Tällä viikolla on ollut monta mukavaa juttua, joista tänään vuorossa oli Oulun Ammattikorkeakoulussa oppitunti agrologiopiskelijoiden kanssa. Aiheena meillä oli luomuviljely mm. siihen liittyvä byrokratia ja luomuvalvonnat. Teemanahan tämä on niin laaja, että eihän tässä päästy kuin alkuun pohdinnoissa. Onko luomu pelkkää hifistelyä, kun maapallo ylikansoittuu? Onko luomu vain mielikuva vai maistuuko lopputuote paremmalle? Mikä on tukipolitiikan rooli?
Itse suhtaudun luomuun realistisesti, ilman suurempaa kiihkoa suuntaan tai toiseen. Välillä on hyvä puntaroida omaa näkemystään, oli sitten tavanomaisessa- tai luomutuotannossa. Opiskelijoille mulla ei ole antaa mitään valmiita vastauksia, vaan aihetta pohtia itse ja kokemuksia omalta tilalta. Luomu on taiteenlajina niin vaikea, että voiko sitä edes opettaa? Kun oppikirjojen mukaan tehdyt laskelmat ja suunnitelmat eivät sitten käytännössä aina pädekään ja analyysien tulokset puhuvat eri kieltä kuin silmä pellossa näkee. Näin huonon oppilaan on helppo sanoa, "älä opiskele, vaan koe, näe ja päätä."
Kuvassa tekemämme mielikuvakartta luomuviljelystä. Esille tuli mm. Paperisota, Taudit ja tuholaiset, Luomulla ei ruokita massoja, Hyvät tuet, Lopputuotteet (hyvä maku, mielikuvamainonta, korkea hinta, puhtaus), Ei kasvinsuojeluaineita (rikkakasvit), Mielikuva (ristiriitaista, vahvasti puolesta tai vastaan, onnelliset lehmät), Seleeniongelma, Lannoitus, Viherlannoitus, Ryöstöviljely. |