perjantai 1. heinäkuuta 2016

Voiko blogin hylätä?

Talon voi hylätä. Suomi on täynnä autiotaloja, pusikoituneita pihapiirejä ja romahtaneita navetoita. Näiden talojen aiemmat sukupolvet tuskin ovat osanneet kuvitella, että juuri heidän talonsa tulee hylätyksi. Kuvitteleppa, että oma talosi on joskus pajuttuneessa pöheikössä romahtamispisteessä. Harva bloggaajakaan voi alkuinnostusta uhkuessaan arvata, että jossain vaiheessa glamour on haihtunut ja blogi kasvaa juolavehnää. 

Olen tässä pohdiskellut, että mitä tehdään tälläisille hylätyille blogeille. En vaan yksinkertaisesti ole ehtinyt huolehtia tästä, kun olen huolehtinut jälkikasvusta. Ja onhan noita jotain peltohommiakin ollut mm. yksi pikku kunnostusprojekti, johon lähdin asenteella, että "kaivellaan vähän rajaojaa", mutta hommaan hurahti aika paljon enemmän aikaa ja seteliä. No, parempi tehdä kunnolla, jos ylipäätään pitää aloittaa.Samaa mietin blogin kohdalla; kannattaako pitää ollenkaan, jos ei voi pitää kunnolla.

Välillä joku on kysynyt, että enkö ole edes leiponut mitään, kun blogiin ei ole tullut uutta materiaalia. No ei, en ole ehtinyt leipoakaan, paitsi yhden kuivakakun, josta ei jäänyt jälkipolville kerrottavaa tai kahvivieraille tarjottavaa, koska se katosi uunissa. Lisäksi olen keittänyt tyhjää kattilaa hella kutosella, niin että pinnoitteet paukkuu, mutta sitähän sattuu kaikille. Britakakku onnistui niin hyvin, että se pääsee varmasti esille blogiinkin, kunhan uusi leivontaosio on kasassa.

Ahkerin apulainen, Simba alias Simpsoni


Kevättyöt saatiin kunnialla päätökseen ja aika rytmikkäästi, vaikka miehityksen määrä oli vaihteleva, laatu oli koko ajan tietenkin priimaa. Koneet saavat myös kymmenen pistettä ja papukaijamerkit, vaikkakin traktorin puhallin sippasi hellepäivänä juuri mun ajovuorolla. Stressasin tänä vuonna myös ehkä puolet vähemmän (paljosta puolet), kuin aiempina vuosina, mikä yllätti jopa itsenikin. Tosin saatan olla tällä tontilla ainut, jolla on ko. mielipide.
Terveisiä maisemakonttorista

Vaan ei tässä auta paukutella henkseleitä vieläkään, koska ihan joka paikassa huutaa tekemätön homma vailla tekijää tai kiireellisempi kalustohankinta vailla joutilasta euroa. Se on ihan järkyttävää miten paljon voi olla tekemättömiä hommia ja epäkohtia, joita on vaan pakko katsoa läpi sormien. Onneksi tiedän, ettei olla aivan ainut semmoinen huusholli, koska moni muukin on sanonut samaa. 

Mutta jotain jos täytyy luvata, niin ainakin umpirehellinen Okra-raportti voisi olla tiedossa.

Ps. Tänään alkoi heinäkuu, HEINÄKUU! Vastahan tämä kesä alkoi, mutta johonkin se on hujahtanut.


6 kommenttia:

  1. First things first! Bloggaat sitten kun taas ehdit :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niinpä! Tämä blogimaailma vaan tahtoo olla niin hektinen, että pitäis tulla päivityksiä aika tiiviiseen tahtiin. Siksi tuntuu hurjalta vaan hylätä koko homma pitkäksi aikaa.

      Poista
  2. Klisee, mutta ruuhkavuodet. Meitin kuopus on ens viikolla neljävee, alkaa helpottaa. Ei silti niin paljon, että olisin haravoinut pihaa tänä(kään) keväänä. Sen sijaan oon käyny lasten kans pyöräretkillä. First things first!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Harvapa ipana varmaan muistelee lapsuutensa huippuhetkenä haravoitua pihaa. Pyöräretkellä sen sijaan on tsäänssiä. Oon tuumaillutkin viime aikoina, että "ruuhkavuodet" on kyllä erittäin osuva termi. Ja elän toivossa, että ku viimeisinkin on kolmejapuolivee, niin sitte helpottaa. Enää reilu kolme vuotta jäljellä :D

      Poista
  3. Vastaukset
    1. Jes! Siellä taitaa väkisinki mennä kaks päivää, että ehtii kiertää kaikki oleelliset.

      Poista

Anna paukkua