Nimittäin jossain vaiheessa iskee lamaannus. Esimerkiksi rahat ovat vähänä, ettei jaksa niihin laskuihin niin tarkasti perehtyä, vaan maksaa kiltisti kaiken, minkä suinkin kykenee. Sellaisella ihmisellä on oikeastaan asiat todella hyvin, joka jaksaa kuunnella kolme varttia puhelinpalvelun tiluliluliitä ja oikaista asian. Sitten ollaan kusessa, kun on aivan sama.
Monesti myös ikä tekee tehtävänsä (vaaaanhaaa isäääntääää...), ja asioiden selvittelyyn ei riitä vain motivaatiota. "Kaippa se on sitten oikein", tuumataan ja maksetaan pois. Mutta ei se ole.
Pelkillä laskutuslisillä saisi tällä laskumäärällä tehtyä ulkomaanmatkan vuodessa. Niiden kanssa saa olla kyllä tarkkana. Jos joka pikkulaskuun läsäytetään 5-10 euron laskutuslisä, niin siinä tekee ison säästön, kun jaksaa ne ruikuttaa pois. Oon joskus tuumannut, että jos ei yhtiöllä ole varaa laskua lähettää, niin maksan sitten käteisellä.
Aiempina vuosina "ilahduttaneet" puhelinluettelolaskut eli yhteystietojen tarkastusmaksut ovat onneksi jääneet nyt pois, kun osaan haistaa vaaran ajoissa. Ansoja viritellään kyllä edelleen säännöllisesti.
Maallikkosukulaiset ovat joskus pyöritelleet silmiään, kun tinkaan kaupassa. Mutta niin tämä maailma vaan tuntuu toimivan, että joka nippeliä ja nappeliä täytyy kilpailuttaa, jottei peritä ylihintaa. Olis niin helppo soittaa vain yhteen paikkaan, josta tulis rehdillä hinnalla ostaneeksi, mutta semmoista maailmaa ei taida olla olemassa. Muutamassa paikassa tiedän maksavani myös pallittomuuslisää ja se sieppaa eniten.
Joskus sitä tuntee itsensä hankalaksi ämmäksi ("ai pelkästään tunnet, etkä ole?"), kun jaksaa käydä periaatteellista keskustelua vaikka kahdesta eurosta. Mutta pakko jaksaa, kun jokaiselle säästetylle pennille on tähänkin mennessä löytynyt ottaja.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Anna paukkua