Byrokratiaan väsynyt

Lupasin jo blogin perustamisvaiheessa avata taustoja elintarvikeyrittämisen lopetuspäätöksen takaa. Aihe ei vissiin ole helpoimmasta päästä päätellen siitä, että herja on heilunut kyllä muissa osoitteissa, mutta tämä aihe on jäänyt käsittelemättä.

Viljatilamme tuotanto aikaisemmin jauhettiin omassa myllyssä jauhoiksi, hiutaleiksi ja muiksi viljatuotteiksi ja markkinoitiin omalla tuotemerkillä. "Valtakauteni" aikana myynti kasvoi uusiin mittasuhteisiin ja toimintamme sai paljon hyvää julkisuutta. Myllytoiminta työllisti itseni lisäksi 1,5 henkilöä ympäri vuoden. Myynti oli kasvanut niin paljon, että oma tuotanto ei kokonaan riittänyt, ja ostimme osan viljasta muilta luomutuottajilta. Sitten lopetin koko elintarviketouhun. 

Liinojen kiinni vetäminen kesken nousukauden aiheuttaa paljon kysymyksiä. "Eikö se kannattanut?" , "Eikö ne menneetkään kaupaksi?". Monet vakioasiakkaat ottivat päätöksen raskaasti, uskollisimmat jopa tirauttivat pari kyyneltä ;) Vastaavia tuotteita oli vaikea löytää. Yhteydenottoja tulee edelleen säännöllisesti.

Myynti ei kuitenkaan ongelmaksi koitunut. Kasvusuunta olisi todennäköisesti jatkunut ja laajeneminen olisi ollut mahdollista. Sen sijaan käsityön määrä ja tehoton prosessi söi kannattavuuden. Olisi tarvittu investointeja. Tämän tyyppisellä tuotteella elintarvikealalla investointi on kuitenkin haastavaa. En millään laskuopilla olisi saanut sitä kannattavaksi maassamme vallitsevissa yrittämisen olosuhteissa.

Vielä kun mylly jauhoi

Byrokratia ei sanana kerro monellekaan käytännössä juuri mitään. Se on myös perusteltua ja tarpeellista. Mutta liika byrokratia on sitä, että kirjataan ylös asioita, joiden kirjaamisesta ei kukaan hyödy, unohdetaan maalaisjärki, pidetään jokaista yrittäjää ja työntekijää potentiaalisena rikoksentekijänä, tehdään monimutkaisia valvontoja, joiden lopputulos jää kaikille osapuolille epäselväksi, täytetään lomakkeita, syynätään ja ihmetellään ja käytetään järjettömästi aikaa täysin epäolennaiseen toimintaan. Sitten muutetaan säädöksiä ja vaatimuksia, ja kaikki jo tehty työ voidaan heittää hukkaan ja aloitetaan alusta. Nämä muutokset yrittäjä maksaa omasta pussistaan. Tähän säätämiseen menee tolkuttomasti rahaa. Elintarvikealan yritys tuntuu olevan ydinvoimalaakin vaarallisempi.


Suututtaa, kun joka tuutissa hehkutetaan, että lähiruoan tuotantoa tulee lisätä, pieniä yrityksiä tarvitaan, luomutuotantoa pitää lisätä. Käytäntö kuitenkin huutaa, että ei helvetissä. Älkää oikeasti menkö siihen lankaan.

Tämäkään myymälä ja nämäkään pakkaukset eivät enää täyttäisi kriteereitä

Lopetuspäätös ei ole kertaakaan kaduttanut. Joskus on haikeutta ilmassa vanhoja työntekijöitä ja tekemisen meininkiä muistellessa. Lisäksi oman yrityksen identiteetti ei ole vielä uudelleensyntynyt. Niitä hetkiä sen sijaan on usein, kun luen lehdistä uusista vaatimuksista ja huokaisen helpotuksesta, että se on osaltani ohi. Ei tarvitse murehtia pakkausmerkintävaatimusten uudistuksista, kun varastossa on painettuna 20 000 vanhojen säädösten pussia, tai miettiä milloin Oiva-tarkastaja läsäyttää surullisen naaman ovenpieleen puuttuneen lattiakaivon takia. Nyt saa keskittyä olennaiseen, oikeaan työhön. Maataloudessa byrokratiaa on murto-osa  elintarvikealan yritystoimintaan verrattuna.

Meillä ihan oikeasti tässä maassa yritykset lopettavat toimintansa ja tapamme itse itsemme nälkään.