Voi elämän kevät

Ihanaa vihdoinkin! Kykyni on palannut! Viime yönä kolmen ja neljän välillä aivoni alkoivat jälleen suoltaa tekstiä. Niin hullu en kuitenkaan ole, että oisin alkanut sen kirjaamaan ylös, mutta helpotuin tektintuoton palautumisesta ja päätin luottaa, että ilmestys tulee vielä uudelleenkin. Tähän mennessä nimittäin mitään tekstiä ei ole ollut olemassakaan. Aivot ovat kaiketi ylikuormituksesta kärsineenä vain pyrkineet turvaamaan elintoiminnot, vaikka minusta se ei ole niiden tehtävä päättää, että mihin tässä keskitytään.

Oon yrittänyt täällä suitsia tätä laumaani. Välillä onnistuen paremmin, välillä taas yksi jäsenistä on ollut kyynärpäitä myöten kissanpaskalaatikossa tai liotellut kaukosäädintä vessanpytyssä. Lapset. Ne on luotu laittamaan vanhempansa koville, kunnes muutaman kymmenen vuoden kuluttua osat vaihtuvat. Aion niin tehdä mitä sattuu, enkä kuunnella yhtään modernia ohjetta. "Oon kuule tehny näitä hommia, kun sinä olit vaipoissa". 

(Tässä kohtaa sinun on syytä lukea lajikuvaukset

Vanhasta emännästä ja 

Vanhasta isännästä, 

jos et niin ole jo tehnyt. )

Kevätvalmistelut ovat todella pahasti vaiheessa. Ei vaan oo jaksanut keskittyä vielä mihinkään. Luotan siinäkin biologiseen heräämiseen, eli kevään etenemisen luomaan automaattiseen innostukseen. Kyllä se hinku sinne pellolle vielä tulee. Sitten joutuuki vähän jarruttelemaan.

Siihen saakka voisin keskittyä edelleen vaikka tavaran hävittämiseen. En nimittäin oo ihan varma, että onko järkevää säilyttää parhaalla säilytyspaikalla Disperiniä vuodelta 1994, samalla kun uusi särkylääkepakkaus ei mahdu mihinkään ja lötköttää pöydällä haitolla viikosta toiseen. Enkä tiedä kannattaako tyhjistä pahvipakkauksista leikata kuvioita talteen, jotta voi niistä askarrella, kun tietää, ettei

A) osaa askarrella

B) ehdi askarrella sitten ennen eläkeikää eli noin 40 vuoteen.

Turhaan ei kannata särkylääkettä nauttia. Ennemmin kannattaa säilöä sitä reilu 20 vuotta.

Onkohan tuo tavaran säilöminen joku evoluution luoma juttu? Että kun on olemassa "varmuusvarastoa", niin on turvallinen olo. Liekkö sitten kriisin kohdatessa kuitenkaan kauheasti lämmittäisi 200 kpl oluttuopin muotoista kutsukorttia tai 300 kpl pahvista heijastinta.