Farmilla normisettiä

Vuorossa taas arkielämän pläjäys, eli photoshopattuja tunnelmakuvia ja kevättouhuja tuunauksen merkeissä. Or not.

Sukupolvien välillä suht tyyntä (myrskyn edellä?). Vanha isäntä väitti nuorison rikkoneen hänen moottorisahansa (jossa ei ollut mitään muuta vikaa, kuin käyttäjä) ja nuoriso väitti vanhan isännän polttaneen tupakkaa heidän autossaan (jäi kiinni itse teossa). Lopputulos siis se, että vanha isäntä ei saa uutta sahaa kenenkään piikkiin ja tupakointi autossa jatkuu ennallaan, vaikkei sitä kukaan myönnäkään. Kauhun tasapaino on siis kohdillaan.

Ely-keskus ja Maaseutuvirasto ovat lähettäneet nyt jonkun kirjeen yhtenään, mutta toistaiseksi ne on vaikuttaneet vaarattomilta, joskaan en tiedä mitä nuo kirjeet oikeastaan koskevat.

Koirakuiskaajataitoni kokivat kolauksen tällä viikolla, kun kävelylenkkimme tiimellyksessä yksi laumastamme karkasi. Ei uskois, että tuommoinen pikkusuttikin ts. koira voi kuvitella itselleen metsästysvietin. Hän painui metsään jonkin riistan (todennäköisesti oravan) perään haukkumaan, eikä palannutkaan, vaikka Cesar-Maija kiljui peräsuolesta saakka (sori vaan metelistä lähiseutu). Aluksi ajattelin antaa olla, koska tunnetusti routa ajaa pikkukoiran kotiin ennen kuin ehtii Jahti&Vahti-säkki heilahtaa, mutta sitten joku ihme vimma sai minut ylireagoimaan kunnon koiranomistajan tavoin ja lähdin tuonne metsään säntäilemään koiraa huudellen. Mahtoi pikkusutilla olla naurussa pitelemistä, kun samaan aikaan odotti kotipihassa. Se siitä sitten. Tämä sai nyt virallisesti olla viimeinen kerta, kun noiden ajokoirien perässä laukkaan. Tästä lähtien pikkukoirat, you're on your own.

Tyytyväisenä päiväunilla

Lopuksi annan vielä ilmaisen vinkin, joka korvaa koko vuoden terapiakäynnit: Levitä paksu kerros maalia muoville tai kalvolle, kuivata ja aah saat repiä suikaleita. Voiko olla mitään terapeuttisempaa kuin riipiä isoja luikareita irti höyrynsulkumuovista. Tepsii kuule sunkin mielenterveyteen, että kokeileppa vaan.