan salia kohti :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Vau! Ihan mahtava homma! Mulle ei vaan tahdo millään jäädä nää urheiluhommat elämäntavaksi, paitsi ratsastus. Innostun kyllä, mutta se loppuu niin kovin äkkiä. Jospa mää nyt saisin tästä ryhmästä potkua persuuksille!

      Poista
    2. Toivon mukaan tästä salilla käymisestä muodostuu ajan kanssa rutiini. Vielä saa itsensä joka kerta pakottaa lähtemään, niin helppoahan se olisi jäädä kotiin ja tekosyitähän löytyy vaikka millä mitalla miksei sinne salille tarvitsisi raahautua...

      Poista
    3. Mietin vaan, että onko tässä mitään järkeä, kun sunnuntaina käyn salilla, teen muutaman kyykyn pelkällä tangolla ja ole maanantaista torstaihin aivan tuskassa. Hmmm. Onneksi siellä on se PT, kysyn häneltä ensi sunnuntaina, että olisiko tässä hyvä syy jäädä kotiin. Epäilen, ettei lupaa.

      Poista

Anna paukkua